Kaksi taloyhtiön saunassa nautittua lonkeroa sai kirjoitussuonen sykkimään. Siinä pukuhuoneen penkillä istuessani pohdiskelin aiempia taloyhtiön saunavuorokertoja. Silloin seitsemisen vuotta sitten mulla oli taloyhtiön saunavuoro ja silloin elin aika tuskaista avioeron jälkeistä aikakautta. Muistan "kohtauksen", jossa kokeilin että kuoleeko se kipu todella huutamalla alastomana taloyhtiön saunan lattialla. Ei kuollut ei, eli Apulanta ei kyllä oikein tiennyt mistä puhui. Kipu kuoli sitten ajan kanssa laastareiden avustamana.
Taloyhtiön saunavuoro on aika kiva. Vain yhdeksällä eurolla kuukaudessa voin saunoa viikoittain. Omakotitalossa en raaskinut yksin saunoa, joten eipä tullut juurikaan saunottua. Sitten jos sen saunan lämmitin niin huono omatuntohan siitä tuli jos en jaksanut tuntikausia löylytellä. Viime viikolla saunoin 20 minuuttia taloyhtiön saunassa ja tällä viikolla peräti 40 minuuttia. Ei tarvitse huolehtia märistä jalanjäljistä kämpässä tai siivota saunaa. Vain yhdeksällä eurolla kuukaudessa! Kuuma ja kuivahan se sauna on kuin helvetti, mutta vain yhdeksän euroa! Lumihankeen täällä ei kyllä pääse (ehkä) saunasta. Harmillista.
On negatiivinenkin asia raportoitava. Yläkertaani muutti Seistenpissaajamies, jolla on eroahdistunut pikkukoira. Oh boy, saattaa pukata heippalappua kohta, tämä peli ei nimittäin vetele! Vanhana taloyhtiön vuokralaisena olen mielestäni jo oikeutettu valittamaan! Enhän mä siitä seisten kusemisesta, mutta siitä koirasta. Heippalappu seisten kusemisesta kyllä kutkuttelee hieman... "Hyvä Seistenpissaajamies. Mikäli olen tulkinnut paineen reippaudesta oikein, olet vielä nuorukainen. Tee itsellesi, (minulle) ja nykyiselle/tulevalle rouvallesi palvelus ja opettele pissaamaan istualtesi. Miehisyyttäsi se ei vähennä. Huomioithan ystävällisesti myös kanta-askeltamisen kuuluvuuden alakertaan. T: alakerran keski-ikäinen vittupää. P.S. Koirasi ei voi hyvin jos jätät sen yksin". Pidättelen heippalappua vielä hetken, naapuruussuhde ei ole vielä kuin vasta vuorokauden pituinen.
Muutolle ei kuulu hyvää, kaksioni on tupaten täynnä, mutta talo ei ole typötyhjä. Joulunalusaika ei ole otollista kirppistouhuille tai edes tavaran lahjoitustouhuille. En ehkä tule koskaan saamaan taloa tyhjäksi. No, vielä on pari viikkoa armonaikaa... Harmittaa pistää hyvää tavaraa roskiin kun ei edes ilmaiseksi kelpaa.
Kyllä tää tästä jotenkin suttaantuu :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kännibloggaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kännibloggaus. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. joulukuuta 2018
torstai 31. toukokuuta 2018
Ylivuoto
Näitä hetkiä tulee. Näitä, jolloin tuntuu että on ihan yksin maailmassa ja soittaa Lady Antebellumin Need You Now:ta ja tuijottaa WhatsAppin keskusteluruutua sormet näppäimistöllä ja miettii että jos vain laittaisi viestin. Viestin laittamisen sijasta päätin kirjoittaa tänne. Mitä olisin halunnut laittaa on "mul on ikävä sua". Miksi mulla on ikävä henkilöä joka kirjoitti mulle niin rumasti, miten kukaan ei ikinä ole kirjoittanut? Enhän mä olis ollut hänen kanssaan ellei olisi ollut myös hyviä puolia. Mutta oli niitä huonojakin. Olen lukenut SEN tekstin ja koittanut muistaa miksi olen nyt yksin. "Sä et tuu koskaan ansaitsemaan oikeaa rakkautta. Sä oot kamala." Tuo se on se syy miksi olen yksin. En vaan osaa olla kenenkään kanssa.
Mulla on ollut ilmeisesti parin viikon kyyneleet varastossa kun kiitos Alkon laajennettujen aukioloaikojen ostin heräteostoksena viinipullon ja siitä olen pari lasillista nauttinut. Kyyneleet valuu vaikken varsinaisesti itkekään. Ehkä pitäis itkeä enemmän. Surra enemmän. Vapaaehtoisesti.
Mitä tämä yksinäisyys ja juttukaverin puute on muuttanut mussa? Tänään yllätin itseni höpöttämästä pokehullun lailla pokemonjuttuja raidi"kavereille". Musta on tullut se, joka nousee autosta raidin alkaessa ja sosiaalisesti höpöttää innoissaan raidbossien kumoamisesta ja riemuitsee joukolla shinypokesta. Minä, introverttien kruunaamaton kuningatar. Ennen pelasin autossa hiljaa omaa peliäni ja korkeintaan vilkuilin ympärilleni kulmieni alta.
Tänään tuli esikoisen varmistettu vaihto-oppilaaksilähtöpäivä. 2,5 kuukautta. Herran jestas että se puristaakin sisuskaluja. En mä siihen ajatukseen tule tottumaan. Se tulee kyllä syksyllä iskemään muhun pahasti. Aiemmin se on ollut niin kaukainen asia, sitten joskus, mutta nyt se ei enää olekaan sitten joskus vaan ihan just. Esikoinen on nyt 17,5-v ja mä asuin sen ikäisenä jo omassa asunnossani eikä kukaan varmaan mun perään huolehtinut. Ainakaan se ei näkynyt mulle että joku olisi huolehtinut.
Huhhuh, pystyinpäs olemaan kirjoittamatta viestejä tahoille, jotka kaduttaisi.
Mulla on ollut ilmeisesti parin viikon kyyneleet varastossa kun kiitos Alkon laajennettujen aukioloaikojen ostin heräteostoksena viinipullon ja siitä olen pari lasillista nauttinut. Kyyneleet valuu vaikken varsinaisesti itkekään. Ehkä pitäis itkeä enemmän. Surra enemmän. Vapaaehtoisesti.
Mitä tämä yksinäisyys ja juttukaverin puute on muuttanut mussa? Tänään yllätin itseni höpöttämästä pokehullun lailla pokemonjuttuja raidi"kavereille". Musta on tullut se, joka nousee autosta raidin alkaessa ja sosiaalisesti höpöttää innoissaan raidbossien kumoamisesta ja riemuitsee joukolla shinypokesta. Minä, introverttien kruunaamaton kuningatar. Ennen pelasin autossa hiljaa omaa peliäni ja korkeintaan vilkuilin ympärilleni kulmieni alta.
Tänään tuli esikoisen varmistettu vaihto-oppilaaksilähtöpäivä. 2,5 kuukautta. Herran jestas että se puristaakin sisuskaluja. En mä siihen ajatukseen tule tottumaan. Se tulee kyllä syksyllä iskemään muhun pahasti. Aiemmin se on ollut niin kaukainen asia, sitten joskus, mutta nyt se ei enää olekaan sitten joskus vaan ihan just. Esikoinen on nyt 17,5-v ja mä asuin sen ikäisenä jo omassa asunnossani eikä kukaan varmaan mun perään huolehtinut. Ainakaan se ei näkynyt mulle että joku olisi huolehtinut.
Huhhuh, pystyinpäs olemaan kirjoittamatta viestejä tahoille, jotka kaduttaisi.
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Kännibloggausta 2018
Puoli pulloa viiniä ja olen jälleen kosketuksissa tunteisiini. Juhlistan kakkostyön viime vuoden valmistumista ja ansaitsin kaksi lasia viiniä (joo, mun lasit on isoja)
Yksi äskeisistä ajatuksistani oli "olen 37-vuotias ja...". En edes muista miten ajatus jatkui kunnes tajusin, että, oho, en todellakaan ole 37-vuotias. Täytän kesällä pyöreitä eikä ne pyöreät ole kolmekymppiset. Mihin hukkasin nuo vuodet? No, ei kai sillä niin väliä. Naamastahan ne näkyy.
Esikoisesta on tulossa täysi-ikäinen, aikuinen! Miten voi, kun enhän mäkään aina ole. Kalenterin mukaan lapsen vaihto-oppilaaksi lähtöön on enää jokunen kuukausi. Aiemmin se on tuntunut niin abstraktilta, sitten joskus. Nyt se on neljän kuukauden päästä. Kun ajattelenkin asiaa niin ilmat lähtee pihalle. Kyllä mä tiedän miten nopeasti kuukaudet nykyään kuluu. Se on kuin junan valot tunnelin päässä. Lähestyy lähestymistään, kunnes iskee ilmat pihalle.
Viime postauksessa uhosin jotain sisäkattorempasta. No, ostin lisää välineitä, virittelin ne Makitaani ja testasin. Hah, mikä vitsi se suoritus. Totesin että juuei onnistu ja laitoin paikalliseen työvoiman etsimisryhmään ilmoituksen työvoiman tarpeesta. Sainkin heti tarjouksen ja tänään oli jo reipas poikanen töissä ja katto saanut yhden uuden kerroksen maalia. Poikanen on niin nuori että äidinvaistot heräsivät. Kerroin että hänen pitää myös huolehtia jaksamisestaan eikä painaa liian pitkää päivää. Sen jälkeen tajusin pistää suun kiinni ja nauttia siitä että joku tulee apuun.
Tiedättekös rakkaat lukijat, mä rakastan tätä taloa. Tämän keskeneräisyyttä, tämän opettavaisuutta, tämän tuttuutta. Rakastan sitä miten pitää muistaa, että pesukonetta ja kuivauskonetta ei saa laittaa samaan aikaan päälle, koska sulake palaa. Ihan itse olen oppinut kantapään kautta. Rakastan sitä että huomasin maalin rapisevan ikkunan räystäspelleistä eikä se ole mulle ongelma, tiedän miten ne hoituu. Kellarikin on ollut kuiva jo kuukauden kun siskon kanssa fiksattiin se. Mun akilleen kantapääni, kellarivesi on selätetty. Ainakin hetkeksi :). Let the fight continue! Olipa onni etten saanut sitä järvenrantataloa.
Koska kännibloggaus tarkoittaa irrallisten asioiden tajunnanvuodatusta blogiin, niin kerrottakoon että KK on muuttamassa kaupunkiin. Ensi viikolle on muuttopäivä määritelty, mutta ehei, ei ole KK:lla vielä vuokrasopimusta allekirjoitettu. Näissä asioissa mä olen järjestelmällinen ja todellakin panikoisin jos olisin itse tuossa tilanteessa. Ja panikoin jos joku läheinen on tuossa tilanteessa. Hän itse ei vaan panikoi. Mä en vaan voi ymmärtää. En pystynyt pysymään erossa asiasta, joten otin tilanteen vähän niin ku haltuun ja käskin hakea tiettyä asuntoa. Tietää kyllä että mun katon alla ei voi majoittua muutamaa päivää pidempään. Voi että kun tuokin asia painaa takaraivossa.
Mutta tänään mä olen niin onnellinen eikä kenenkään murheet mua kosketa :). Pitää opetella antamaan olla. Kaikkea ei voi hallita. Ei edes muiden muuttoja. Vähän se jännittää, mutta jännitys on ehkä hyvää laatua.
Päätän raporttini tähän. Olette ihania! <3
Yksi äskeisistä ajatuksistani oli "olen 37-vuotias ja...". En edes muista miten ajatus jatkui kunnes tajusin, että, oho, en todellakaan ole 37-vuotias. Täytän kesällä pyöreitä eikä ne pyöreät ole kolmekymppiset. Mihin hukkasin nuo vuodet? No, ei kai sillä niin väliä. Naamastahan ne näkyy.
Esikoisesta on tulossa täysi-ikäinen, aikuinen! Miten voi, kun enhän mäkään aina ole. Kalenterin mukaan lapsen vaihto-oppilaaksi lähtöön on enää jokunen kuukausi. Aiemmin se on tuntunut niin abstraktilta, sitten joskus. Nyt se on neljän kuukauden päästä. Kun ajattelenkin asiaa niin ilmat lähtee pihalle. Kyllä mä tiedän miten nopeasti kuukaudet nykyään kuluu. Se on kuin junan valot tunnelin päässä. Lähestyy lähestymistään, kunnes iskee ilmat pihalle.
Viime postauksessa uhosin jotain sisäkattorempasta. No, ostin lisää välineitä, virittelin ne Makitaani ja testasin. Hah, mikä vitsi se suoritus. Totesin että juuei onnistu ja laitoin paikalliseen työvoiman etsimisryhmään ilmoituksen työvoiman tarpeesta. Sainkin heti tarjouksen ja tänään oli jo reipas poikanen töissä ja katto saanut yhden uuden kerroksen maalia. Poikanen on niin nuori että äidinvaistot heräsivät. Kerroin että hänen pitää myös huolehtia jaksamisestaan eikä painaa liian pitkää päivää. Sen jälkeen tajusin pistää suun kiinni ja nauttia siitä että joku tulee apuun.
Tiedättekös rakkaat lukijat, mä rakastan tätä taloa. Tämän keskeneräisyyttä, tämän opettavaisuutta, tämän tuttuutta. Rakastan sitä miten pitää muistaa, että pesukonetta ja kuivauskonetta ei saa laittaa samaan aikaan päälle, koska sulake palaa. Ihan itse olen oppinut kantapään kautta. Rakastan sitä että huomasin maalin rapisevan ikkunan räystäspelleistä eikä se ole mulle ongelma, tiedän miten ne hoituu. Kellarikin on ollut kuiva jo kuukauden kun siskon kanssa fiksattiin se. Mun akilleen kantapääni, kellarivesi on selätetty. Ainakin hetkeksi :). Let the fight continue! Olipa onni etten saanut sitä järvenrantataloa.
Koska kännibloggaus tarkoittaa irrallisten asioiden tajunnanvuodatusta blogiin, niin kerrottakoon että KK on muuttamassa kaupunkiin. Ensi viikolle on muuttopäivä määritelty, mutta ehei, ei ole KK:lla vielä vuokrasopimusta allekirjoitettu. Näissä asioissa mä olen järjestelmällinen ja todellakin panikoisin jos olisin itse tuossa tilanteessa. Ja panikoin jos joku läheinen on tuossa tilanteessa. Hän itse ei vaan panikoi. Mä en vaan voi ymmärtää. En pystynyt pysymään erossa asiasta, joten otin tilanteen vähän niin ku haltuun ja käskin hakea tiettyä asuntoa. Tietää kyllä että mun katon alla ei voi majoittua muutamaa päivää pidempään. Voi että kun tuokin asia painaa takaraivossa.
Mutta tänään mä olen niin onnellinen eikä kenenkään murheet mua kosketa :). Pitää opetella antamaan olla. Kaikkea ei voi hallita. Ei edes muiden muuttoja. Vähän se jännittää, mutta jännitys on ehkä hyvää laatua.
Päätän raporttini tähän. Olette ihania! <3
torstai 25. elokuuta 2016
Pohjakosketus
Se tunne kun tajuat koskettaneesi pohjaa. Mietit vanhoista kontakteistasi "varmoja" ja tulet tulokseen että ei helvetti. Ei pysty. Ei vaan pysty. Varmoja löytyy laskennassa kolme. "Isopää-stalkkeri", "yhdistyksen vanha pervo" ja saunamies. Laadit tuoreen ilmoituksen ja laitat sen jakoon ja petyt kun se joutuu "tarkistettavana"-osastolle, etkä saakaan tänään seuraa. Tätä on edeltänyt yritys nähdä Tyyppiäkin. Tyyppi ei ehtinyt, koska rouvan kanssa Ikea, joten Puolis suuntasi Suomenlinnaan narraamaan Pokemoneja muiden teinien kanssa. Hyvä reissu, ei siinä mitään.
Pääset kotiin ja otat vähän viiniä ja mietit kaikkia eksiä ja itket vähän. Häpeät vilpittömästi ja todella syvästi kateuttasi pariutunutta kaveriasi kohtaan. Tajuat että eniten harmittaa se, että itse annat elämäsi ja kaveri ei mitään. Mietit huomiseksi sovittuja treffejä, jotka peruuntuivat siihen kun mies lopetti vastaamasta. Laitat miehelle viestin ja estät sen. Itket vähän lisää. Menet treffipalstalle ja aktivoit jälleen sadannen kerran profiilisi. Kirjoittelet ihan kivan miehen kanssa, mutta et kutsu kylään, koska et ole selvinpäin (ohhoh, joku järjenhiven vielä toistaiseksi tallella, ei huono). Pohdit paikallisen sillan ja vedenpinnan korkeuseroa ja toteat idean hölmöksi. Mietit että pitäisi lopettaa viininjuonti, koska se ei oikeastaan tee mulle hyvää. Samaistut noin neljän vuoden takaisiin tunnelmiin kun koit tarpeelliseksi kokeilla hedelmäveitsellä ranteen ihoa. Et toteuta, koska viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä (ja se on sitäpaitsi vähän ruosteessa, joten saisin siitä kuitenkin jäykkäkouristuksen).
Mietit bloggauksen lopettamista, koska ei kukaan normijärjellä varustettu ihminen jatka tämmöistä vuodesta toiseen.
Käyt nukkumaan ja teet saman todennäköisesti huomenna uudelleen.
Pääset kotiin ja otat vähän viiniä ja mietit kaikkia eksiä ja itket vähän. Häpeät vilpittömästi ja todella syvästi kateuttasi pariutunutta kaveriasi kohtaan. Tajuat että eniten harmittaa se, että itse annat elämäsi ja kaveri ei mitään. Mietit huomiseksi sovittuja treffejä, jotka peruuntuivat siihen kun mies lopetti vastaamasta. Laitat miehelle viestin ja estät sen. Itket vähän lisää. Menet treffipalstalle ja aktivoit jälleen sadannen kerran profiilisi. Kirjoittelet ihan kivan miehen kanssa, mutta et kutsu kylään, koska et ole selvinpäin (ohhoh, joku järjenhiven vielä toistaiseksi tallella, ei huono). Pohdit paikallisen sillan ja vedenpinnan korkeuseroa ja toteat idean hölmöksi. Mietit että pitäisi lopettaa viininjuonti, koska se ei oikeastaan tee mulle hyvää. Samaistut noin neljän vuoden takaisiin tunnelmiin kun koit tarpeelliseksi kokeilla hedelmäveitsellä ranteen ihoa. Et toteuta, koska viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä (ja se on sitäpaitsi vähän ruosteessa, joten saisin siitä kuitenkin jäykkäkouristuksen).
Mietit bloggauksen lopettamista, koska ei kukaan normijärjellä varustettu ihminen jatka tämmöistä vuodesta toiseen.
Käyt nukkumaan ja teet saman todennäköisesti huomenna uudelleen.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Synttäri-meltdown
Hyvää syntymäpäivää kuopus 11-v. *hakee vessapaperirullan kaveriksi ja ottaa kakkossiideristä kulauksen*
Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.
Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan. Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.
Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.
Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.
Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.
Paska ilta.
Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.
Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan. Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.
Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.
Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.
Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.
Paska ilta.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Joulu
Mä luulin että mulla ei ole mukamas joulua. Hah, onhan mulla, ollut koko kesän!
Sain siivousinspiksen (toivoin kyllä remppainspistä) ja makuuhuone on nyt tiptop.
Kakkosnelonen silityslautana vaihtui ihan oikeaan silityslautaan ja rauta joka melkein sulatti mun pikkujoulupaidan, vaihtui uuteen silitysrautaan. Mulla on nyt verhot makuuhuoneessa, aika siistiä! Otin kärpäspaperinkin ikkunasta pois. Kärpäsaika taitaa olla jo ohi.
Mun makkarissa on tänään tunnelmaa. Ja joo, tuo hella on myös mun makuuhuoneessa :)
Kaikesta huolimatta tänään on huonot fiilikset ja koitan paikata niitä kuoharilla, onnistumatta kuitenkaan kovin hyvin.
Sain siivousinspiksen (toivoin kyllä remppainspistä) ja makuuhuone on nyt tiptop.
Kakkosnelonen silityslautana vaihtui ihan oikeaan silityslautaan ja rauta joka melkein sulatti mun pikkujoulupaidan, vaihtui uuteen silitysrautaan. Mulla on nyt verhot makuuhuoneessa, aika siistiä! Otin kärpäspaperinkin ikkunasta pois. Kärpäsaika taitaa olla jo ohi.
Mun makkarissa on tänään tunnelmaa. Ja joo, tuo hella on myös mun makuuhuoneessa :)
Kaikesta huolimatta tänään on huonot fiilikset ja koitan paikata niitä kuoharilla, onnistumatta kuitenkaan kovin hyvin.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Lauantai-iltaa
Fiksua ei ole kirjoittaa kuohariMUKILLISEN jälkeen. Mutta kirjoitan silti. Silläkin uhalla, että jokunen ilkeä anonyymi kommentti tulee. Se ken on virheetön, heittäköön sen ensimmäisen kiven. Puen kypäräni ja teflonpuvun, joten antaa palaa.
Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.
No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.
Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.
Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.
Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa.
Vaihdankin illan biisiksi tämän
Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.
No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.
Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.
Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.
Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa.
Vaihdankin illan biisiksi tämän
torstai 11. heinäkuuta 2013
Vastaus
"Kiitos suklaista. Toivon sulle kans kaikkee hyvää. Pitäkää hauskaa festareilla -Tyyppi"
Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?
Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.
Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.
Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa, mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.
Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?
Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.
Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.
Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa, mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Nyt se mua viimeisen kerran loukkasi
No niin, end of Tyyppi-Puolinainen-story. Viimeinkin. Jossain kohtaa menee se raja miten paljon paskaa mä niskaani otan ja mimmoisessa kirjallisessa muodossa. Ja mun rajan yli mentiin nyt komeasti.
Tässä parhaat palat:
Siinä on kyllä semmoinen mies mitä en tule kaipaamaan. Paitsi että tulen. Aika paljonkin. Helvetinperkele.
Ja koska mul on nyt tarve avautua niin jatkan tätä postausta viru valgee-pepsimaxini kanssa (puolet ja puolet, pahaa, yks kahvikupillinen vain). Mul on nyt vähän semmonen breakdown-fiilis. Äsken kun hapuilin pimeässä nenäliinaa sängyltä niin jotain kovaa lennähti nenäliinan mukana mun kaula-aukosta sisälle. Ja kun mä tiedän, että mun sängyssä ei ole mitään kovaa niin se oli joku elukka. Ja mä en pärjää niitten kanssa. No, kauhoin sen sieltä paniikkipikavauhtia ulos, jonnekin se hävis. Kohta näinkin semmoisen kämmenen kokoisen koppakuoriaisen mönkivän sängyllä. Mumisin (mahdollisimman hiljaa, ettei lapset luule että mutsi on seonnut) että nyt sä kuolet, inisin ja yökkäilin kun rusensin sen nenäliinalla säpäleiksi. Ja sen kun olin saanut terminoitua niin mitä sitten? No, semmonen jalkapallon kokoinen pitkäkoipihyttynen. Mä en pysty asumaan täällä elukoitten keskellä yksin. Mä tarviin nyt jonkun joka pitää musta huolta ja tappaa kaikki örkit että mä saan rauhassa nukkua. Ei musta oo tähän enää. Mut on lyöty.
Tässä parhaat palat:
Siinä on kyllä semmoinen mies mitä en tule kaipaamaan. Paitsi että tulen. Aika paljonkin. Helvetinperkele.
Se vaan on niin, että mulle EI puhuta tolleen. Ei TODELLAKAAN!
PISTE!!!
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Ei näin, ei todellakaan näin.
Ei päiväkännejä sunnuntaina. Ei Maslown'n tarvehierarkian analysointia omaan elämään Tyypin kanssa facessa. (Tyyppi ei viitsinyt edes googlettaa mitä se tarkoittaa). Mistä ihmeestä koko Maslow'n tarvehierarkia mun päähän pälkähti?
Pyysin kyllä jo heti kärkeen anteeks kaikkea mitä mahdollisesti tulee. Sanoi kyllä ymmärtävänsä En usko että auttaa jos en tajua pysyy poissa facesta.
Anssi Kelan uusin, se toimii kyllä, suosittelen. "Mul on sisälläni eläin joka huutaa, se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä, sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Mul on rinnassa tunne joka tulvii , kaiken alleen hukuttaa"
.jpg)
Siivoaminen päiväkänneissä, toimii myös.
Kannatan alkolukkoa tietokoneeseen. Puhelimeen myös.
Enkä varmana poista tätä huomenna. Ihan kiusallanikaan.
Edit: Täydennetääs vähän. Siis toi Maslow-asia lähti siitä kun Tyypin mielestä kaikki on hyvin jos on katto pään päällä, ruokaa ja työpaikka. Siitä se idea sitten lähti...
Anssi Kela, Kevät tulee
Pyysin kyllä jo heti kärkeen anteeks kaikkea mitä mahdollisesti tulee. Sanoi kyllä ymmärtävänsä En usko että auttaa jos en tajua pysyy poissa facesta.
Anssi Kelan uusin, se toimii kyllä, suosittelen. "Mul on sisälläni eläin joka huutaa, se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä, sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Mul on rinnassa tunne joka tulvii , kaiken alleen hukuttaa"
.jpg)
Siivoaminen päiväkänneissä, toimii myös.
Kannatan alkolukkoa tietokoneeseen. Puhelimeen myös.
Enkä varmana poista tätä huomenna. Ihan kiusallanikaan.
Edit: Täydennetääs vähän. Siis toi Maslow-asia lähti siitä kun Tyypin mielestä kaikki on hyvin jos on katto pään päällä, ruokaa ja työpaikka. Siitä se idea sitten lähti...
Anssi Kela, Kevät tulee
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Se näkyy naamasta
kun lakkaa saamasta vai miten se meni. No, joka tapauksessa naama näyttää kyllä jos on tullut juotua arki-iltana, toki se näyttää sen myös viikonloppuna. Silmäpussit roikkuu ja muutenkin on pahan näköinen. No, ei se mitään. Voisinko mä olla juomatta? Kyllä mä voisin, ihan rehellisesti. Mutta en mä aina viitsi olla. Se on hyvää ajanvietettä. Nyttenkään mulla ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ystävä on reissussa, Tyyppiä pakoilen ja fb-keskustelu on kiinni. Telkkarista ei tuu mitään. Joten? On kuulemma vappukin niin silloin juodaan kuoharia. Tosin en mä siihen vappua tarvitse.
Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.
Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.
Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan. Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.
Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.
Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.
No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.
Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.
Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.
Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.
Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.
Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan. Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.
Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.
Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.
No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.
Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.
Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Harvinaisen huono päivä
Joo, paska päivä. Aamu alkoi puoli kymmenen kun kasvatin omistaja soitti, että kissa on kuolemankielissä (oma tulkintani, todennäköisesti aivan oikea). Fucking great. Huomenna selviää varmaan lisää. Mutta en mä näe muuta vaihtoehtoa kuin, että se on kohta eviran kylmiössä. Ja en todellakaan ole näin kylmä kuin miltä kuulostan.
Vein tytöt juna-asemalle jo puoli kaksitoista kun on jotkut synttärit joille pitää ehtiä. Eihän siinä sitten mitään. Tämäkin tieto tuli taas lapsilta, eikä exän kautta. On siinäkin yks paska kun ei voi mitään asioita mulle suoraan kertoa! No, jo autossa junaa odotellessamme tuli sitten itku. Eihän siinä sitten muuta kuin pikainen ulostautuminen autosta ja silmien pyyhintä. Junaa taitaakin tulla, ottakaas reput ja menoks. Hali ja moimoi. Autoon itkemään ja kotiin jatkamaan hyvin alkanutta itkua. Selvinpäin? Juuei. Mutta koko viime viikon olin selvinpäin. Tyyppi oli kanssa. Sillä menee vielä huonommin kuin mulla. Viime viikko oli ensimmäinen jolloin sillä oli selviä päiviä tänä vuonna. No, viikonloppuna se otti sitten takas, huolella. Ja mua vituttaa. Mä koitan tsemppaa sitä että sais asiansa kuntoon, toki tiedän, ettei mun tsemppauksella ole paskaakaan väliä, joten tänään olenkin vittuillut sille oikein huolella. Väliäkö sillä oikeesti. Eilen krapuloissaan sanoi että tekee tänään täysillä töitä. Just. Kello on kaks ja se oksentaa krapuloissaan. Mä en jaksa enää sitä tsempata jos se ei sitä arvosta.
Joopajoo, tämmönen päivä tänään. Ja kohta mä pyytelen anteeks kun olen loukannut sitä. Just. No enkä pyytele! Haistakoon paska.
Mut itkeminen loppui jo kakkosdrinkin kohdalla. Hienoa ja tervettä.
Vein tytöt juna-asemalle jo puoli kaksitoista kun on jotkut synttärit joille pitää ehtiä. Eihän siinä sitten mitään. Tämäkin tieto tuli taas lapsilta, eikä exän kautta. On siinäkin yks paska kun ei voi mitään asioita mulle suoraan kertoa! No, jo autossa junaa odotellessamme tuli sitten itku. Eihän siinä sitten muuta kuin pikainen ulostautuminen autosta ja silmien pyyhintä. Junaa taitaakin tulla, ottakaas reput ja menoks. Hali ja moimoi. Autoon itkemään ja kotiin jatkamaan hyvin alkanutta itkua. Selvinpäin? Juuei. Mutta koko viime viikon olin selvinpäin. Tyyppi oli kanssa. Sillä menee vielä huonommin kuin mulla. Viime viikko oli ensimmäinen jolloin sillä oli selviä päiviä tänä vuonna. No, viikonloppuna se otti sitten takas, huolella. Ja mua vituttaa. Mä koitan tsemppaa sitä että sais asiansa kuntoon, toki tiedän, ettei mun tsemppauksella ole paskaakaan väliä, joten tänään olenkin vittuillut sille oikein huolella. Väliäkö sillä oikeesti. Eilen krapuloissaan sanoi että tekee tänään täysillä töitä. Just. Kello on kaks ja se oksentaa krapuloissaan. Mä en jaksa enää sitä tsempata jos se ei sitä arvosta.
Joopajoo, tämmönen päivä tänään. Ja kohta mä pyytelen anteeks kun olen loukannut sitä. Just. No enkä pyytele! Haistakoon paska.
Mut itkeminen loppui jo kakkosdrinkin kohdalla. Hienoa ja tervettä.
lauantai 9. helmikuuta 2013
Sääliökännibloggausta
No niin, fiksua, not. Kännissä kuin käki, tippa linssissä, itsesäälissä velloen. Otin vähän kossua ja se rupes itkettämään. Katselin entistä taloani ja itkin. Mä rakastin sitä taloa. Mutta nyt se ei ole enää mun. Olis ollut niin paljon helpompaa jos sen olis ostanut joku ulkopuolinen, mutta ei. Taloa asuttaa ex ja Vosu. Good foor them. Kuka päätti, että se talo rakennettiin: mä, kuka päätti sisustusmateriaalit: mä. Kuka päätti rehut pihamaalle: mä. MÄ olen saanut tehdä KAIKKI vitun päätöksen koskien KOKO mun entistä elämää ja se SUUTUTTAA mua. Kukaan ei ole koskaan auttanut mua missään päätöksenteossa vaan aina olen saanut tehdä omat päätökseni. Exälle oli kaikki ihan sama ja nyt ei ole ketään kenen mielipidettä kysyä. No, mä osaan kyllä tehdä päätöksiä, ei siinä mitään. Mutta mä oon väsynyt ja mä haluisin, että joku pitäis musta huolta. Pitäis sylissä ja paijais.
Oikeestaan pointti miksi halusin kirjottaa oli se, että oon tajunnu, että mul ei oo oikeestaan ketään. Tyyppi ei haluu puhuu mistään vaikeemmista asiosta, Terapiamies vaan panee tyttöystäväänsä, Ystävä on suuttunu mulle kun luen muka rivien välistä loukkauksia. Great. Jooh, on mulla sentään hiha mihin niistää, 3 senttiä drinkkiä jäljellä ja pari purkillista melatoniinia että saan nukuttua. Ai vittu mun elämä on loisteliasta.
Tekis mieli sanoo nyt Tyypillekin, että haistaa vittu paskan, mutta eiiih, enhän mä voi sitä suututtaa, een. Voi vittu. Siinäkin on yks saatanan itsekäs kusipää. Mut eiii, eihän sitä voi dumpata. On tässäkin saatana helvetin hyvä panosuhde, Tyyppi joka ei pane ja joka loukkaa mua. Kannattaa pyrkii samaan (huomatkaa sarkasmi)
Ryystetään drinkki loppuun ja mennään nukkuu. Kiitos ja anteeks. Enkä vittuillaksenikaan poista tätä huomenna selvinpäin.
Oikeestaan pointti miksi halusin kirjottaa oli se, että oon tajunnu, että mul ei oo oikeestaan ketään. Tyyppi ei haluu puhuu mistään vaikeemmista asiosta, Terapiamies vaan panee tyttöystäväänsä, Ystävä on suuttunu mulle kun luen muka rivien välistä loukkauksia. Great. Jooh, on mulla sentään hiha mihin niistää, 3 senttiä drinkkiä jäljellä ja pari purkillista melatoniinia että saan nukuttua. Ai vittu mun elämä on loisteliasta.
Tekis mieli sanoo nyt Tyypillekin, että haistaa vittu paskan, mutta eiiih, enhän mä voi sitä suututtaa, een. Voi vittu. Siinäkin on yks saatanan itsekäs kusipää. Mut eiii, eihän sitä voi dumpata. On tässäkin saatana helvetin hyvä panosuhde, Tyyppi joka ei pane ja joka loukkaa mua. Kannattaa pyrkii samaan (huomatkaa sarkasmi)
Ryystetään drinkki loppuun ja mennään nukkuu. Kiitos ja anteeks. Enkä vittuillaksenikaan poista tätä huomenna selvinpäin.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Ei pitäis juoda...
Koska jos otan yksin niin tulee vaan helvetin paska fiilis. Mulla ei oo koskaan ollut mitään itsetuhoisia ajatuksia, siis semmosii oikeita. Joo, on tullut joskus tuolla ajellessa mieleen, että miten pieni ratin liike veis mut vastaantulijoiden kaistalle. Tai illalla lämmittäessäni mietin että onkohan uunin tilanne semmoinen, että voi laittaa pellin kiinni vai iskeekö häkä enkä enää herääkään. Tai että sattuisko viilto jossain. Mutte ei, ei noi oo oikeita ajatuksia, siis semmoisia mitkä mä toteuttaisin. Ja sitten kun mä oon noita kelaillut niin mietin että ketä mulla on mun elämässä ketkä välittää
Äiti: Kai se "viran puolesta" tulis hautajaisiin, mutta ehkä se ois vaan helpottunut kun se vois hyvillä mielin vaan tukea exää ja lapsia
Iskä: se kyllä välittää ja auttaa jos mä pyydän.
Ystävä: Aito ystävä. Mut en mä voi sille kertoa tämmösii. Ei tämmösiä kerrota kellekään.
Lapset: joo, kyllä ne musta välittää, ainakin vielä.
Mä mietin ja mietin ja mietin. Kyyneleet valuu ja mä mietin että onks ketään muita? Mulla on 188 facebook-kaveria ja mun lista jäi tommoseks.
Okei, ehkä Terapiamies noitten lisäks. Mutta mitä mä oon sen elämässä? Risa virtuaalicase, minkä se koittaa saada ehjemmäks. Ja jos se onnistuukin, niin aikamoinen sulka hattuun.
Ja sitten joku kourallinen tuttavia, entisiä työkavereita lähinnä, jotka saattaisivat päivitellä, että miten se Puolinainen nyt tolleen.
Joo, tää on vaan tää siideri mikä tuo taas tunteet pintaan.
Edit: kyllä mä koen, että elämällä on mulle vielä paljon annettava kuitenkin...
Äiti: Kai se "viran puolesta" tulis hautajaisiin, mutta ehkä se ois vaan helpottunut kun se vois hyvillä mielin vaan tukea exää ja lapsia
Iskä: se kyllä välittää ja auttaa jos mä pyydän.
Ystävä: Aito ystävä. Mut en mä voi sille kertoa tämmösii. Ei tämmösiä kerrota kellekään.
Lapset: joo, kyllä ne musta välittää, ainakin vielä.
Mä mietin ja mietin ja mietin. Kyyneleet valuu ja mä mietin että onks ketään muita? Mulla on 188 facebook-kaveria ja mun lista jäi tommoseks.
Okei, ehkä Terapiamies noitten lisäks. Mutta mitä mä oon sen elämässä? Risa virtuaalicase, minkä se koittaa saada ehjemmäks. Ja jos se onnistuukin, niin aikamoinen sulka hattuun.
Ja sitten joku kourallinen tuttavia, entisiä työkavereita lähinnä, jotka saattaisivat päivitellä, että miten se Puolinainen nyt tolleen.
Joo, tää on vaan tää siideri mikä tuo taas tunteet pintaan.
Edit: kyllä mä koen, että elämällä on mulle vielä paljon annettava kuitenkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)