Vastaus

"Kiitos suklaista. Toivon sulle kans kaikkee hyvää. Pitäkää hauskaa festareilla -Tyyppi"

Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?

Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.

Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.

Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa,  mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.

Riidankylväjä

Kyllä mä pienesti riemuitsen jos saadaan ne talokaupat tehtyä maanantaina. Voi helvetti että osaakin olla vaikeeta kun exä ei ole voinut hoitaa omaa osuuttaan ajoissa. No, tänään oltiin jo siinä tilanteessa, että näytti siltä että kauppoja tarvii siirtää kun kakkapää-exä ei saanut lainaansa järkättyä ja näin ollen panttikirjoja vapautettua. Se idiootti luuli, että ei haittaa vaikka panttikirjat on sen lainanpuoliskon vakuutena koska Vosu ei panttikirjoja lainansa vakuudeksi tarvitse. Mitä sillä nyt väliä on jos kauppakirjassa lukee että panttikirjat siirtyy kauppakirjan allekirjoituksin vapaina. No, useampi hermojenmenetys ja homma hanskassa. Ilmeisesti se sai sen laina-asiansa järjestettyä. Mut kyllä mä ihmettelin taas sen tyhmyyttä. Ja saamattomuutta.

Mä oon jotenkin niin täynnä vihaa sitä kohtaan että vituttaa. Enkä mä saa sitä karistettua. Mä haluaisin tapella ja itkeä. Mutta ei mulla oo tappelukaveria. Tyypin kanssa se onnistuis, mutta ei, en mä sen kanssa halua tapella kun se loukkaa mua liian hyvin ja korjaaminen on niin vaikeeta. Tuli lauottua Inssimiehellekin totuuksia elämästä ja rakkaudesta rankalla kädellä. Se ei suuttunut, kai se tajus että totuudensiementä oli joukossa.

Mutta tänään on ollut tarve kiukutella. Eikä oo helpottanu. Pistin Juha Tapion soimaan jos tulis ees itku. Ei oo vielä tullut.