Kyllähän mä Kelailijaa mietin vielä. Varsinkin silloin kun ei ole mitään tekemistä niin kuin nyt. Aivot käy kierroksilla ja on mietitty kaikkia elämäni miehiä. Onkohan se saanut elämänsä järjestykseen, ajatteleekohan se koskaan mua ja millä fiiliksellä?
Kun ajattelen taaksepäin niin huomaan miten paljon liikaa mä hänen eteensä yritin. Huomaan vertaavani väkisinkin tähän nykytilanteeseen kun ei tarvitse taistella vaikeitten asioiden kanssa, ei tarvitse yrittää. Kelailijan kanssa oleminen, juttelu yms. oli helppoa ja vaivatonta, mutta se oheisjuttu exineen, velkoineen ja mustine päänsisällyksineen ei sitten ollutkaan, mutta silti mä jaksoin yrittää kun koin että oli jotain spesiaalia. Nyt kun mietin niin mitä spesiaalia meillä oli? Kunnioitusta ja arvostusta kovin vähän mua ja mun yrittämistä meidän suhdetta kohtaan. Kauniita sanoja sain kyllä ainakin alkuvaiheessa, mutta ilmeisesti muuttuivat jossain vaiheessa tyhjiksi. Ei mulla sillä tavalla ikävä ole, en kaipaa tupakan hajua, en kaljatölkkejä pöydällä (miten ne voikin olla niin vaikea viedä pois), en kännykällä pelaamista silloin kun kaipasin läheisyyttä, en outoja exäjuttuja. Silti se mies vaan mun mielessä usein käy. Takaisin en ottaisi.
Kun taas Mr Sixpack. Näyttää tunteitaan enemmän teoilla, sanoja ei saa näköjään edes väkisin puristettua. Vakavia keskusteluita ei ole juurikaan ollut, ainakaan meitä koskevia, mun yritykset kuihtuu hymiövastauksiin. Mutta oleminen ja eläminen on helppoa, exästään en tiedä muuta kuin mitä olen itse googlettanut (olenhan nainen). Raha-asiat on kunnossa vaikkei leveästi eläkään. Olisinko voinut Kelailijan kanssa lähteä kylpylälomalle? Joo toki jos olisin itse kaiken maksanut. Oletuksena toki se, ettei olisi jättänyt mua ennen lomaa. Heh. Miks mä olen katkera vieläkin vaikka en K:ta takaisin halua? Aika, mene nopeasti ja pyyhi K mielestä!
Tyyppikin laittoi taas viestiä, noin kerran kuukaudessa lähestyy mua "mitä kuuluu"-viestillä. Yleensä olen vastannut, nyt ei kyllä huvita. Sekin on kyllä semmoinen kakkapää ettei tosikaan. Naisensa selän takana haluaa pervoilla. Ei kiinnosta mua. Jos ei kohta ala noi viestit loppumaan niin taidanpa sanoa että seuraavan viestin välitän avovaimolleen. Jospa loppuisi viestittely. Eipä tuommoinen salaystävyys mitään mulle anna kun ei voida avoimesti olla kavereita.
Heh, tästähän tuli pohdinta kolmesta tärkeimmästä miehestä eroni jälkeen. Mulla on tapana otsikoida vasta postauksen kirjoitettuani kun en usein tiedä mitä tämä näppis alkaa tuottamaan :). Eilen ja tänään siis elämäni miehiä :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tyyppi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tyyppi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Huh, raskas päivä
Huh, olipas raskas päivä. Mietin että kirjoitanko tästä päivästä vai en, mutta päätin kirjottaa, itselleni muistiin.
Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.
Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.
Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.
Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.
Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.
Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.
torstai 2. tammikuuta 2014
Plääh
En mä tiedä voinko mä jatkaa enää kirjoittamista kun on jo niin paljon asioita mistä en voi/halua kirjoittaa.
Tyypistä en ole kirjoittanut pitkään aikaan vaikka läsnä on ollutkin aina parin viikon takaiseen asti. Nyt ei ole enää läsnä kuin päivittäin mun ajatuksissa.
Pelkään tässä ihastuvani, mieheen jonka kanssa tuskin voi mitään tulla johtuen tapaamisolosuhteista. Kuitenkin kärsimättömiä perhosia mahassa, lässynlässybiisejä youtubessa ja kohta petyn taas. Aivan varmasti. Mutta silti en osaa läiskiä niitä perhosia paskaksi tälläkään kertaa suosiolla.
Pientä pintaremppaa olisi suunnitteilla. Veronpalautukset, jee. Tuli maksettua aika reippaalla kädellä ennakontäydennysmaksuja vuosi sitten. Kohta saa makkarin seinät uuden ilmeen, katsotaan riittääkö rahat muihin huoneisiin. Hymykuopparemppasähkömiestä odotellessa...
Ystävän ja mun suhde etääntyy. Ehkä hyvä niin, en jaksa olla kynnysmattona enää.
Väsyneet ja reppanat fiilikset.
Blogikin täytti 2-v enkä muistanut edes onnitella.
Tyypistä en ole kirjoittanut pitkään aikaan vaikka läsnä on ollutkin aina parin viikon takaiseen asti. Nyt ei ole enää läsnä kuin päivittäin mun ajatuksissa.
Pelkään tässä ihastuvani, mieheen jonka kanssa tuskin voi mitään tulla johtuen tapaamisolosuhteista. Kuitenkin kärsimättömiä perhosia mahassa, lässynlässybiisejä youtubessa ja kohta petyn taas. Aivan varmasti. Mutta silti en osaa läiskiä niitä perhosia paskaksi tälläkään kertaa suosiolla.
Pientä pintaremppaa olisi suunnitteilla. Veronpalautukset, jee. Tuli maksettua aika reippaalla kädellä ennakontäydennysmaksuja vuosi sitten. Kohta saa makkarin seinät uuden ilmeen, katsotaan riittääkö rahat muihin huoneisiin. Hymykuopparemppasähkömiestä odotellessa...
Ystävän ja mun suhde etääntyy. Ehkä hyvä niin, en jaksa olla kynnysmattona enää.
Väsyneet ja reppanat fiilikset.
Blogikin täytti 2-v enkä muistanut edes onnitella.
tiistai 27. elokuuta 2013
Ja saikulla...
Eilen menin yksikätisenä töihin, helvetin kipeenä. No, kovin vaikeeta se työnteko yllättäen sit olikin. Päätin antaa periks ja varata työterveyteen ajan ja pyytää parempia lääkkeitä. Sain samalle päivälle. Lääkärin mielestä kyse ei oo tenniskyynärpäästä kun liikeradan ei kuulu olla näin rajoittunut tenniskyynärpäässä. Et joku niveltulehdus tms. No, ihan sama. Uudet lääkkeet, verikoe, pissakoe, huomenna ultra ja röntgen. Ja loppuviikko saikkua.
Tänään menen sinne Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, toiveet on korkealla sen suhteen.
Eilen kävin Tyypin kanssa kahvilla (joo, mä kuulen ne kaikki EIIIIH MIKÄ IDIOOTTI-huudot sieltä ruudun toiselta puolelta). Prisman kahviossa, ah miten ihana paikka. Halattiin, juteltiin niitä näitä, halattiin, moikka. Farssi, onneksi en ole ainut tämmöinen idiootti ;). Ei siitä kahvittelusta hyvä mieli jäänyt.
No, mut uudet lääkkeet ehkä auttaa karvan verran paremmin, leposärky on ainakin vähempi.
Tänään menen sinne Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, toiveet on korkealla sen suhteen.
Eilen kävin Tyypin kanssa kahvilla (joo, mä kuulen ne kaikki EIIIIH MIKÄ IDIOOTTI-huudot sieltä ruudun toiselta puolelta). Prisman kahviossa, ah miten ihana paikka. Halattiin, juteltiin niitä näitä, halattiin, moikka. Farssi, onneksi en ole ainut tämmöinen idiootti ;). Ei siitä kahvittelusta hyvä mieli jäänyt.
No, mut uudet lääkkeet ehkä auttaa karvan verran paremmin, leposärky on ainakin vähempi.
lauantai 10. elokuuta 2013
Mä EN ala!
Mulla kun on sähköposti auki melkein aina kun siellä pikaviestissä Ystävän kanssa höpöttelen päivän mittaan. No, kuinka ollakaan, Tyyppi lävähti vihreenä pallukkana mun silmille. Ei se siellä koskaan ole. Mä tuijotin sitä pallukkaa varmaan minuutin. Sain kriisiapua facessa vertaistukihenkilöltä ja piilotin Tyypin näkyvyyden. En estänyt siis. Olis pitänyt. No, sitte lävähtikin pikaviestiä tyyliin "näin että oot vihreenä ja aattelin vaan sanoo että BÖÖ." Ja viimeiseksi sitten "muisk :)". Panin sähköpostin kiinni, en vastannut. Hetken päästä avasin sen ja estin Tyypin. Enkä vastannut edelleenkään.
Millä helvetin oikeudella se mulle muiskuttelee, vaikka käsittääkseni tein viikko sitten aika helvetin selväksi miltä musta tuntuu jos mä olen siihen yhteydessä. Haluaako se tahalleen mua satuttaa? Vissiinkin sitten niin. En mä muuta selitystä keksi. Helvetin pahaa teki taas.
Teki mieli välittää se viesti Tyypin tyttöystävälle "tää oli vissiin tarkoitettu sulle, mutta tulikin ilmeisesti vahingossa mulle". No, enhän mä niin tekis vaikka kuin ottaakin päähän.
Aika epäreilua, mut elämä on.
Millä helvetin oikeudella se mulle muiskuttelee, vaikka käsittääkseni tein viikko sitten aika helvetin selväksi miltä musta tuntuu jos mä olen siihen yhteydessä. Haluaako se tahalleen mua satuttaa? Vissiinkin sitten niin. En mä muuta selitystä keksi. Helvetin pahaa teki taas.
Teki mieli välittää se viesti Tyypin tyttöystävälle "tää oli vissiin tarkoitettu sulle, mutta tulikin ilmeisesti vahingossa mulle". No, enhän mä niin tekis vaikka kuin ottaakin päähän.
Aika epäreilua, mut elämä on.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Ero part II
Silloin muutama viikko sittenhän Tyyppi otti yhteyttä ikävissään. Niin, mä vastasin, yllätys yllätys (sarkasmia). Siitä sitten alkoi taas yhteydenpito. Välillä oli aina muutamia päiviä väliä kun en vastannut, mutta aina vaan tuli uutta viestiä. Riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä, kauniita sanoja, riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä.
Tykkää musta, on ikävä mua, mutta ei kuitenkaan jaksa järjestää esim. puolen tunnin näkemistä kahvilla kun olin siellä päin. Mä merkkaan sille kuulemma enemmän kuin mä tiedänkään. Blaadiblaadiblaa...
No, viime yö meni sitten valvomiseksi kun se kännipäissään taas alkoi viestittelemään. Mä oon ihana ja ikävä on ja mun kanssa on niin ihanaa panna ja viettää iltaa ja kaikkee. Eikä tiedä miksi kelailee mua koko ajan vaikka rakastaa uutta naistaan ja seurustelee. Just joo. En lähtenyt tohon mukaan ollenkaan.
Aamulla viestittely jatkui ja mua vitutti jo aika megalomaanisesti kun ei tullut oikein nukuttua.
Jossain vaiheessa keskustelu meni näin:
P: Mitä sä Tyyppi haluat musta?
T: Mä olen miettinyt ihan samaa susta
T: En mä taida edes tietää
P: Muistaksä kun mä lähetin sulle postia? Muistaksä mitä siin luki? Vai heitiksä sen roskiin ja vedit vaan suklaat naamariin? Mä yritin lopettaa tän kun tää hajottaa mut. Mut ei, sä et antanu mun olla. Sä haluat vissiin et mä hajoan, sust on kiva ku mä tääl ikävöin sua ja sä aattelet et mä oon kiva tarvittaessa kutsuttava varapillu sulle. En todellakaan ole!
T: Jees, eiköhän tää riitä. Mä poistan sun numeron ni en enää häiritse sua. Hyvät jatkot.
(Joo, mä tiedän, että tähän olis ollut ihan hyvä lopettaa)
P: Älä oo mulle vihainen. Sit kun mä joskus sadan vuoden päästä oon tän asian kans ok ni mä paan ehkä viestiä.
T: Okei, mä en ehkä elä sataa vuotta. Koitahan pärjäillä.
P: Mä koitan pärjää. Jos sä meinaat delaa ennenku mä oon valmis tän asian kans ni paa ees sit sähköpostii jooko
T: Tää laittaa. Tulee ikävä sua.
P: Niin mullakin tulee sua
(välikommentti: voi vittu mitkä kuolinkorahdukset)
T: Samiksii
Että silleen, saa nauraa. En ole ylpeä itsestäni. Mietin että salliako kommentit vai ei, taidan sallia. Osaan poistaa kyllä ilkeät kommentit tarvittaessa. Tää on kuitenkin mun blogi ja tunteiden tuuletusta varten tehty eikä mun tarvitse sensuroida omia tunteitani ilkeiden kommenttien pelossa. Mä voin yksinkertaisesti vain poistaa ilkeät kommentit. Sopii kokeilla.
Ja koska tänään olen kovin rehellisellä tuulella niin palautin sen yhden piilottamani postauksen. Siellä se on, alkuperäisellä paikallaan :)
Tykkää musta, on ikävä mua, mutta ei kuitenkaan jaksa järjestää esim. puolen tunnin näkemistä kahvilla kun olin siellä päin. Mä merkkaan sille kuulemma enemmän kuin mä tiedänkään. Blaadiblaadiblaa...
No, viime yö meni sitten valvomiseksi kun se kännipäissään taas alkoi viestittelemään. Mä oon ihana ja ikävä on ja mun kanssa on niin ihanaa panna ja viettää iltaa ja kaikkee. Eikä tiedä miksi kelailee mua koko ajan vaikka rakastaa uutta naistaan ja seurustelee. Just joo. En lähtenyt tohon mukaan ollenkaan.
Aamulla viestittely jatkui ja mua vitutti jo aika megalomaanisesti kun ei tullut oikein nukuttua.
Jossain vaiheessa keskustelu meni näin:
P: Mitä sä Tyyppi haluat musta?
T: Mä olen miettinyt ihan samaa susta
T: En mä taida edes tietää
P: Muistaksä kun mä lähetin sulle postia? Muistaksä mitä siin luki? Vai heitiksä sen roskiin ja vedit vaan suklaat naamariin? Mä yritin lopettaa tän kun tää hajottaa mut. Mut ei, sä et antanu mun olla. Sä haluat vissiin et mä hajoan, sust on kiva ku mä tääl ikävöin sua ja sä aattelet et mä oon kiva tarvittaessa kutsuttava varapillu sulle. En todellakaan ole!
T: Jees, eiköhän tää riitä. Mä poistan sun numeron ni en enää häiritse sua. Hyvät jatkot.
(Joo, mä tiedän, että tähän olis ollut ihan hyvä lopettaa)
P: Älä oo mulle vihainen. Sit kun mä joskus sadan vuoden päästä oon tän asian kans ok ni mä paan ehkä viestiä.
T: Okei, mä en ehkä elä sataa vuotta. Koitahan pärjäillä.
P: Mä koitan pärjää. Jos sä meinaat delaa ennenku mä oon valmis tän asian kans ni paa ees sit sähköpostii jooko
T: Tää laittaa. Tulee ikävä sua.
P: Niin mullakin tulee sua
(välikommentti: voi vittu mitkä kuolinkorahdukset)
T: Samiksii
Että silleen, saa nauraa. En ole ylpeä itsestäni. Mietin että salliako kommentit vai ei, taidan sallia. Osaan poistaa kyllä ilkeät kommentit tarvittaessa. Tää on kuitenkin mun blogi ja tunteiden tuuletusta varten tehty eikä mun tarvitse sensuroida omia tunteitani ilkeiden kommenttien pelossa. Mä voin yksinkertaisesti vain poistaa ilkeät kommentit. Sopii kokeilla.
Ja koska tänään olen kovin rehellisellä tuulella niin palautin sen yhden piilottamani postauksen. Siellä se on, alkuperäisellä paikallaan :)
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Hengissä vielä
Eilen hymykuopparemppasähkömies kävi purkamassa kattoa ja totesi että moka oli hänen. Oli kiristänyt jonkun nippelin liian tiukalle ja se oli haljenut ja vuoto aiheutui siitä. Eli kustannuksia mulle ei tullut (iso HUH). Sai uuden kaappirungon paikalliselta toimijalta jo samana päivänä ja illalla keittiö oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan! Loistavasti toimittu.
Leikatulta emolta ei tule maitoa tarpeeksi ja yksi penska on täysin käsiruokinnalla Ystävällä (mä en tiedä miten mä tästä kiitollisuudenvelasta selviän). Eilen aamulla sainkin idean että haen sijoituksessa olevan emon pentuineen (jo luovutusikäisiä) sijoituskodista ja kokeilen että suostuisikohan tämä emo ottamaan nuo vauvat hoitoonsa. Lähdin siis ajamaan 400 kilometriä töiden jälkeen, kyllä väsytti kun pääsin kymmenen jälkeen kotiin. Tänään yritetään sitä emonvaihdosprojektia kun pääsen töistä. Saa pitää peukkuja.
Aamupäivällä Tyypiltä tuli tekstiviesti "Mulla on ollu vähän ikävä sua".
torstai 11. heinäkuuta 2013
Vastaus
"Kiitos suklaista. Toivon sulle kans kaikkee hyvää. Pitäkää hauskaa festareilla -Tyyppi"
Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?
Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.
Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.
Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa, mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.
Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?
Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.
Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.
Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa, mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Viimeisistä viimeisin viesti
Koska yhteydenpito tyyppiin loppui niin raivolla etten saanut kaikkea sanottua niin mun oli pakko kirjottaa sille kirje. Ihan käsin, paperille.
Näin se alkoi
"Sä oot loukannu nyt mua viimeisen kerran. Mä en ota tommosta tekstiä vastaan keneltäkään, eikä kukaan ole ennen mua tahalleen noin pahasti loukanut kuin sä. Sä oot jatkanu loukkaamista vaikka sä olet nähnyt miten vaikeeta mulla on ollut."
Ja tähän se loppui
"Mä luulen että sun ja mun on parempi olla jos mä en edes yritä olla sun ystävä, koska niin ku sä oot huomannu mä en oo siitä kovin hyvin selvinnyt, vaikka olenkin aika kovasti yrittänyt. Mutta niinkuin sä sillon jo keväällä sanoit, että jos toi on paras mihin mä pystyn ni mun pitäis lakata yrittämästä kokonaan. Totta, nyt mä sen vasta ymmärrän.
Näin se alkoi
"Sä oot loukannu nyt mua viimeisen kerran. Mä en ota tommosta tekstiä vastaan keneltäkään, eikä kukaan ole ennen mua tahalleen noin pahasti loukanut kuin sä. Sä oot jatkanu loukkaamista vaikka sä olet nähnyt miten vaikeeta mulla on ollut."
Ja tähän se loppui
"Mä luulen että sun ja mun on parempi olla jos mä en edes yritä olla sun ystävä, koska niin ku sä oot huomannu mä en oo siitä kovin hyvin selvinnyt, vaikka olenkin aika kovasti yrittänyt. Mutta niinkuin sä sillon jo keväällä sanoit, että jos toi on paras mihin mä pystyn ni mun pitäis lakata yrittämästä kokonaan. Totta, nyt mä sen vasta ymmärrän.
Mä toivon ihan vilpittömästi kaikkea hyvää sun elämään, mä toivon että sä olet onnellinen, saat rakastaa täysillä ja saat asias kuntoon."
Meinasin allekirjoittaa "Rakkaudella", mutta pyyhin sen pois. Allekirjoitin vain sillä lempinimellä mitä se musta käyttää.
Pakettiin liitin Puolasta ostetut tuliaiset, sen lempisuklaat. Sille tulee varmana paha mieli ja se on ihan oikein. Fiksummat sanoi kyllä että syö ne suklaat itse, mutta persettäni suojellakseni en syö.
Nyt on ihan hyvä fiilis
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Nyt se mua viimeisen kerran loukkasi
No niin, end of Tyyppi-Puolinainen-story. Viimeinkin. Jossain kohtaa menee se raja miten paljon paskaa mä niskaani otan ja mimmoisessa kirjallisessa muodossa. Ja mun rajan yli mentiin nyt komeasti.
Tässä parhaat palat:
Siinä on kyllä semmoinen mies mitä en tule kaipaamaan. Paitsi että tulen. Aika paljonkin. Helvetinperkele.
Ja koska mul on nyt tarve avautua niin jatkan tätä postausta viru valgee-pepsimaxini kanssa (puolet ja puolet, pahaa, yks kahvikupillinen vain). Mul on nyt vähän semmonen breakdown-fiilis. Äsken kun hapuilin pimeässä nenäliinaa sängyltä niin jotain kovaa lennähti nenäliinan mukana mun kaula-aukosta sisälle. Ja kun mä tiedän, että mun sängyssä ei ole mitään kovaa niin se oli joku elukka. Ja mä en pärjää niitten kanssa. No, kauhoin sen sieltä paniikkipikavauhtia ulos, jonnekin se hävis. Kohta näinkin semmoisen kämmenen kokoisen koppakuoriaisen mönkivän sängyllä. Mumisin (mahdollisimman hiljaa, ettei lapset luule että mutsi on seonnut) että nyt sä kuolet, inisin ja yökkäilin kun rusensin sen nenäliinalla säpäleiksi. Ja sen kun olin saanut terminoitua niin mitä sitten? No, semmonen jalkapallon kokoinen pitkäkoipihyttynen. Mä en pysty asumaan täällä elukoitten keskellä yksin. Mä tarviin nyt jonkun joka pitää musta huolta ja tappaa kaikki örkit että mä saan rauhassa nukkua. Ei musta oo tähän enää. Mut on lyöty.
Tässä parhaat palat:
Siinä on kyllä semmoinen mies mitä en tule kaipaamaan. Paitsi että tulen. Aika paljonkin. Helvetinperkele.
Se vaan on niin, että mulle EI puhuta tolleen. Ei TODELLAKAAN!
PISTE!!!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
I'm in löööööv!
Koin tarvitsevani kesälaukun, tuumasta toimeen ja tilaten. Tänään tuli postiin
Vähänkö on ihana! Ihan mun näköinen! Olen rakastunut :)
Sitten ankeampiin aiheisiin. Soitin eilen komisario-sedälle ja anoin suulliseen käsittelyyn aikaa. Aika järjestyikin heti torstaiksi. Eli pääsen just ennen juhannusta luopumaan kortistani. Mielessä kävi että aloittaisin tapaamisen näin: "Hei komisario, tulin nyt siihen suulliseen käsittelyyn, aloitanko heti?" No joo, vitsi vitsinä, enköhän mä ole aika nöyrää tyttöä ja tippa linssissä. Puhelimessa kuulosti olevan oikein mukava poliisisetä, saas nähdä miten mun livenä käy. No, rangaistus käyntiin vaan niin sillähän siitä pääsee. Hankaloittaa elämää kiitettävästi, sehän se tarkoitus onkin. Lasten kanssa ei heinäkuussa reissata kuin s-markettiin, kirjastoon ja uimahalliin. Mutta oppivatpahan nekin, että rikos ei kannata.
Tyyppikin katsoi oikeudekseen kertoa nähneensä musta panounta. Kiva kun kertoi perkele. Olis pitänyt omana tietonaan vaan. Mikähän siinäkin oli pointti.
Mut hei, mulla on ihana laukku ja mä oon siitä niiiin onnellinen :)
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Ei näin, ei todellakaan näin.
Ei päiväkännejä sunnuntaina. Ei Maslown'n tarvehierarkian analysointia omaan elämään Tyypin kanssa facessa. (Tyyppi ei viitsinyt edes googlettaa mitä se tarkoittaa). Mistä ihmeestä koko Maslow'n tarvehierarkia mun päähän pälkähti?
Pyysin kyllä jo heti kärkeen anteeks kaikkea mitä mahdollisesti tulee. Sanoi kyllä ymmärtävänsä En usko että auttaa jos en tajua pysyy poissa facesta.
Anssi Kelan uusin, se toimii kyllä, suosittelen. "Mul on sisälläni eläin joka huutaa, se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä, sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Mul on rinnassa tunne joka tulvii , kaiken alleen hukuttaa"
.jpg)
Siivoaminen päiväkänneissä, toimii myös.
Kannatan alkolukkoa tietokoneeseen. Puhelimeen myös.
Enkä varmana poista tätä huomenna. Ihan kiusallanikaan.
Edit: Täydennetääs vähän. Siis toi Maslow-asia lähti siitä kun Tyypin mielestä kaikki on hyvin jos on katto pään päällä, ruokaa ja työpaikka. Siitä se idea sitten lähti...
Anssi Kela, Kevät tulee
Pyysin kyllä jo heti kärkeen anteeks kaikkea mitä mahdollisesti tulee. Sanoi kyllä ymmärtävänsä En usko että auttaa jos en tajua pysyy poissa facesta.
Anssi Kelan uusin, se toimii kyllä, suosittelen. "Mul on sisälläni eläin joka huutaa, se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä, sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Mul on rinnassa tunne joka tulvii , kaiken alleen hukuttaa"
.jpg)
Siivoaminen päiväkänneissä, toimii myös.
Kannatan alkolukkoa tietokoneeseen. Puhelimeen myös.
Enkä varmana poista tätä huomenna. Ihan kiusallanikaan.
Edit: Täydennetääs vähän. Siis toi Maslow-asia lähti siitä kun Tyypin mielestä kaikki on hyvin jos on katto pään päällä, ruokaa ja työpaikka. Siitä se idea sitten lähti...
Anssi Kela, Kevät tulee
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Case Fani
Fani. Kirjoitan nyt case Fanista.
Ukkostaa, nettiyhteys on poikki, lapset nukkuu. Ei muuta tekemistä
kuin kirjoitella. En tiedä julkaisenko tämän nyt vai milloin,
koska Fani on edelleen blogini lukija. Mua on harmittanut se, että
mä en pysty enää ihan mitä tahansa julkaisemaan. Niinkuin tätä
Fani-asiaa.
Fani on siis blogini lukija. On
kirjoittanut mulle kauniita sanoja, tsempannut. Fani on yli 10 vuotta
vanhempi kuin mä ja satojen kilometrien päästä. Hän taisi
ihastua muhun mun blogin perusteella vaikka koitin kovasti painottaa
että on ihastunut vain mielikuvaan. En mä ymmärrä miten mun
blogin perusteella voi kukaan muhun ihastua. Ei se auttanut. Hän
halusi tutustua muhun oikeasti. Kerroin asioita, joista en edes
blogissa ole kertonut ja hän vaan jaksoi hehkuttaa kuinka ihana mä
olen. Kauniskin. Näytin naamanikin, pahimmillanikin ja silti olin
kuulemma kaunis, ihana ja seksikäs ja ties mitä ylisanoja. Äh.
Sekaisin se mies. Epäröin pitkään ja hartaasti tuota tapaamista.
Ei kuulostanut fiksulta. Ei kertakaikkiaan. Mitä jos mä ihastuisin?
Case Tyyppi all over again. Varsinkin kun olen kuullut Fanilta
millainen tuuliviiri se on naisten suhteen. Not gonna happen to me.
Yksi kaunis toukokuun päivä annoin
sen kuitenkin tulla grillaamaan. Kerroin olevani kovin nirso ja mun
lihani ei saa sitten olla purkkaa. Päivällä olin tapellut Tyypin
kanssa ja mulla oli huono fiilis ja meinasin perua koko jutun.
Varoitin että en välttämättä ole hyvää seuraa, mutta halusi
silti tulla. Satoikin ja keittiö oli remontissa, joten ainoa
ruuanlaittometodi oli joko grilli tai mikro.
Ajoi miljoona kilometriä mun luokse,
oli käynyt kaupassa ja alkossa. Mä otin hänet vastaan
kumisaappaissa ja muutaman siiderin rohkaisua ottaneena, ilman
meikkiä. Onko kukaan koskaan ollut ekoilla treffeillä kumppareissa
ja ilman meikkiä? Heh. No, kertahan se oli ensimmäinenkin.
Laitettiin grilli tulille ja avattiin viinipullot, juttu luisti ihan
hyvin. Testattiin kahden hengen riippumattoani ja hyvin kesti.
Paistoi sairaan hyvät pihvit (tosi hyvää ja mureaa), teki salaatin
ja kaikkea, mä katselin vierestä. Ruuan jälkeen ajattelin että
mies haluaa peseytyä pitkän ajomatkan jälkeen ja laitoin saunan
päälle. Mentiin sitten saunaan ja saunani sai ensimmäisen
miesvieraan. Sitten nukkumaan tai jotain. Aamulla hänen piti lähteä
aikaisin kun remppamies oli tulossa.
Siinä tuo ensitapaaminen. Se ei
millään tavalla auttanut tuohon ihastumisasiaan. Päinvastoin.
Vaikka mä näyttäydyin aikalailla paljaimmillani ja oon puhunut
suoraan ja rehellisesti niin silti se sanoo tykkäävänsä musta.
Mulla on vähän vaikeuksia sen asian kanssa. Mä haluan kertoa tässä
nyt vain faktat enkä mitään mun syvällisiä mietteitä asiasta.
Niin, koska Fani lukee tämän jos tän julkaisen. Hitto, ei mikään
eikä kukaan saisi estää mua kirjottamasta omaan blogiini mitä mä
haluan. Mutta musta tuntuu kyllä silti vähän pahalta jos tämän
julkaisen. Onko reilua kirjoittaa? Ei varmaan, mutta mikä tässä
elämässä oliskaan reilua.
Mulla on semmoinen fiilis että tässä
ei tuu käymään hyvin. Joko toinen satuttaa itsensä tai sitten
molemmat satuttaa itsensä. Mä kyllä kerroin jo sille, että mä en
aio asettaa itseäni alttiiks sille että muhun sattuu. Mä en jaksa
semmosta, se on ihan perseestä. En mä oo vielä Tyypistäkään
oikein selvinnyt.
No niin, nyt sain kirjoitettua tämän
mikä on mun mieltä kaihertanut jo monta kuukautta. Sori Fani jos
tässä joku potkaisi sua mahaan. Mä oon tainnut nämä kaikki asiat
sanoakin sulle kyllä jo privaatisti.
Ei näköjään auttanut pelkkä
kirjoittaminen, pakko julkaista kuitenkin
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Kummallisen hyvä olo, olenkohan sairas?
Piha on ihanan vehreä, kauneutta joka puolella. Uudessa pihassa ei vaan ole samanlaista vanhan pihan fiilista kuin tässä. Mä rakastan mun pihaa <3
Kovin mukava olo, suorastaan seesteinen :). Tähän sopii nyt Tommyn runo
Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa.
Tommy Tabermann
Töissä on mukavaa, töitä ei tosin koko päiväksi riitä, eli en elättele toiveita että työt jatkuisi syksyn jälkeen, mutta ihanaa olla normaalissa työpaikassa!
Tyyppi on piilotettuna fb:n keskustelusta ja mulla on parempi olo kun en sen kanssa juttele, tosin soitti aamulla työmatkalla, ei olis ollut niin väliks. Mutta pikkuhiljaa se painuu kauemmas ja kauemmas :)
Melko tyhjänpäiväinen päivitys, mutta pitäähän sitä nyt kirjoittaa jos on hyvä fiilis :)
Kovin mukava olo, suorastaan seesteinen :). Tähän sopii nyt Tommyn runo
Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa.
Tommy Tabermann
Töissä on mukavaa, töitä ei tosin koko päiväksi riitä, eli en elättele toiveita että työt jatkuisi syksyn jälkeen, mutta ihanaa olla normaalissa työpaikassa!
Tyyppi on piilotettuna fb:n keskustelusta ja mulla on parempi olo kun en sen kanssa juttele, tosin soitti aamulla työmatkalla, ei olis ollut niin väliks. Mutta pikkuhiljaa se painuu kauemmas ja kauemmas :)
Melko tyhjänpäiväinen päivitys, mutta pitäähän sitä nyt kirjoittaa jos on hyvä fiilis :)
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Remppaa, miehiä ja sirpaleita
Viikossa keittiöstäni on tullut jo melkein keittiön näköinen. Remppamies on ollut ahkerana. Eilen lauantainakin tuli jo 9:45.
Miesvieras piti häätää siis kohtalaisen ajoissa kotimatkalle... Ehkä kerron siitä jossain vaiheessa kun oon prosessoinut asian. Tai sitten en. Katsotaan. Hieman morkkistaa.
Pitäisi kirjottaa Tyypistäkin, tapellaan siis hmm... vois sanoa että useemman kerran viikossa. Perjantaina oli semmoinen tappelu, että mäkin avauduin niin rehellisesti, kitkerästi ja haavoitettuna, että en olis uskonut, että siitä vielä puheväleihin tullaan, mutta voi helvetti että se on hyvä. Mä en tajua, miten se sen tekee, mutta niin me vaan taas ollaan puheväleissä. Ajattelin, että tän jälkeen ei tarvii enää olla yhteydessä:
"Kiitti kaikista niistä loukkauksista mitä sä mun suuntaan oot heitelly. Kiitti myös siitä, että sä opetit mulle et mitä kaikkee mun ei tarttis sietää ja millanen mä en halua olla. Mulla ei oo koskaan ollu tapana olla mikään kynnysmatto, mutta sun suhteen sitä olin. En ymmärrä miks ja sitä ihmettelen itekin. Joo, ehkä mä oon itsekeskeinen (haukkui siis mua itsekeskeiseksi aiemmin) jos se on sitä että mä yritin sua vuoden piristää ja tsempata sua milloin mitenkin saamatta kuitenkaan paljon paskaakaan arvostusta. Miltä susta tuntuis jos X alkais sulle tilittää miten ihania miehiä se on tavannu? Niin. Mietipä sitä. Mut joo, sä otat vaan järjen käteen ja jatkat elämää. On se niin helppoo teille miehille."
Mutta ei, tuosta seurasi vain monen tunnin tappelu/tilitys/rautalanganvääntösessio, jossa pohdittiin mm. että miten mulla voi muka olla tunteita vaikka ei olla koskaan edes seurusteltu. Ja sitten jossain vaiheessa oltiin taas väleissä. Onpahan opettavainen suhde kertakaikkiaan. Kyllä mä tän vielä joskus hanskaan saan. Sitäpaitsi mä olen ollut Tyypille nyt joka asiasta niin rehellinen, että kyllä ihmettelen, miten se jaksaa kuunnella. Tai no, eihän se jaksakaan kun aina seuraavan riidan tullen heitetään kaikki mun naamalle. Mutta kumma silti, että esim. mun miesasiat kovasti kiinnostaa. Tosin niitä käytetään sitten aina mua vastaan.
Tuo perjantainen tappelu aiheutti sen, että melkein teki mieli perua illanvietto sen yhden miehen kanssa. Kahden vaiheilla olin, mutta Ystävä sanoi, että en mä saa sitä perua. Hullu mies kun ajoi joku 600 kilometriä viettääkseen mun kanssa muutaman tunnin. Mä en millään voinut olla kovin hyvää seuraa. Tosin varoitin sitä jo aikaisemmin siitä, mutta silti se vaan tuli.
Eilinen meni sitten Ystävän kanssa saunoessa ja grillaillessa, oli aika mukavaa. Yöllä kuulemma oli kauhea ukkosmyräkkä, mä en tosin kuullut mitään vaikka olen kohtalaisen herkkäuninen, mutta ilmeisesti kuohuviinit oli kohdallaan kun niin nukutti.
Kotona odotti sitten kaunis lasitaideteos. Remppamies oli jättänyt keittiön ikkunan toisen ruudun nojalleen taloa vasten ja ilmeisesti melkoisen kovaa on tuullut, kun tämmöinen oli vastassa
Sirpaleet tuo onnea, niinhän sitä sanotaan. Sitä odotellessa sitten :).
Keittiön ikkuna on menossa vaihtoon onneksi muutenkin niin ei edes harmita. On niin kauniisti hajonnut, että ei raaskisi millään siivota sitä pois. Feeniks-lintu, joka nousee tuhkasta...
Ihanaa olla yksin kotona eikä tarvitse väistellä remppamiehiä ja olla niinkuin ei olisikaan. Ensi keskiviikkona olis kuulemma hyvä jos en olisi kotona kun laittaa lattiamattoa. On kuulemma kettumainen laittaa kun kaapit on jo paikoillaan. Onneksi mä en ollut tuota kaappien tuloa aikatauluttanut...
Miesvieras piti häätää siis kohtalaisen ajoissa kotimatkalle... Ehkä kerron siitä jossain vaiheessa kun oon prosessoinut asian. Tai sitten en. Katsotaan. Hieman morkkistaa.
Pitäisi kirjottaa Tyypistäkin, tapellaan siis hmm... vois sanoa että useemman kerran viikossa. Perjantaina oli semmoinen tappelu, että mäkin avauduin niin rehellisesti, kitkerästi ja haavoitettuna, että en olis uskonut, että siitä vielä puheväleihin tullaan, mutta voi helvetti että se on hyvä. Mä en tajua, miten se sen tekee, mutta niin me vaan taas ollaan puheväleissä. Ajattelin, että tän jälkeen ei tarvii enää olla yhteydessä:
"Kiitti kaikista niistä loukkauksista mitä sä mun suuntaan oot heitelly. Kiitti myös siitä, että sä opetit mulle et mitä kaikkee mun ei tarttis sietää ja millanen mä en halua olla. Mulla ei oo koskaan ollu tapana olla mikään kynnysmatto, mutta sun suhteen sitä olin. En ymmärrä miks ja sitä ihmettelen itekin. Joo, ehkä mä oon itsekeskeinen (haukkui siis mua itsekeskeiseksi aiemmin) jos se on sitä että mä yritin sua vuoden piristää ja tsempata sua milloin mitenkin saamatta kuitenkaan paljon paskaakaan arvostusta. Miltä susta tuntuis jos X alkais sulle tilittää miten ihania miehiä se on tavannu? Niin. Mietipä sitä. Mut joo, sä otat vaan järjen käteen ja jatkat elämää. On se niin helppoo teille miehille."
Mutta ei, tuosta seurasi vain monen tunnin tappelu/tilitys/rautalanganvääntösessio, jossa pohdittiin mm. että miten mulla voi muka olla tunteita vaikka ei olla koskaan edes seurusteltu. Ja sitten jossain vaiheessa oltiin taas väleissä. Onpahan opettavainen suhde kertakaikkiaan. Kyllä mä tän vielä joskus hanskaan saan. Sitäpaitsi mä olen ollut Tyypille nyt joka asiasta niin rehellinen, että kyllä ihmettelen, miten se jaksaa kuunnella. Tai no, eihän se jaksakaan kun aina seuraavan riidan tullen heitetään kaikki mun naamalle. Mutta kumma silti, että esim. mun miesasiat kovasti kiinnostaa. Tosin niitä käytetään sitten aina mua vastaan.
Tuo perjantainen tappelu aiheutti sen, että melkein teki mieli perua illanvietto sen yhden miehen kanssa. Kahden vaiheilla olin, mutta Ystävä sanoi, että en mä saa sitä perua. Hullu mies kun ajoi joku 600 kilometriä viettääkseen mun kanssa muutaman tunnin. Mä en millään voinut olla kovin hyvää seuraa. Tosin varoitin sitä jo aikaisemmin siitä, mutta silti se vaan tuli.
Eilinen meni sitten Ystävän kanssa saunoessa ja grillaillessa, oli aika mukavaa. Yöllä kuulemma oli kauhea ukkosmyräkkä, mä en tosin kuullut mitään vaikka olen kohtalaisen herkkäuninen, mutta ilmeisesti kuohuviinit oli kohdallaan kun niin nukutti.
Kotona odotti sitten kaunis lasitaideteos. Remppamies oli jättänyt keittiön ikkunan toisen ruudun nojalleen taloa vasten ja ilmeisesti melkoisen kovaa on tuullut, kun tämmöinen oli vastassa
Sirpaleet tuo onnea, niinhän sitä sanotaan. Sitä odotellessa sitten :).
Keittiön ikkuna on menossa vaihtoon onneksi muutenkin niin ei edes harmita. On niin kauniisti hajonnut, että ei raaskisi millään siivota sitä pois. Feeniks-lintu, joka nousee tuhkasta...
Ihanaa olla yksin kotona eikä tarvitse väistellä remppamiehiä ja olla niinkuin ei olisikaan. Ensi keskiviikkona olis kuulemma hyvä jos en olisi kotona kun laittaa lattiamattoa. On kuulemma kettumainen laittaa kun kaapit on jo paikoillaan. Onneksi mä en ollut tuota kaappien tuloa aikatauluttanut...
torstai 2. toukokuuta 2013
Alkoholi
Pohdiskelijan innoittamana kirjautuu minunkin blogiini viinapäivitys. Aiheena Tyyppi ja viina. (ehei, en mä nyt jaksa omaa suhdettani alkoholiin käsitellä)
Tyypillä kuluu alkoa päivittäin. Töistä kun tulee niin pitää jotain ottaa. Kohtalaisen usein (voisi sanoa, että viikoittain) on päiviä, että töihin ei pääse siihen aikaan kun on ajatellut lähteä kun ei ole ajokunnossa (on siis yrittäjä). Mä olen parhaani mukaan yrittänyt tsempata sitä noiden työjuttujensa kanssa, että saisi asiansa järjestykseen (kun ne ei todellakaan ole järjestyksessä). Ehkä olen puuttunut asiaan liikaakin, mutta tekee vaan pahaa katsella vierestä. Joskus on tehnyt mieli tarjota lainaksi rahaa, että pystyy töitä tekemään. Onneksi järki on mulla sen verran mukana kuitenkin, että siihen en ole sortunut.
No, syy mistä tämä postaus lähti oli tuo vappu. Vappu on Tyypin alan vuoden parhaat työpäivät. Jes, rahan tuloa ei voi estää. Paitsi viina. Olihan se viikolla puhunut, että vetää kunnolla vappuna duunia, mutta vetikin sitten kunnolla vappuna viinaa. Aattona meni silleen, että alkoi olemaan vappupäivänä JO puolen päivän aikaan ajokunnossa ja ajatteli lähteä töihin. No, tunnin päästä niistä aikeista olikin tilanne muuttunut ja lähti kuoharipullon kanssa kaverilleen ja totesi vain, että ens vappuna sitten voi tehdä töitä. Ai että mulla kihahti ja sitten käytin seuraavanlainen keskustelu:
T: Nappaan kuoharin kainaloon ja lähden tonne kaverille. Pikku päiväkännit ja sit kotia.
P: Just
T: Mitä just? Suututko sä kun mä lähden liikenteeseen
P: En tietenkään. Oma asiashan se on. Turhauttaa vaan koittaa tsempata sua noissa duunijutuissa.
T: Niih. No mut hyvin sä oon tsempannut :).
P: Ihan turha sua kyllä edes yrittää tsemppaa. Sun pitäis ite miettiä tota hommaa vähän eri kantilta.
T: Kyllä äiti. Säästä sun saarnat toiseen kertaan. Mä lähen nyt menee. Moikka.
En enää viitsinyt vastata. Huokasin syvään ja ajattelin, että ilmeisesti kuitenkin kolahti kun suuttui. Vääntäydyin riippumattoon köllimään ja annoin asian olla.
Parin tunnin päästä (ilmeisesti nousuhumalassa) tuli viesti
T: Anteeksi. Mä en halua sun kanssa riidellä. Oot ihana ystävä. Pusu.
P: Voi kun sä tajuaisit, että mä vaan haluaisin sulle parasta.
T: Kyllä mä tajuun. Älä murehdi muru.
(välikommentti: hittoako se mua muruttelee ja pussailee, ärsyttää)
No, en sitten viitsinyt enää vastata ja eilisen juttelut oli sitten siinä. Tuli kotiin joskus myöhään, en tiedä kuinka myöhään.
Aamulla tuli sitten huomenet niinkuin tavallisesti ja lisää anteeksipyyntöjä. Sillä oli paha mieli kun mulle niin kimpaantui ja pyysi että antaisin anteeksi. No, tokihan mä annoin sitten, mutta sanoin, että kyllähän se varmaan ymmärtää, että ei kukaan viitsi loputtomiin ymmärtää ja tsemppaa jos sitä ei arvosteta ja saa vaan haukut. Sanoi ymmärtävänsä ja heti puolustautui, että ei voi kuitenkaan elää koko aikaa mun tsemppauksen mukaankaan ja että kiva välillä tehdä jotain muutakin kuin töitä. Joskus. Just. No, ihan sama. Mun tsempit on kyllä nyt säästöliekillä.
Tietyllä tapaa onni, että se ei mua halunnut, koska olisin mä sen kanssa parisuhteeseen ruvennut ja varmaan aika nopeasti olisi alkanut ärsyttämään ihan liian paljon tuo työhön ja viinaan suhtautuminen. No, ehkä se rakkaus sitä vielä muuttaa, rakkaus siis siihen naiseen. Toivottavasti saisi vielä elämänsä kuntoon.
Hmm... Nyt kun luin tuon yllä olevan niin näyttää siltä, että asettuisin jotenkin asiassa Tyypin "yläpuolelle". En mä mielestäni ole noin huonossa jamassa kyllä. Toki alkoa mullakin menee, mutta ei noin paljoa ja noin usein. Mutta ehkä vähentäminen ei haittaisi.
Tyypillä kuluu alkoa päivittäin. Töistä kun tulee niin pitää jotain ottaa. Kohtalaisen usein (voisi sanoa, että viikoittain) on päiviä, että töihin ei pääse siihen aikaan kun on ajatellut lähteä kun ei ole ajokunnossa (on siis yrittäjä). Mä olen parhaani mukaan yrittänyt tsempata sitä noiden työjuttujensa kanssa, että saisi asiansa järjestykseen (kun ne ei todellakaan ole järjestyksessä). Ehkä olen puuttunut asiaan liikaakin, mutta tekee vaan pahaa katsella vierestä. Joskus on tehnyt mieli tarjota lainaksi rahaa, että pystyy töitä tekemään. Onneksi järki on mulla sen verran mukana kuitenkin, että siihen en ole sortunut.
No, syy mistä tämä postaus lähti oli tuo vappu. Vappu on Tyypin alan vuoden parhaat työpäivät. Jes, rahan tuloa ei voi estää. Paitsi viina. Olihan se viikolla puhunut, että vetää kunnolla vappuna duunia, mutta vetikin sitten kunnolla vappuna viinaa. Aattona meni silleen, että alkoi olemaan vappupäivänä JO puolen päivän aikaan ajokunnossa ja ajatteli lähteä töihin. No, tunnin päästä niistä aikeista olikin tilanne muuttunut ja lähti kuoharipullon kanssa kaverilleen ja totesi vain, että ens vappuna sitten voi tehdä töitä. Ai että mulla kihahti ja sitten käytin seuraavanlainen keskustelu:
T: Nappaan kuoharin kainaloon ja lähden tonne kaverille. Pikku päiväkännit ja sit kotia.
P: Just
T: Mitä just? Suututko sä kun mä lähden liikenteeseen
P: En tietenkään. Oma asiashan se on. Turhauttaa vaan koittaa tsempata sua noissa duunijutuissa.
T: Niih. No mut hyvin sä oon tsempannut :).
P: Ihan turha sua kyllä edes yrittää tsemppaa. Sun pitäis ite miettiä tota hommaa vähän eri kantilta.
T: Kyllä äiti. Säästä sun saarnat toiseen kertaan. Mä lähen nyt menee. Moikka.
En enää viitsinyt vastata. Huokasin syvään ja ajattelin, että ilmeisesti kuitenkin kolahti kun suuttui. Vääntäydyin riippumattoon köllimään ja annoin asian olla.
Parin tunnin päästä (ilmeisesti nousuhumalassa) tuli viesti
T: Anteeksi. Mä en halua sun kanssa riidellä. Oot ihana ystävä. Pusu.
P: Voi kun sä tajuaisit, että mä vaan haluaisin sulle parasta.
T: Kyllä mä tajuun. Älä murehdi muru.
(välikommentti: hittoako se mua muruttelee ja pussailee, ärsyttää)
No, en sitten viitsinyt enää vastata ja eilisen juttelut oli sitten siinä. Tuli kotiin joskus myöhään, en tiedä kuinka myöhään.
Aamulla tuli sitten huomenet niinkuin tavallisesti ja lisää anteeksipyyntöjä. Sillä oli paha mieli kun mulle niin kimpaantui ja pyysi että antaisin anteeksi. No, tokihan mä annoin sitten, mutta sanoin, että kyllähän se varmaan ymmärtää, että ei kukaan viitsi loputtomiin ymmärtää ja tsemppaa jos sitä ei arvosteta ja saa vaan haukut. Sanoi ymmärtävänsä ja heti puolustautui, että ei voi kuitenkaan elää koko aikaa mun tsemppauksen mukaankaan ja että kiva välillä tehdä jotain muutakin kuin töitä. Joskus. Just. No, ihan sama. Mun tsempit on kyllä nyt säästöliekillä.
Tietyllä tapaa onni, että se ei mua halunnut, koska olisin mä sen kanssa parisuhteeseen ruvennut ja varmaan aika nopeasti olisi alkanut ärsyttämään ihan liian paljon tuo työhön ja viinaan suhtautuminen. No, ehkä se rakkaus sitä vielä muuttaa, rakkaus siis siihen naiseen. Toivottavasti saisi vielä elämänsä kuntoon.
Hmm... Nyt kun luin tuon yllä olevan niin näyttää siltä, että asettuisin jotenkin asiassa Tyypin "yläpuolelle". En mä mielestäni ole noin huonossa jamassa kyllä. Toki alkoa mullakin menee, mutta ei noin paljoa ja noin usein. Mutta ehkä vähentäminen ei haittaisi.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Se näkyy naamasta
kun lakkaa saamasta vai miten se meni. No, joka tapauksessa naama näyttää kyllä jos on tullut juotua arki-iltana, toki se näyttää sen myös viikonloppuna. Silmäpussit roikkuu ja muutenkin on pahan näköinen. No, ei se mitään. Voisinko mä olla juomatta? Kyllä mä voisin, ihan rehellisesti. Mutta en mä aina viitsi olla. Se on hyvää ajanvietettä. Nyttenkään mulla ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ystävä on reissussa, Tyyppiä pakoilen ja fb-keskustelu on kiinni. Telkkarista ei tuu mitään. Joten? On kuulemma vappukin niin silloin juodaan kuoharia. Tosin en mä siihen vappua tarvitse.
Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.
Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.
Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan. Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.
Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.
Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.
No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.
Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.
Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.
Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.
Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.
Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan. Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.
Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.
Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.
No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.
Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.
Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Treffeille ja treffileikkiä
Öh, ajaudun vissiin treffeille, asiallisille, oikeille treffeille. Ihmisen kanssa, jonka kanssa olen jutellut useamman kuukauden taas. Ihan tuosta 10 kilometrin päästä. Miksi öh? Varmaan siksi kun en tiedä huvittaako mua. No, tänään sitten kysyi että mitä haluan tehdä, pelata biljardia, mennä leffaan, keilaamaan? Siis bilistä ja keilailua? Eiiiii, en mä halua leveetä persettäni esitellä heti kättelyssä (siis asiallisilla ja vakavamielisillä treffeillä, seksi on iiiiihan eri asia)! Johan mulla yhden treffit meni perseelleen kun tyyppi näki ekana mun perseen kun pyllistelin autoa tankkaamassa. Joo, no ehkä mussa oli muutakin vikaa kuin se perse kun siitä ei sitten kauheesti sen jälkeen kuulunut.
Joo, treffileikkiä Tyypin kanssa. Tyyppi haluaa siis tavata sen elämänsä naisen ja mitä tekee kunnon ystäväpano? No, auttaa tietysti sydän verta vuotaen tekemään profiilin ja etsimään kivoja tyttöjä. Oli meillä semmoinen "leikkikin", että etsittiin toisillemme meidän mielestä sopivat kumppanit ja toisen oli sitten pakko kirjoittaa sille. Joo, näin tehtiin, kirjoitettiin, mä osasin vissiin paremmin löytää kun Tyypille löytämäni nainen vastasikin. No, onhan sillä siellä jo useampikin "veto" päällä. Ja mulle ei taaskaan kelpaa mikään. Ei vaan sytytä.
Helvetti että on vaikeeta suhtautua tuohon Tyypin rakkaudenkaipuuseen. Siis ihan sairaan vaikeeta. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen itkenyt kuunnellessani miten se ja se on niin ihana, että pääsisipä treffeille sen kanssa. No, nyt se on pääsemässä yhden megaihanuuden kanssa treffeille ja se on menoa sitten. Tiedän sen, Tyyppi on sanonut niin. On niin korviaan myöten ihastunut siihen. Pahaa tekee.
Ystävän mielestä pitäisi heivata koko Tyyppi ystävistä pois, mutta en mä halua.
Huomenna olisi yks työhaastattelu, sijaisuus, syyskuulle. Eihän sitä varmaan kannattais ottaa, vaihtaa nyt vakipaikka määräaikaiseen, mutta jos vaikka sitä kautta ura urkenisi? En tiedä. No, menen nyt kuitenkin, vuokrafirman kirjoilta niitä töitä kuitenkin tehtäis. Katsotaan nyt.
Joo, treffileikkiä Tyypin kanssa. Tyyppi haluaa siis tavata sen elämänsä naisen ja mitä tekee kunnon ystäväpano? No, auttaa tietysti sydän verta vuotaen tekemään profiilin ja etsimään kivoja tyttöjä. Oli meillä semmoinen "leikkikin", että etsittiin toisillemme meidän mielestä sopivat kumppanit ja toisen oli sitten pakko kirjoittaa sille. Joo, näin tehtiin, kirjoitettiin, mä osasin vissiin paremmin löytää kun Tyypille löytämäni nainen vastasikin. No, onhan sillä siellä jo useampikin "veto" päällä. Ja mulle ei taaskaan kelpaa mikään. Ei vaan sytytä.
Helvetti että on vaikeeta suhtautua tuohon Tyypin rakkaudenkaipuuseen. Siis ihan sairaan vaikeeta. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen itkenyt kuunnellessani miten se ja se on niin ihana, että pääsisipä treffeille sen kanssa. No, nyt se on pääsemässä yhden megaihanuuden kanssa treffeille ja se on menoa sitten. Tiedän sen, Tyyppi on sanonut niin. On niin korviaan myöten ihastunut siihen. Pahaa tekee.
Ystävän mielestä pitäisi heivata koko Tyyppi ystävistä pois, mutta en mä halua.
Huomenna olisi yks työhaastattelu, sijaisuus, syyskuulle. Eihän sitä varmaan kannattais ottaa, vaihtaa nyt vakipaikka määräaikaiseen, mutta jos vaikka sitä kautta ura urkenisi? En tiedä. No, menen nyt kuitenkin, vuokrafirman kirjoilta niitä töitä kuitenkin tehtäis. Katsotaan nyt.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Viikonloppu, ei kovin hyvä sellainen
Koko viime viikon päivystin synnyttävää kissaa. Maanantaista asti näytti, että ihan just syntyy. Ei syntynyt. Lauantaina alkoi sitten supistaa, mutta homma ei edennyt. Ekakertalainen synnyttäjä. No, pääsin eläinlääkärille ja saatiin vähän oksitosiinipiikkiä. Sillä alkoi syntymään. Eka pentu ilman sikiökalvoja, ei oikein luistanut, jäi jumiin. Mä koitin kiskoa sitä pois, ei lähtenyt. Oltiin ylimääräisenä siellä eläinlääkärissä, eli ell katsoi meitä aina kun potilaiden välissä ehti. No, saatiin se pentu sitten vaivalla pois, ei se oikein halunnut elää. Loppujenlopuksi oli epämuodostunutkin. Sitten loppui taas supistukset. Leikattiin auki. toinen samalla tavalla epämuodostunut pentu syntyi sitten keisarinleikkauksen kautta. Eli ei ainuttakaan elävää pentua ja helvetillinen ell-lasku. No, tätähän tää on.
Lauantai meni sitten siinä.
Sunnuntaina oli Tyyppi-kriisiä, mutta sen seurauksena jouduin poistumaan koneelta ja sain siivottua, jess. Äkillinen poistuminen koneelta aiheutti kriisin ja kysymyksen "Oletko sä rakastunut muhun". Justiinsa. Vastasin että en mä tiedä edes mitä rakkaus on. Se jäi sitten siihen. Sillä oli ollut taas joku nainen kierroksessa ja mä en oikein osaa siihen suhtautua. Pyysin, että se antaa mulle aikaa. Lupasihan se antaa.
Siivouksen ja kriisin jälkeen lähdin töihin. Vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, selvitäkseni työtaakasta. Sädekehä kiiltää, heh. Not.
Illalla sitten vähän karpaloa ja hassuttelua Tyypin kanssa. Jooh. Kivaa oli taas. Kriisi oli tiessään. Ärsyttävää.
Lauantai meni sitten siinä.
Sunnuntaina oli Tyyppi-kriisiä, mutta sen seurauksena jouduin poistumaan koneelta ja sain siivottua, jess. Äkillinen poistuminen koneelta aiheutti kriisin ja kysymyksen "Oletko sä rakastunut muhun". Justiinsa. Vastasin että en mä tiedä edes mitä rakkaus on. Se jäi sitten siihen. Sillä oli ollut taas joku nainen kierroksessa ja mä en oikein osaa siihen suhtautua. Pyysin, että se antaa mulle aikaa. Lupasihan se antaa.
Siivouksen ja kriisin jälkeen lähdin töihin. Vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, selvitäkseni työtaakasta. Sädekehä kiiltää, heh. Not.
Illalla sitten vähän karpaloa ja hassuttelua Tyypin kanssa. Jooh. Kivaa oli taas. Kriisi oli tiessään. Ärsyttävää.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Menihän tää päivä
Tyypin kanssa jutskaillessa meni. Koko päivä. Koko paska päivä. No, se nainen ei sitten mitään sen enempää halunnutkaan, mutta se ei tätä tilannetta miksikään muuta. Jos mä pystyn kaverina pysymään niin kiva. Tänään oon ollut kovin vaisu ja Tyyppi sen on tajunnut. Suoritin avautumisen, otin syyt pahasta mielestäni omaan niskaani (oma vikahan se on jos olen tunteita kehitellyt). Kysyi suoraan, että tuliko mulle paha mieli siitä naisesta. En jaksanut valehdella vaan myönsin. Jossain vaiheessa iltaa Tyyppi kysyi että onko mulla jo parempi mieli. Vastasin että haluaako se että valehtelen sille, kerron totuuden vai haluaako se vetää kyssärin pois. Veti kyssärin pois.
Huomenna on ehkä parempi olo, tai sit ei.
Huomenna on ehkä parempi olo, tai sit ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)