Lukijat

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Astetta rankempi Halloween

Nettitreffikokemuksia taas vähän. Mietin että kirjoitanko tätä, mutta kirjoitan ihan varoittavana esimerkkinä kun nettitreffikokemuksiakin googlaamalla mun blogiin kuulemma on joskus tultu.

Mä koin tarvitsevani hieman laastaria ja menin nettitreffailemaan. No, sieltä löytyikin sitten ihan kiva mies. Kirjoiteltiin, soitettiin ja jutut kävi hyvin yksiin. Perjantaina päätettiin sitten tavata. Lähdin suoraan töistä, ei tarvinnut miettiä että mitä pistäisin päälle. Asui vähän kauempana ja mun työpaikka oli lähempänä hänen kotiaan (joo, hänen kotiaan). Oli kiva ilta. Juteltiin, tutustuttiin ja katseltiin telkkaria. Treffit oli semmoiset viisituntiset. Hymy huulilla ajelin kotiin. Päätettiin sitten ottaa toiset treffit seuraavalle illalle niin että jäisin yöksi. Kivaa hei, ei tarvinnut lähteä baariin. Muutama siideri mukaan ja menoksi. En edes ajatellut etten uskaltaisi kun edellisenä iltana oli ollut niin mukavaa ja hellää (ihan asiallisen hellää).

No, join kolme siideriäni siinä illan aikana ja mies joi vähän enemmän. Käytiin saunassa ja näin takkahuoneessa kirveen. Ajattelin että onpa outoa jos pilkkoo sisällä puita. Ilta jatkui ihan kivasti siinä sitten kunnes mies alkoi puhumaan outoja. Ihan vitsillä vaan. Puhui jostain lähellä olevasta lammesta, jota voitais mennä katsomaan. Sinne kun mut hukuttaisi. Sanoin että ei ollut kovin hyvä juttu ja että en lähde sen kanssa mitään lampea katsomaan. Jatkettiin mukavaa iltaa ja kaikki oli ihan hyvin kunnes alkoi puhumaan että jos hän huumaisi mut, hakkaisi mun pään irti kirveellä ja pistäisi mut tonne hänen kellariinsa niin mua ei sieltä kukaan löytäisi. Mitenkään uhkaavasti ei sitä sanonut vaan enemmän huumorilla. Mainitsi myös että hänellä on käsiraudat, aseita (harrastaa lintujen ampumista) ja pippurisumute. Mun huumori ei riittänyt siihen vaan mua pelotti. Kun silmä vältti niin pistin viestiä kaverille että tietää mikä on tilanne.  Helposti olisin voinut ruveta itkemään, mutta sain pidettyä itseni kasassa. En voinut lähteäkään kun olin juonut. Ja jos olisin yrittänyt niin mitä sitten olisi tapahtunut? Käytiin nukkumaan, mä ajattelin kyllä että en varmasti saa nukuttua, mutta ilmeisesti sain kevyen unen päästä kiinni kun heräsin neljältä kun mies lähti alakertaan. Vessa olisi ollut myös yläkerrassa. Mun ensimmäinen ajatus oli se, että hakee sieltä alakerran takkahuoneesta sen kirveen ja pistää mut palasiksi. Sillä kesti kuitenkin niin kauan että vähän rauhotuin. Kävi ilmeisesti siis vain vessassa ja koitti olla herättämättä mua. Helpottunut fiilis kun tuli ilman kirvestä nukkumaan. Aamu tuli ja olin yhtenä kappaleena. Join aamukahvit, mies oli ihan normaali ja halasi kun lähdin. En usko että edes tajusi miltä musta tuntui.

Luntakin oli satanut ja kesärenkailla kotiin. Pienet itkut siinä autossa oli tirautettava. Pohdiskelin että mahdoinko mä ylireagoida ja tekikö mielikuvitus vaan tepposet, mutta ei kai tuommoinen huumori suht tuntemattomalle naiselle ole ihan normaalia.

Eilen vielä ajattelin että tulee kiva viikonloppu, mutta niin ne tilanteet saattaa muuttua. Helvetti sentään.

Joo en mä enää yritä laastaroida. Ainakaan kenenkään vieraan kanssa.


28 kommenttia:

  1. Hyi kamala! Selkäpiitä oikein karmii. Onneksi pääsit ehjänä pois! Ei oo tosiaankaan terveen ihmisen juttuja.

    VastaaPoista
  2. Kauhistus mikä tyyppi! Ei uudelle ihmiselle heitetä tollaista astetta rankempaa huumoria. Ei edes humalassa. Laastaroi vaan mutta pliis älä mene tuntemattoman kotiin. Jooko? Ja onneksi olet kunnossa! T: Alusta asti sun blogia seurannut, nyt vasta kommentoinut Liina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit nyt :). Mä jotenkin ajattelin että kun sen kerran jo tapasin ja tuntui ok:lta tyypiltä ja kaikki oli hyvin niin uskalsin mennä yökylään. No, ehkä nyt jotain opin.

      Poista
  3. Ihan tahallaan pelotteli sua. Ei tolleen ainakaan naista saa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä se pointti oli. Ei me mistään halloweenjutuista puhuttu koko iltana että en usko että senkään piikkiin pystyi laittamaan. No, onneks olen kotona....

      Poista
  4. Hyi hitto! Mä olisin pelännyt ihan sairaasti. Mutta tosiaan, eipä siinä ehkä uskalla karkuunkaan lähteä, voi käydä huonosti. Ihan hullu mies, huh huh huh......... Näköjään tosiaan ei kannata mennä kenenkään vieraan kotiin. Äiti aina niin sanoi, mutta en ole oikein koskaan uskonut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta koska sinne miehen kotiin voi sitten mennä? Okei, toi tapahtui vasta toisilla treffeillä, mutta veikkaan että jos oltais selvinpäin nähty aina jossain muualla niin toi tilanne olis jossain vaiheessa tullut kuitenkin eteen. En mä tiedä miten kuuluu toimia. En siis toimi mitenkään enää!

      Poista
  5. Sinä se et opi koskaan, eikö nyt hetkeksi riitä. Luulisi jo, että tiedät miten toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei riitä ei. Se on hirveän helppo neuvoa miten toisen pitäisi elää elämäänsä. Tuossa olisi käynyt noin vaikka olisin nähnyt sen abc:n kahviossa viisi kertaa ennen kummankaan kotiin menoa. Niin kuin kirjoitin, ensimmäiset treffit menivätkin ihan hyvin.

      Poista
  6. Herregyyd. Ole tosiaan jatkossa varovaisempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaani teen. Välillä ei näköjään ihmistuntemus ja intuitio riitä

      Poista
  7. Aivan kamalaa.... Onneks selvisit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan mä... Kyllä tää mulle jotain opettikin taas.

      Poista
  8. Olihan tapaus. Liekö katsellut tumputtamisen ohessa liikaa amerikkalista hapatusta ja pää pehmennyt koska Ylen verolaatikosta tulevat dokkarit ja fiktiiviset tv-sarjat ovat kuin opaskirjoja tuollaisille Syvä Joki - tyypeille.
    Hyvä homma kuitenkin ettei käynyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tapaus tosiaan. Mutta pää tallella kuitenkin ja silleen...

      Poista
  9. Järkyttävää, monesti tuollaiset hullut puhuu ensin ja sitten jossain vaiheessa tekee. Onneksi selvisit, itse en olis yöksi uskaltanut jäädä vaikka mikä olis.

    VastaaPoista
  10. Mulla on ollut samantapainen kokemus sillai, että yks kundi tuli mun luo kaverini kanssa (siis tunsin tän kaverin hyvin, tietysti), kun sattui olemaan kaupungissa samaan aikaan. No sitten kävikin niin, että kaveri lähti treffeille unelmamiehensä kanssa, ja tää mukana tullut kysyi, voiko kuitenkin jäädä, kun ihan hauskat jutut siinä oli ja ilta vielä aikainen ja viiniäkin paljon jäljellä. Mikäs siinä, vietettiin tosi hauska ilta, juteltiin, kateltiin jotain musaa, mitä tätä nyt on. Sitten sanoin, että jääköön siihen sohvalle yöks ja menin makkariin nukkumaan.

    Yöllä heräsin siihen, että se kulkee ihan maanisena siellä kämpässä ja hokee jotain kauheuksia hakkaamisesta ja tappamisesta.Mä en edes pelästy mitenkään kovin helposti, mutta silloin olin aivan jäykkänä pelosta, se oikeasti vaikutti siltä, että kohta tapahtuu. Jotenkin kumminkin sain siinä tilanteen haltuun ja hänelle vakuutettua, että nyt olisi paras lähteä. Herra kyllä tietää, miten.

    Aamulla soitin kaverilleni stanan äkäisenä, että kiitos nyt helvetin paljon tästä, ja hän oli aivan kauhuissaan, kuulemma ikinä ei ollut kundi tollai käyttäytynyt, vaikka ne oli olleet kavereita kuinka monta vuotta. Jälkeen päin asiasta kysyttäessä ei muistanut mitään tommoista, ihan hauska ilta oli kuulemma meillä ja hän vaan päättänyt lähteä yöllä, että mulla ole ketään aamulla siellä roikkumassa! Herrasmies siis loppuun asti.

    Tarinan opetus: voiko sitä tosiaan aina tietää, kenellä miten nupissa viiraa ja mistä syystä, unenpuute, viina, jotkut lääkkeet, no can say. Turha siitä itseäänkään on mittaamattomiin ruoskia, sillä oikeastiko se on se on paras tapa, että ei ikinä ees yritä tutustua uusiin ihmisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikinä ei voi tietää millaiseen ihmiseen sitä törmää! Mutta pelossa jos alkaa elämään niin mitä siitä tulee? Järki pitäis koittaa tietysti pitää mukana.

      Poista
  11. Juu, ei elämää voi elää peläten. Pelottava juttu, mutta hyvä kun ei sattunut mitään :)

    VastaaPoista
  12. Huh huh, luuli ehkä omastga mielestäänolevansa hauska tai jotain.
    Mutta tuollainen vitsailu ehkä sopii paremmin vakiintuneeseen suhteesen -. vieraan kanssahan tuosta ei voi olla varma mik äsarjamurhaajapsykopaattinormanbates on kyseessä.
    Itsekin olisin kyllä ollut aika hämmentynyt tuollaisesta "vitsailusta".
    Se siitä laastarista sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen oikeasti että kuvitteli olevansa hauska. Koitin olla näkyvästi hämmentymättä, kai mä siinä jossain määrin onnistuinkin. Tarvii ottaa vanha ja turvallisempi laastari käyttöön.

      Poista