Lukijat

torstai 26. huhtikuuta 2012

Remppaa ja tekemättömiä töitä

Kylppäriremppa uudella talolla on alkanut. Vessakin on säpäleinä. Vessan seinät saa pysyä tuommoisenaan tähän hätään, lattia saa uuden laatan.


Eilen kävin valitsemassa laattoja, tulee kyllä niin naisellista, että miehiä ei tässä suunnitelmassa oteta ollenkaan huomioon! Miksi pitäisikään, eihän mulla mitään miestä ole, enkä tiedä tuleeko edes koskaan. Vaaleaa ja neutraalia kuitenkin tulee, mutta mausteena ihanaa kukkakuviota :)
Ihanaa! Mun kylppäristä tulee toivottavasti IHANA!

Toiveena olis päästä muuttamaan helatorstaista alkavalla pitkänä viikonloppuna, saas nähdä ehtivätkö poijjaat saada mun kylppärin kuntoon siiheksi.

Irtisanoin juuri asuntoni, eli jos kämppä ei ole kunnossa niin sitten saan käyttää puuceetä, joka sekin löytyy piharakennuksestani :D

Hieman uuvuttaa (tai oikeestaan aika paljonkin) kaikki nämä muutokset ja asiat, jotka täytyy hoitaa. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, en jaksa siivotakaan. Kissat sai ruveta syömään paperilautasilta kun en jaksanut tiskata enää. Olen oikeastaan helvetin väsynyt. Töitä en juurikaan jaksa tehdä, pakolliset jaksan just ja just, onneksi mun työ ei ole vaativaa. Tosin olisi toivottavaa että välillä jaksaisi ajatella.

Eilen kävin tekemässä myyntitoimeksiantosopimuksen vanhan talon myynnistä, kesämökkikin pitäisi saada vielä tämän viikon aikana myyntiin. Pitää toivoa että pää ei hajoa tämän kaiken keskellä. Ei se hajoa, ei ole semmoiseen aikaa. No, jospa ne asiat rupeaisi loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa ja tehtävälistalta saisi vetää asioita yli. Listataanpas tähän keskeneräisten asioiden rimpsu:

-talon myynti
-talon tyhjennys (huhhuh, tää on PAHA)
-kesämökin myynti
-kesämökin tyhjennys
-vuokrakämpän tyhjennys ja muutto
-remontin valmistuminen
-lastenvalvoja (pitää suorittaa ennen avioeron kakkosvaihetta kai)
-ositus

Voih, onhan niitä asioita ihan helvetisti hoidettavana. Ei olis ehkä pitänyt listata.

VÄSY!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Talo-ostoksia ja Tyyppiä

Olen nyt onnellinen kiinteistön omistaja. Keskiviikkona tein kaupat siitä talosta, joka sijaitsee sadan kilometrin päässä täältä. Kävin samalla reissulla ostamassa pikkudieselin, eli työmatka maksaa nyt vähemmän. Keskiviikkona kaikkien kauppojen jälkeen oli kyllä semmoinen ihan epätodellinen olo. Että mitä hittoa on tapahtunut.

Ehkä menen vähän laput silmillä ja paniikissa, mutta uskon, että nää mun ratkaisut on oikeita. Seuraavaksi alkaa kylppäriremontti, pojat siellä jo virittelevät Hiltiä ja kohta alkaa laatat lentelemään :). Ihanaa! Tämän kuun aikana irtisanon vuokra-asuntoni, eli ensi kuussa sitten muutto. Tänään lähtee ensimmäinen pakettiautollinen kamaa, puutarhakalusteet yms. Tänään vielä viimeinen pankkiaika, ruinasin rempparahaa 10000 euroa, ei riittänyt luotto, sain 7500, säälittävää. Olen kauhea riski kaikkine puolikkainen kiinteistöineni. No, vanha talo menee myyntiin ensi viikolla, toivottavasti nopeasti ja hyvällä hinnalla.

Mutta nyt mä olen väsynyt, ihan uuvuksissa. Ja kauheasti pitäis tsempata. Kaikki jotka kuulee että oon ostanut talon yksin jaksaa ihmetellä "kyllä sä oot sitten rohkee". Olen olen, rohkea, tyhmänrohkea, what ever. Toinen mitä saa kuulla on "mites meinaat lasten kanssa", joku kerta vielä sanon että mitä V****A se sulle kuuluu! Mutta en sano, selittelen vain. Eihän ne tajua miten arka paikka se on. Viime sunnuntaina Tyyppikin heitti tuon kysymyksen ja sai mut itkemään. No, se hoiti homman kiitettävästi ja lohdutti. Toisin kuin exä koskaan jos itkin. Mutta ei tosta Tyyppi-kuviostakaan tuu mitään muuta kuin pahaa mieltä, mutta en silti pysty sitä lopettamaan. Huomaan selkeän 2-viikkoissyklin. Lapsiviikolla on kauheen kiihkeetä ja odotetaan sunnuntaita. Sitten kun se koittaa, hiljenee. Sinkkuviikko ihan kuollutta ja mua ottaa päähän kun olen sitä koko edellisen viikon odottanut. No, sitä saa mitä tilaa kai.

Esimerkki viime sunnuntailta. Oltiin koko viikko odotettu kiihkeästi sunnuntaita, laitoin heti aamusta viestiä että ihanaa kun on vihdoin sunnuntai. Ei vastausta. Keskipäivällä laitoin uudestaan viestiä että vieläkö Tyyppi nukkuu? Ei vastausta. Kolmen aikaan laitoin viestiä, että alkaa huolestuttaa kun siitä ei mitään kuulu. Ei vastausta. Oltiin sovittu että tavattaisi kuuden aikaan, joskus ennen viittä yritin soittaa. Ei vastannut. Vähän sen jälkeen laittoi viestiä, että  ei tarvitse olla huolissaan, kaikki on hyvin, mutta ei ehdi kuudeksi kotiin, että jos menisinkin seiskaksi. No, okei. Odotin. Kuuden aikaan tuli viesti, että ei ehdikään seiskaksi, tule kahdeksaksi. Rupesi kyllä ottamaan niin paljon päähän, että teki mieli perua koko juttu. Olin kahden vaiheilla, mutta tiesin kyllä meneväni. Mutta että tolleen mua vedätetään näköjään, ja mä annan sen tapahtua. Höh.

Kaikenlaisia tunteita, hirveetä vuoristorataa taas. No, ei se mitään, onpahan ainakin tunteita.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Asiat etenee :)

Viideskymmenes postaus jo, oho!

Eilinen meni ravatessa ympäriinsä, ei edes töihin ehtinyt. Pankkia, eläinlääkäriä, lapsen hammaslääkäriä, lisää pankkia, vakuutusyhtiötä. Huh! Mutta nyt on lainapaperit allekirjoitettu, kylppärirempparahatkin ruinattu (jesh, pääsen ehkä muuttamaan jo keväällä/kesällä), toivottavasti mun kylppäriremppamiehillä olisi aikaa aloittaa remppa pikaisesti.

Kiinteistövälittäjä kyselee myyjältä kauppapäivää, mikä mun puolesta järjestyy nopeastikin! Jesh! Mä oon niin innoissani! Kevätkin näkyy vihdoin tulevan. Pomon kanssa varmaan pitäisi puhua, että jos saisi vaikka 4 päiväistä viikkoa tehtyä niin säästäisi bensakuluissa. 100 kilsaa/sivu työmatka on aika paljon, mutta kyllä sitä jonkin aikaa ajelee, ennen kuin löytää lähempää työpaikan. Mulla on vankka usko, että löydän kyllä töitä lähempääkin. Tarvittaessa otan vaikka huonommankin työn (katsotaan sitten kun se pakkorako tulee, että olenko sanojeni mittainen.)

Ex nyt sitten rupesikin miettimään, että josko kuitenkin pistäisi talon myyntiin kun oli viimeiseltä välittäjältä tullut niin iso hinta-arvio. No, mulle on ihan sama, kunhan jotain tapahtuisi sillä rintamalla! Ja nopeasti!

Toivottavasti se välittäjä soittaisi pian ja kertoisi koska kaupat tehtäisi :)

Ihana kevät!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Välit poikki äitiin

Kiinteistökauppasuunnitelmat ja muutto saivat äitini avaamaan sanaisen arkkunsa ja näyttämään todellisen oinaan luonteensa pitkästä aikaa. Taustatietona kerrottakoon, että äitini ja mun suhde ei ole koskaan ollut helppo, eikä erityisen läheinen. Silti olen halunnut aina kertoa suunnitelmistani ja asioistani yleensä äidille. Kai se äiti vaan on aina äiti ja odottaa sieltä saavansa tukea.

No, äidin kanssa sitten puhuttiin puhelimessa ja hän sitten alkoi kyselemään, että mites lapset sitten jos mä muutan, että ei he voi käydä kahta koulua ja asua viikkoa mun luona ja viikkoa exän luona. No kyllähän mä nyt helvetti tommoisen asian tajuan sanomattakin! No, sanoin niinkuin asia on, eli en tiedä vielä. Sen tiedän, että jäipä lähivanhemmaksi kumpi tahansa, on lapsilla hyvä olla. Siitä onnellinen tilanne kyllä. No, kuulin miten äidin ääni kiristyi ja sieltä tuli sitten mm. seuraavia lauseita "mitä sä meinaat lasten kanssa, ei ne voi jatkaa viikko-viikko-periaatteella" ääni vaihtui vittumaiseksi "ai, onks se jotenkin arka paikka vai?" Vastasin, että kyllä se normaalille ihmiselle on aika arka paikka. Mutta se ei äitiä haitannut vaan tykitystä tuli: "kyllä mä pidän huolen, että lapset ei täältä lähde", "et sä niitä lapsia tommoseen sairaaseen taloon voi viedä","ei niitä voi kodistaan viedä". Mä olin ihan äimän käkenä, enkä pystynyt oikein sanomaan mitään. Aikani kuunneltuani sain sanottua, että eiköhän tää puhelu ollut tässä ja painoin puhelun poikki.

Poistin äidin fb-kavereistani, enkä aio olla tekemisissä. Anteeksipyyntöä mun on ihan turha odottaa, sellaista en ole mistään asiasta koskaan häneltä saanut. Olen kyllä todella pettynyt, jotenkin sitä aina olettaa, että oma äiti pitää puolia, mutta ei. Harvalla kai erotilanteessa tulee oman äidin kanssa huoltajuuskiistoja, helvetti! No, tiedänhän mä ettei sillä oikeasti ole mitään sananvaltaa, mutta kyllä tommoiset kommentit satuttaa, ja pahasti.

Mä en voi käsittää, miten se pystyi sanomaan noin pahasti.

Sanoi vielä, että tulen olemaan niin yksin kuin voi ihminen yksin olla. Joo, kun olis vaan tajunnut sanoa, että kuule oon aika helvetin yksinäinen nytkin. Ei ole äiti edes käynyt mun luona, vaikka asuvat vain 10 kilsan päässä.

No, pärjään mä ilman äitiäkin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen, huhhuijakkaa!

Sinkkuviikko on ohi taas tällä erää. Pääsiäiseen mahtui monenmoista. No, aloitan perjantain tapahtumien kertomisen, kohtaamiseen johtuneesta kirjoitusvirheestä.

Sain sähköpostia, joka sisälsi kuvia miehestä. Vaatteet päällä, rauhanturvaajatoiminnoissa (tiedän sen nyt, kun en aimmin tiennyt, oli hiukka pelottavia). No, tajusin, että ovat tulleet väärään ositteeseen ja vastasin miehelle, että väärä osoite varmaan. No, muutaman päivän päästä tuli samat kuvat tekstillä joka meni suunnilleen näin: "Hei rakas, tässä muutama kuva, toivottavasti tykkäät <3" No, mä laitoin sitten taas postia, että taisi tulla väärään osoitteeseen taas, mutta hyvä perse kuitenkin, mutta viestistä päätellen et ole sinkku, joten parempi jättää tähän :D. No, sitten tulikin viestiä, että itseasiassa on sinkku. Vaihdeltiin sitten viestejä ja torstaina sitten heitin puoliksi vitsillä, että tulee mun kanssa lauantaina saunaan kun tulee reissusta. Hän asuu pohjoisessa, joten saunakutsu ei oikein ottanut tulta alleen, mutta mies heitti sitten että kone tulee perjantaina puolen päivän aikaan lentokentälle, että voitais tavata Helsingissä ennen kuin hänen junansa pohjoiseen lähtee. Mähän olen tunnetusti yllytyshullu ja impulsiivinen ihminen, joten mä olin ihan messissä.

Maha solmussa lähdin junalla Helsinkiin ja toivoin, että mies ei tee ohareita. Ei tehnyt. Hän varasi lennosta hotellihuoneen ja sitä sitten vähän käytettiin (Ystävä kyllä kysyi, että onks pakko panna kaikkien kans, no joo, ei kai ois). Sen jälkeen mies tarjosi mulle päivällistä ja jatkettiin omiin suuntiimme. Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, vaikka alku olis ollutkin niin otollinen :D. Hauska kokemus silti.

Sitten lauantaina lähdin Ystävän kanssa vähän viihteelle, paikkaan jonka hän oli hyväksi havainnut. No, pääsiäinen oli ilmeisesti jo verottanut, eli paikalla ei ollut kuin kourallinen ihmisiä ja niistäkin melkein kaikki pareittain. Bändi oli hyvä, tanssilattialla oli tilaa vähän liikaakin, oltiin Ystävän kanssa välillä ainoot tanssilattialla, mutta ei annettu sen häiritä :D Saivat muut ainakin pääsymaksulle vastinetta kun saivat nauraa meille. Bändi lopetti ja alkoi "parinmuodostus". Lähdettiin kahden miehen kanssa jatkoille toisen miehen asuntoon. Päästiin sisään ja mies meni makkariin, herättelemään tyttöystäväänsä! "Tuus kattoo ketä tuli"! Jep jep. Tuli pikkasen yllärinä tuo tyttöystävä, eli ei sitten Ystävän kanssa siellä viihdytty vaan häivyttiin sen toisen miehen kanssa pikasesti pihalle ja suunnattiin kiltisti Ystävälle nukkumaan.

Nyt on taas lapset mun luona ja äitiviikko alkaa...


torstai 5. huhtikuuta 2012

Kiinteistökauppaa

Huh kun on ollut aika haipakkaa tää elämä!

Kävin viikonloppuna katsomassa toista kertaa yhtä taloa, joka sijaitsee siis 100 km päässä tästä nykyisestä asuinpaikastani, 12 kilometriä Ystäväni talosta. Talo on halpa, mutta lähes alkuperäiskuntoinen ja vaatii kylppäriremontin heti (ei ole käyttökunnossa). Tekijät on kyllä tiedossa jo. No, eihän siinä sitten muuta kuin rahoitusta hankkimaan. "Ei voida valitettavasti lähteä rahoittamaan" oli vastaus kerta toisensa jälkeen. Se paraskin oljenkorsi sanoi näin kun olin laskenut rempparahatkin lainatarpeeseen. No, EI kun oli tullut niin jatkoin anelemista, että eikö voisi saada edes sitä hankintahintaa ja varainsiirtoveroa, rempparahat otan sitten kesämökin myynnistä jos ei kerran heti irtoa. No, siihen pankki pystyi just ja just taipumaan (laskevat siis nykyiset lainat mun vastuisiin edelleen, vaikka mies on lunastamassa mua ulos ja ottamassa lainat itselleen). Eli nyt mulla näyttäis olevan laina plakkarissa ja hyväksytty tarjous myös, eli vaikuttais vähän siltä, että meikäläinen muuttaa omakotitaloon! Rempattavaan sellaiseen. HUI! Lapset jää ainakin kesäksi vielä isälleen, katsotaan sitten miten asumiset menee. Olen varma, että lapsilla on hyvä ihan kumman luona vain, joten siitä en osaa kantaa huolta.
Suurin osa pitää mua ihan hulluna, nainen, omakotitaloon, ja noin kauaskin vielä, mitä jos sattuu sitä tai tätä. No, eipä tuo mun exäkään ihmeisiin pystynyt ja hyvin ollaan 10 vuotta omakotitalossa asuttu. Joo, en mä paljon mitään remppahommia osaa, mutta mä oon sitä mieltä, että jos haluaa jotain oppia niin kyllä sen oppii. Ja ihan sisärempalla pärjätää kyllä, ja ulkomaalauksella. Maalata osaan kyllä tarpeen vaatiessa :D. Oon pikkasen innoissani! Ai niin, ja työasiat. Ei mulla mitään töitä sieltä ole, mutta kyllä tekevä töitä löytää ja sen aikaa ajelen tuon 100 kilsaa työmatkaa suuntaansa. Kesäkin tulossa ja kaikkee :). Joo, vähän hullu ja impulsiivinen, mutta oon ajatellut sen niin, että asiat kyllä tuppaa järjestymään :). Ja kun on rakas ihminen siinä lähistöllä niin se merkkaa paljon. Niin ja pääseehän sieltä sitten poiskin jos alkaa tuntua virhearvioinnilta se muutto :)
Exän kanssakin on välit taas kunnossa, eli se oli vain tilapäinen hermonmenetys siltä. Onneksi.
Miesasiat on vähän hyydyksissä, kyllä mä oon kyläilemässä Tyypillä käynyt, viimeks sunnuntaina ja mukavaa ollut, mutta ehkä osaan suhtautua siihen nyt jotenkin järkevämmin.
Mä taidan olla semmoinen tyyppi, että tarviin koko ajan jotain "viritystä", siis esim. nyt tämä taloprojekti, tai sitten joku miesprojekti, tai kissaprojekti. Jos mitään viritystä ei ole niin oon ihan tylsistynyt. Pitäis pystyy nauttimaan tylsyydestäkin, eikö?
Olen ihan väsypuhkipoikki kaikista näistä pankkiasioista, talojutuista ja suunnitteluista, pääsiäisloma tulee kyllä tarpeeseen!