Loma loppuu

Hörhis meni naimisiin, Kelailija on menossa naimisiin. Varmaan Sekin Mies Joka Mut Viimeksi Jätti on mennyt naimisiin. Oon kateellinen, vaikka en halua naimisiin.

On vähän paha mielikin äidin takia. Luin eilen fb:stä että ovat näköjään samassa kaupungissa kuin jossa mä asun. Laitoin kommenttia että voi tulla käymäänkin jos kerran kulmilla pyörivät. Vastaus oli että mun pihaan ei kuulemma mahdu asuntoautolla tms. paskaa. Selvähän se sitten. Ei tarvii tulla sit jos on niin vaikeaa ja vastenmielistä. Fb:stä luin myös että määränpää oli veljen perheen mökki, jonne oli myös sisko kumppaneineen saanut kutsun. Selvähän sekin sitten. Ei sillä että mä olisin sinne hinkunutkaan, mutta tokihan mä mieleni pahoitin. Äiti on käynyt tämän viiden vuoden aikana vissiin kahdesti.

Juhannuksena sisko ja siskon tyttöystävä korjasivat mun jarrut, auto ei siis mennyt ekalla kierroksella katsastuksesta läpi ja koska olivat jo yhdet jarrut korjanneet niin halusivat korjata myös mun jarrut. Eihän mulla ollut mitään sitä vastaan että säästäisin muutaman satasen. Kyllä jännitti eilen katsastuskonttorilla kun olin uusintakatsastamassa, että kuinka mun kävisi. Siskoakin taisi jännittää aika paljon. Läpi meni loistavilla arvoilla. Jee!

Paasto sujuu hyvin ja energiat on noususuunnassa, mehustaminen on hieman aikaavievempää  kuin ajattelin ja lapsille ruuan laittaminen on ikävää kun ei voi itse syödä, mutta pikkuhiljaa alkaa olo parantua niin kyllä tämän kestää. Kirjailen paastopäivityksen erikseen jahka viikko on täynnä.

Tytöt vielä viikon mun luona ja nyt alkoi kuopukselta "voinko mennä poikkikselle yöks"-marinat. Tuleepa raskas seuraava viikko. Mä oon tosin töissä niin saan vain kuunnella illat sitä että miten paskaa täällä on. Jos kysyn että mitä haluaisivat tehdä niin ei kuulemma mitään. Aika sama laulu oli viimekin vuonna.

Loma loppuu tältä erää ja ihan hyvillä fiiliksillä menen töihin :). Paljon ehti tapahtumaan ja monessa paikassa ehti käymään. Ehkä ehdin lepäämäänkin hieman.

Tee-se-itse: sähkölaitteet

Eilen huomasin, etten käy ihan täysillä valoilla. Toinen pimeänä. Myrskyisen lomapäivän kunniaksi päätin tarttua toimeen ja alkaa operaatioon. Ensiksi polttimon tunnistus ja uuden osto (ostin varmuudeksi kaksi). Yariksessa on  siis H4-ajovalopolttimot. Luetaan ohjekirjasta mitä pitää tehdä ja yritetään suoriutua.

Vatkasin kumisuojushässäkkää ja sain liittimen irtoamaan niin kuin pitikin. Kumisuojuskin piti saada irtoamaan, mutta se ei käsivoimin onnistunutkaann ja turhauduin. Laitoin miehelle viestiä, että tää taitaakin olla semmoisia juttuja, mihin tarvitsee munat. No, mies vastasi ja tsemppasi ja kuvittelin sen olevan hengessä mukana. Hain ruuvimeisselin ja vääntelin suojusta ja sain sen irti. Hyvä minä. Sitten piti saada vielä ajovaloa paikallaan pitävä lenkurainen irroitettua. Paikka oli semmoinen minne ei nähnyt, ei sitten mitenkään päin, eikä ohjekirjassakaan ollut kuin joku "vapauta kiinnitys"-teksti. Kopeloin sokkona eikä siitä tullut mitään. Keksin, että tungenpas sinne kännykän ja otan kuvan, jospa se auttaisi.

 Auttoihan se kun näki, että mistä kohtaa piti painaa ja sain lukituksen vapautettua :). Voittajafiilis! Tai siis puoliksi. Uusi polttimo sisään ja lukituksen kiinnitys, onnistui yllättävän helposti! Kumisuoja aiheutti vähän tuskaa, mutta paremmin se meni kuin ajattelin :). Liittimen räpellystä paikalleen ja kun kuvittelin sen olevan hyvin niin sitten vain jännityksellä avain virtalukkoon ja tadaa!

Pimeä. Lähetin miehelle kuvan tekstillä "no sehän meni hyvin". Vastaukseksi sain "hyvä sinä"-tekstin. Eli ei tainnut olla hengessä mukana sitten kuitenkaan. Ainakaan ei kuvaa katsonut vai voiko olla niin sokea, ettei tuosta yllä olevasta kuvasta nähnyt että ei se nyt oikein niin hyvä ollutkaan? Ei pitäisi yrittää sitten olla hengessä mukana jos ei kerta oikeasti ole. Kiinni jäi ja paha mieli tuli. Taas.

 

Liittimen uudelleen räpellys ja johan hehkuu.  Hyvä minä. En tarvinnut munaa.

Kiukkupäivä joka parani iltaa kohden

Eilen heräsin väärällä jalalla ja olin koko työpäivän huonolla tuulella. Kaikki ärsytti ja ketutti ilman että oli mitään syytä edes. Onneksi oli illalla meno Mr Sixpackille niin oli sentään jotain kivaa tiedossa. Oli jopa vaihtanut menojaan niin että voitiin olla jo eilen yhdessä melkein viikon tauon jälkeen.

Pääsin Mr:in pihaan ennen häntä ja ajattelin tehdä pienen keväthuollon autolle siinä odotellessa ja lisäsin lasinpesunestettä. Lorina alkoi auton alta kun neste valui säiliöstä maahan. Aha, jaa meni sitten lasinpesunesteen säiliö rikki siinä ojaan ajossa. Niinpä tietysti. Päivä jatkui samaa rataa siis kuin oli alkanutkin. Mulla on siis nyt risa pakoputki JA risa pissapojannestesäiliö.  Mies tuli ja tilanne alkoi parantumaan. Esitteli piikitetyt olkapäät ja nappasi ensimmäisen satsin malarialääkkeestä. En mä tommoisia tautijuttuja ollut edes tajunnut pelätä. No nyt tajuan sitten. Tuo maailma on mulle niin totaalisen vieras.Puhui kaikenmaailman tulenkestävistä taisteluvaatteista. En mä halua tiedostaa tulenkestävien taisteluvaatteiden tarvetta varsinkin kun sanoi menevänsä vain toimistohommiin ja lupasi varoa paperihaavoja. 

Käytiin tulevien viikkojen aikatauluja läpi ja kerroin ensi viikolla olevasta kurssista kylpylässä jolla olen keskiviikosta perjantaihin. No, mitä sanoo mies? "Jospa mä tulisin myös sinne lomailemaan". Tuo on nyt sitten selvityksessä hänellä että saisiko lomaa, hän voisi urheilla päivät ja illat voitais lillua altaassa, ei kuulosta huonolta ei :). Toivottavasti onnistuisi! Seuraavalla viikolla lähteekin jo pariksi viikoksi sinne operaatiokohteeseen.


Mies pisti musiikkia soimaan, soitteli kitaraa ja laulettiin. Biisivalinta oli Anna Puun ja Juha Tapion Planeetat, enkelit ja kuu. Sitä sitten duettona vedettiin, minäkin, joka en todellakaan laula muiden kuullen. Heh...

Kun huoneessamme kokoontuivat 

vuoteelleemme laskeutuivat planeetat ja enkelit ja kuu

Ne ihmetellen katsoi meitä toisillemme löytyneitä 

ja kuiski täs on onni eikö juu

Herkkää, herkkää...

Päivä siis parani selkeästi iltaa kohden, onneksi :)

Ojassa

Tullut pikkasen lunta. Joo-o... Eipä ole mun auraussopimus edelleenkään kunnossa, joten käsipelillä eilen lapioin todella painavaa lunta. Oven edessä oli puolen metrin kinos, joka piti ensin lapioida että pääsi sisään. Kisuille ruokaa ja huomiota ja matka jatkui Mr S:lle. Sieltä sitten heräsin ja starttasin auton. Liukasta, auto suti enkä päässyt eteenpäin. Peruutin takas parkkiin ja tarjosin miehelle tietä lähteä töihin, kimppakyyti kun ei odota, ei ollut kuitenkaan niin liukasta ettenkö olisi pihasta päässyt sutimalla ja ajan kanssa itsekin. No, vielä mitä, halusi työntää mut pihasta pois vaikka kiire oli. Enhän mä voinut muuta, kuin antaa sen tuupata takaapäin ja mun matka jatkui. Koska en voinut siinä lumipuuroisella pihalla pysähtyä ja kiittää miestä, aloin kaivamaan kännykkää kassista siinä paria kymppiä körötellessä kohti päätietä. Ja ojaan tumps... Oho, siellä olin ja syvällä. Pääsin ihan sata metriä herran pihasta eteenpäin. Kyllä nolotti. Miehellä oli jo kiire, mutta eikös se alkanut sovittelemaan hinausköyttä ja kiskomaan mua ojasta vaikka sanoin että soitan hinausauton vakuutuksen piikkiin. Syvemmälle vaan meni ja miehen oli pakko luovuttaa ja lähteä töihin kun mun auto ei inahtanutkaan sieltä ojasta.

Tapiolan hätäpalveluun soitto ja Loistokaskon (on muuten loistava, ihan oikeasti) piikkiin hinausauto paikalle. Ei omavastuuta, ei bonusten menetystä, ei mitään muuta kuin soitto hätäpalveluun ja homma hoitui. Okei, ehkä mä siitä maksan suolaista vakuutusmaksua, mutta olen mä sitä kyllä käyttänytkin, muutaman kerran ollut sijaisautokin alla. Tieto siitä että matkan katketessa saan tarvittaessa vaikka uuden auton alle on kyllä huojentava kun tuntuu että tuo auto kettuilee koko ajan kiihtyvään tahtiin. Uudempi auto pitäisi kyllä hommata, mutta millä rahalla...Pääsin tutustumaan muutamaan Mr:in naapuriinkin, jotka avuliaina tulivat katsomaan neitoa hädässä ja tarjoamaan apuaan. Oikein mukavia olivat. Onneksi naapurissa asuva Mr Sixpackin entinen appiukko ei tullut ihmettelemään meininkiä, sitä naapuria en ihan vielä olisikaan halunnut tavata.

Tänään olen menossa keskustelemaan yhdestä vapaa-ajan lisäduunista ja varmaan sen joudun ottamaan jos maksavat siitä järkevästi. Todennäköisesti ainakin kahden vuoden pesti ja työllistävyydestä en tiedä, enkä muutenkaan yksityiskohdista. No, tänään selviää. Ainakin yhdistyksen puheenjohtaja kuulosti puhelinkeskustelun perusteella siltä, että mut ottaisivat "talliinsa" hinnalla millä hyvänsä, vähän pakkorako niillä vissiin. No, mutta katsellaan. Lisäraha ei olisi pahitteeksi! Pakoputkikin vielä odottaa korjausta.

Olipas rivakka aamun aloitus, kahvia koneeseen ja töihin :)

Idiootti ja pörinää

Mä hoen täällä "vittu mä oon idiootti". No, sehän mä olen. Eilen tuli oiva mahdollisuus puhua meidän "suhteen" tilasta, mutta jäädyin, enkä saanut sanottua mitään vaikka hyvä paikka olisi ollutkin. Syy tähän on siis eilen ilmi tullut yllättävän nopeasti tuleva "ero". No, mitä tekee Puolis, vuodattaa kirjallisesti ja kysyy kaikki vaikeat asiat näppiksen välityksellä. Ja odottaa että toinen lukee ja vastaa. Pelkään, toivon ja pelkään. Pelkään, että olen kuvitellut omiani ja toivon että en ole.No, vastaus antaa näköjään odottaa itseään.

Uaaaah mikä urpo! Mutta mun kanssa pärjätäkseen pitää sietää vähän urpoilua, en mä tästä mihinkään muutu.

Käytin autoa katsastuksessa (hylkäys) ja korjaamolla iskareiden vaihdossa. 350 euroa kiitos. Mitä tekee auto tänään, päästää pakoputkesta rumaa pörinää. Just niin. Tiistaina viimeksi korjaamolla kävin. Epäreilua. Mä en ala. Eikö enää riitä se, että käyn syytämässä kuukausittain muutaman satasen sinne korjaamolle? Pitääkö se vaihtaa viikottaiseen aikaan? Ei mulla ole varaa ostaa uutta autoa!!!              -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Aloitin tuon tekstin kirjoittamisen torstaina, jatkan sitä nyt lauantaina enkä aio editoida tuota alkua. Sain vastauksen eilen, vuorokausi sen jälkeen kun kirjoitukseni oli luettu. Siinä välissä oli normaalia puhelimessa juttelua ja virtuaalipusuja sun muuta perussettiä. Vastaus oli hieman varovainen ja monella eri tavalla tulkittavissa (ainakin jos nainen sitä tulkitsee). Kertoi että tämä loppuvuosi ei näytä hyvältä  normaalin seurustelun näkökulmasta katsottuna. Tarkottaisi reilun puolen vuoden selibaattia (tässä kohtaa varmistin että tarkoittiko hän selibaattihommalla mua vai itseään ja vastaus oli mua). Mä pyysin miettimään mielummin siltä kantilta, että millainen fiilis on meistä ja mitä jos työkomennusta ei olisi. En ehkä saanut niin tyhjentäviä vastauksia kuin olisin toivonut, mutta ehkäpä tästä puhutaan vielä livenä. Ihan hyvä fiilis silti jäi, eikä viestintä sen jälkeen ole ollut ahdistunutta vaan samanlaista kuin ennenkin. 

Mä tulkitsin vastausta niin, että ei ole reilua pyytää mua olemaan näin lyhyen tuntemisen jälkeen selibaatissa. Ei tietenkään ole. Mutta jospa mä vaikka itse haluan niin? Tästä pitää oikeesti puhua face to face... Toivottavasti jo huomenna.

Akkulaturin käyttö naisille

No niin, ilmeisesti auton  akku teki tenän sitten tällä kertaa. Ei siinä mitään, mutta kun olis pitänyt lähteä Kelailijalle. No, onneksi ei ollut töihinlähtö.

Muistelin että sisko jätti mulle akkulaturin. Hienoa, mähän lataan sillä. Löysin sen laturin pitkällisten etsintöjen jälkeen, mutta mitä sitten? Konepelti auki ja öööö? Akku on tossa, mutta mitä sitten pitää tehdä. Kelailijalta kysyin, vastaus oli että plussa plussaan ja miinus miinukseen. Ai täh? Ärsytti niin kovin että en kysellyt lisätietoja vaai päätin googlettaa. "Akkulaturin käyttö naisille" ei tuottanut selväkielisiä ohjeita, joten päätin soittaa siskolle. Sisko sanoi myös että plussa plussaan ja miinus miinukseen, mutta häneltä pystyin kyllä kysymään tarkentavat kysymykset, jotka olivat

K: Mistä mä tiedän mikä on plussa ja mikä miinus kun ei tässä akussa näy? V: On siinä kyllä. Pyyhitään ne pölyt siitä akun päältä ja tadaa, sieltä ne merkinnät löytyy :)

K: Onks musta sitten miinus ja punainen plus? V: On

K: Pitääkö noi kiinnityshässäkät irrottaa akusta ja laittaa sitten noi nipistimet? V: En mä tiedä, kysy isiltä voiko ladata niitten päältä. Ota nyt ne irti varmuudeks. Kysyin isiltä ja kuulemma periaatteessa voi ladata niitten päältäkin. Vastausta seurasi kyllä vartin esitelmä, jonka sisältöä en muista, mutta lopputulema oli se, että parempi irrottaa ne hässäkät ja ladata suoraan niistä akun navoista.

K: Voinko mä saada sähköiskun jos mä mokaan jotain? V: et oikeestaan kun sun pitäis osua samaan aikaan plussaan ja miinukseen niin sitten ehkä.

Sain hommelit asennettua ja laturin kytkettyä ja keltainen latausvalo syttyi.

Virtuaalitukihenkilön kanssa jatkoin kiroilua autoasioista ja siitä kun en nyt päässytkään Kelailijalle kylään. Kelailija oli murheen murtama kun kuuli etten pääsekään. Ikävä oli kuulemma kova. Ja kissakin tarvitsisi pellettejä (mä olen ilmeisesti hänen pellettivarastonsa). Olin kohtalaisen ärsyyntyneessä tilassa ja leikilläni mietin että pitäiskö ihan vittuillakseen pakata pelletit ja fillaroida K:lle. No, lepyin sitten siinä kun K sanoi että ei niistä pelleteistä niin väliä, mutta kun on niin ikävä mua. Mä vastasin vaan että voi voi kun aina ei voi voittaa.

Otin fillarin alle, pelletit reppuun ja lähdin virtuaalihengenheimolaisen yllyttämänä (ihan kuin mä yllytystä tarvitsisin :D) polkemaan K:lle. 10 kilometrin matka taittui puhelimella chattaillessa Helmi Naisen kanssa. Matkan varrella näin Saunamiehen, se ei onneksi nähnyt mua vaikka neonvihreä urheilupaita päällä poljinkin. Puolessa välissä tapasin myös entisen työkaverin, joka piti mua hulluna kun poljin varvassandaaleissa. Moneen otteeseen tuli valitettua HN:lle, että mun alakerta ei tule koskaan enää olemaan entisellään tän pyöräilyn jälkeen. Eka kerta tänä kesänä kun pyöräilen pitempää matkaa. Eikä 10 kilsaa edes ole pitkä matka! Perseeseen sattui, jalkoihin sattui, alakertaan sattui, mutta pääsin perille!

K oli puhelimessa, joten ilmeestä vain näin että oli yllättynyt. Vielä yllättyneempi oli kun kaivoin säkillisen pellettejä repusta. Ai että mä oon kyllä hyvä göörlfrendi!

Kotiin tullessa tietysti satoi, kuinkas muutenkaan.

Ja aamulla auto höröhti käyntiin :).

Lupasin Helmelle Naiselle kirjoittaa yksityiskohtaiset ohjeet akkulaturin käytöstä, toivottavasti onnistuin :D

Ketutusta, rakkautta ja jarruremppaa

Koitetaanpas taas päivittää jotain. Mietin että kirjoittelenko noista negatiivisista jutuista mitä eteen koko ajan tulee, mutta päätinpä kirjoitella sitten kuitenkin.

Kelailijan exä lähti ulkomaanmatkalle, omalla viikollaan, eli lapset ovat nyt Kelailijalla 3 viikkoa putkeen, viikko kaksi nyt menossa. Viime viikolla antoi Kelailijalle yhden vapaaillan, jonka vietti sitten mun kanssa. Jäi yöksi. Kelailijan puhelin soi puoli kolmen aikaan yöllä. Ei vastannut. Tuli tekstari, tyttö oksentaa. Ei vastannut. Puhelin soi toisen ja kolmannen kerran. Mulla alkoi vitutuskäyrä nousemaan. Kelailija kertoi exällä olevan emetofobia. Mä olin että TÄH? Niin mikä? Oksennuskammo siis. Sanoi vastaavansa jos soittaa neljännen kerran ja soittihan se. "Tyttö oksentaa, tuletko hakemaan vai tuonko sinne, oletko kotona?" Puhelimesta kuului läpi kaikki mitä se sanoi. Mä kiehuin siinä vieressä ja ajattelin että MITÄ V*TTUA! Neuvottelivat siinä hyvän tovin ja mun raivo kasvoi. No lopputulema oli se, että Kelailija lähti keskellä yötä hakemaan lastaan. Painuin esikoisen sänkyyn jo puhelun aikana kun olin niin raivona ja teki mieli huutaa rumuuksia. Totta kai lapset menevät aina mun edelle ja niin sen pitää ollakin, mutta exän hoitovuorolla varahoitajan pitäisi löytyä kyllä jostain muualta jos ei itse kykene hoitamaan.

Pienoinen kriisihän siitä sitten tuli. Kerroin mielipiteeni yksipuolisesta joustamisesta, kelailija ymmärsi kyllä pointtini ja kertoi sanoneensa exälleen että oli sitten viimeinen kerta. Eihän se nyt helvetti soikoon voi hypätä aina kun exä soittaa jos jousto ei ole molemminpuolista. No, katsotaan mitä tapahtuu. Exän kannattaisi ehkä hakea hoitoa itselleen noihin henkisiin ongelmiinsa. Onhan se diagnosoinut itsellään maanisdepressiivisyydenkin joka kuulemma selittää huonon käytöksensä sen jälkeen kun sai musta tietää.

Exän loman takia tapahtui ensimmäinen kohtaaminen Kelailijan lasten kanssa. Iskän kaveri on käynyt nyt kaksi kertaa kylässä. Kyllä oli pelottavaa tavata ne ensimmäistä kertaa. Olen jäänyt heidän nukkumaanmenon jälkeen kiehnäämään Kelailijan kanssa, koska ei sitä voi lasten hereillä olon aikaan tehdä. Ikävä on kyllä kova kun ei pystytä näkemään kuin vähän. R-sanakin on jo ilmoille päästetty :). Mä oon ihan rakastunut ja niin on Kelailijakin kuulemma <3. Olen koittanut miettiä olenko tuntenut näin exän kohdalla, mutta en kyllä ole. Ihana tunne :). Rakastunut :).

Exän kanssa menin naimisiin 3 vuoden seurustelun jälkeen ja mun oli vaikea häissä katsoa häntä silmiin. Sekin kertonee omaa kieltään. Menin kai kun niin kuului muka tehdä.

Pitää pistää tänne muistiin se, että jarrutkin meni paskaksi, eli jarruremontti tuli teetettyä ja kesärenkaat vaihdatettua (Blogi on muuten tosi hyvä muistiinpanojen pitopaikka :D)

Eilisellä visiitillä Kelailijan luona alkoi poikakin oksentamaan. Nyt sitten jännitän että tarttuiko muhun vai pääsinkö pälkähästä.

Exä tulee lauantaina lomaltaan ja saas nähdä antaako Kelailijalle vapaa-aikaa. Todennäköisesti ei jos kuulee että olen lapset tavannut. No, mutta ei se mitään, näillä mennään mitä on annettu ja se riittäköön :).

Aurinkoista päivää rakkaat lukijat :)

Synttäri-meltdown

Hyvää syntymäpäivää kuopus 11-v. *hakee vessapaperirullan kaveriksi ja ottaa kakkossiideristä kulauksen*

Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.

Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan.  Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.

Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.

Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.

Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.

Paska ilta.

Karma stroke back

No niin, selvennetäänpä nyt tuota edellistä kirjoitusta (tai sekoitetaan asiaa entisestään).

Olin exän kanssa yhdessä 13 vuotta, joten tunnen hänet kuitenkin kohtalaisen hyvin ja tiesin (tai kuvittelin tietäväni), että hän ei halua lisää enää lapsia. Mutta tiedän myös sen, että on jeesjees-mies ja okei ja ihan sama. Niinkuin eroilmoituskin kuitattiin sillä okeilla näppärästi. Vosu taas vaikuttaa hyvin määrätietoiselta ihmiseltä ja veikkaan, että siinä on käynyt tasan niin, että exä on vetänyt "okei"-linjaa ja tulos on tässä. No, asia ei mulle kuulu, mutta saa se mua kuitenkin huvittaa. Joku kysyi että miksi pitää onnitella? No, eikös se ole ihan kohteliasta? Okei, ei ehkä tommoisella runolla.

En mä tainnut saada kyllä asiaa selitettyä sen paremmin, mutta olkoon. Se ymmärtänee joka ymmärtää, ei ole pakko jos ei taho.

Mutta teidän iloksenne karma iski heti näpeille ilkeilyjeni takia. Oli eläinlääkäri puolen päivän aikaan ja lähdin sinne tietysti autolla. 200 euroa, lääkkeet, erikoisruuat, kiitos ja näkemiin, toivotaan, että tällä kertaa lääke auttaa ja menoksi. Käynnistin auton ja peruutin, outo klonksahdus ja kolina, helvetin hienoa. Alamäkeen ja ykkönen silmään. Ei tapahdu mitään. Moottori huutaa vaan kun painan kaasua, vaihde ei siis mennyt tai jotain. Rullasin alamäen alas kylmäaseman pihaan ja totesin, että tässä ollaan eikä muuta voida. Mietin että rupeanko itkemään, mutta en sitten tällä kertaa ruvennut (ihme). Soitin Ystävälle kertoakseni kissan kuulumiset ja pyysin etsimään vakuutusyhtiön hätäpalvelun numeron. Koskaan joutunut semmoistakaan käyttämään...

Hämärä muistikuva vuoden takaa oli semmoinen, että vakuutusyhtiön täti möi mulle supermegahyperkaskon jossa on sijaisautopalvelu ja niinhän se homma toimi, että puolisen tuntia auton hajoamisesta mulla oli uusi ja hieno sijaisauto alla. Auto jäi odottamaan hinauspalvelua ja mun matka jatkui kissan kanssa kotiin ja siitä lasten kanssa huvipuistoon kun olin sen niille jo luvannut, kausikortit ja kaikkea.

Lapset huvipuistossa, mun pitäis saada keittiö tyhjennettyä kun remppa alkaa huomenna tai maanantaina. Nyt on kyllä takki taas niin tyhjä että pitää ottaa pieni huilitauko. Phuuuuh...

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

No, perjantaina kun edellisen postauksen olin tehnyt niin aloin pohdiskelemaan viikonlopun kuvioita ja tulostelemaan kissanäyttelyn vahvistuskirjettä. Oho, olinkin ilmoittautunut lauantaille! Muistin ilmoittautuneeni sunnuntaille. No, treffit meni sit siinä perseelleen. Uus yritys sit lauantaina näyttelyn jälkeen.

Lauantai valkeni ja näyttelyyn piti lähteä. Katsoin heti herättyäni lämpömittaria, jee, -5 astetta. Menin käynnistämään autoa. jähmeää, kovin jähmeää. Radion näyttö ei jaksanut herätä. Sisävaatteissa kun pihalle juoksin niin ajattelin että kylläpäs tää 5 astetta tuntuu oudon kylmältä. No, eihän se diesel käynnistynyt sitten millään, akku alkoi ilmoittamaan että ei viittis enää yrittää. No, muutama vittujenvittu siinä pääsi ja soitin Ystävälle että josko sen auto lähtis käyntiin. Herätin sen lauantai-aamuna klo 6:30. No, oli sanonut, että saa soittaa. Ystävä pisti auton lämpeemään ja sitten tajusin, että näyttelykaverihan tulee melkein mun ohi, eli soitto hänelle ja pääsin sitten lämpimään autoon. Huh.

No, illalla näyttelyn jälkeen sitten yritin lähteä niille treffeille. Eihän se akku jaksanut startata vaikka lämpötila oli noussut. No, muutama vittusaatanaperkele ja soitto hinausautomiehelle, 170 euroo, juu ei kiitos. No, tekstari Ystävän pojalle että jos sattuis olemaan liikenteessä, niin saisko virtaa. No, se tuli sitten parin tunnin päästä ja pääsin matkaan. Ajelin treffeille, sen kotiin sitten kuitenkin. Voi vittu, TAAS toi sama virhe. Mikä siinä on että toi asia ei mee jakeluun? No, menin sisään ja tuli heti semmonen "voi ei"-fiilis. Ei se ollut ollenkaan semmoinen mikä olis millään lailla sytyttänyt. Plääääh. Reilun tunnin siinä juteltiin ja sain kakisteltua jotenkin ulos että ei tästä tullut nyt semmosta fiilistä että tulis mitään tän enempää ja karkasin. Olin saanut ihan erilaisen  mielikuvan jannusta ja otti kyllä päähän aika rankasti. No, kohti uusia pettymyksiä taas...

Treffeille

Tänään pitkästä aikaa treffeille :). En keksi nyt tähän hätään mitään kivaa tunnistetta tuolle miehelle, katsotaan sitten huomenna tarvitseeko se semmoista vai jääkö se vain satunnaiseksi tuttavuudeksi. Jännittää! Mies vaikuttaa ihan mukavalta ja tavataan julkisella paikalla ensin. Julkisen paikan jälkeisistä suunnitelmista  ei ole tietoa. Katsotaan minne se ilta mut kuljettaa :).

Eilen tuli suoritettua elämäni ensimmäinen katsastus! Menin varsinaisesti vain vaihtamaan omistajuuden autosta itselle, mutta siinä kassalla sitten kysäisin, että mahtaisko päästä samalla vaikka suoraan katsastukseen ja pääsinhän mä! Avaimet vietiin kädestä jo ennenkuin olin ehtinyt maksaakaan! Loistavan nopeaa palvelua!

Istuin kaakaoni kanssa odottamaan, jännitti aika paljon. Tiesin että etupäässä lonksuu joku kun sitä oli jo kertaalleen korjattu syksyllä, mutta lonksunta alkoi jo viikon päästä uudestaan. Seurailin että miten pitää toimia. Joo, kun oma auto ajetaan siihe odotuskopperon ikkunan eteen niin sitten auton omistaja pyrähtää halliin ja odottaa katsastussetää auton vieressä. Näin tein ja kohta katsastusmies kipittikin tuomaan papereita. Läpi meni! Olihan se sen lonksunnan havainnut, mutta ei osannut sanoa, että mistä se tuli. Lisäjarruvalo ei toiminut, mutta muuta huomautettavaa ei ollut. Jeeee!!! Mä olin varautunut, että sen lonksunnan takia tulee hylkäys. Aika hienoa!

Voihan vitutus!

Alkuiltapäivä meni ihan ok, lähdin ajoissa töistä hakeakseni tuoreimmat huutonet-ostokseni, imurin (19 eur) ja kahvinkeittimen (5 eur). No, matkan varrella hokasin että ikkunat huurustuu, wtf! Olinhan mä huomannut, että viivettä tuulettimen käynnistymisessä oli havaittavissa jo viikko sitten, mutta en halunnut ajatella asiaa. Kun tajusin tilanteen, tuli vitutusitku. Soitin iskälle, että mikä osa on rikki, no tuulettimen moottori. Iskä sanoi, että ei se kauheen kallis voi olla. No, Motonettiin siis. Katsoin rekisteriotteesta vuosimallin sun muut tarvittavat tiedot ja rohkeasti marssin palvelutiskille ja kerroin minkä osan tarvitsen. Jannu naputteli konetta ja ilmoitti että maksaa 144 euroa. Mun suusta pääsi spontaani kovaääninen EIIIIIIIIHHHH. Jannu sanoi että juu, otanko sen? Pakkohan mun on, sanoin, ja kyyneleet rupes pyrkimään taas ulos kun jannu lähti hakemaan sitä osaa. Tsemppasin ja pystyin pidättelemään niin kauan kunnes olin saanut paketin ja katosin hyllyväleihin vuodattamaan kyyneliä. Onneksi Motonetissä on paljon hyllyvälejä. No, vielä oli maksettava, eli koottava ittensä sen verran, että kehtas mennä kassalle. Sitten taas itkin autossa. Varpaat jäässä.

No, kotiin kun pääsin niin valmistin itselleni ravitsevan ja terveellisen aterian. Koska piti heti kirjoittaa päivän edesottamukset ystävälle niin poistuin ruanvalmistuspuuhista ja jätin sen itsekseen tekeytymään. Lopputulos on tässä. No positiivista on, että välillä tuoksuu talossa munkin ruuanlaiton käryt, yleensä saan keittiössäni haistella vain muiden käryjä.

Päivä voi mennä vielä paskemmaksi jos ystävä ilmoittaa että on tullut sairaammaksi, eikä tulekaan käymään huomenna. Hän asuu 100 kilometrin päässä ja on tulossa muissa asioissa tänne päin ja tulisi käymään, toisi mulle vanhan mikronsakin, niin jäisi tämä paistinpannulla "ruuan" lämmitys vähemmälle. Mä niin pelkään että hän ei tule :(