Äh

Eilen töissä juteltiin viikonloppusuunnitelmista. Mulla ei ollut mitään suunnitelmia. Se tuntui toisaalta ihan mukavaltakin. Ennen työpäivän loppua piippasi puhelin ja Saunamies kutsui mökilleen. Mietin pitkään ja hartaasti. Oli tosi epävarma fiilis siitä että haluanko vai en. Tuli sitten näpyteltyä joku myöntyminen ja ajattelin että miksi en menisi? Pitää elää, pitää tehdä ex tempore-asioita, pitää nauttia. Pikaisen pakkauksen jälkeen ajelin reilun puoli tuntia miehen mökille. Siellä se oli jo kaljaa kittaamassa. Saunottiin ja uitiin koko ilta, talviturkki tuli luovutettua ajoissa tänä kesänä. Hiljaisuutta, luonnon mekkalaa, joutsenen kaakatusta. Se on kyllä niin vanhentunut parissa vuodessa. Naama on väsynyt ja punakka, näkyyhän se naamasta jos joka päivä kaljaa kittaa.

En tajua mikä mua vaivasi silloin pari vuotta sitten kun olin niiiiiin  in lööööv olevinani siihen. Pientä nolotusta aiheutti kyllä kun luin noita vanhoja Saunamies-tekstejä.

http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/01/in-looooov.html

Kai mä olin niin valmis sitten ihastumaan, että kuka tahansa mulle ystävällistä huomiota antanut kelpasi kohteeksi? En mä tiedä enkä ymmärrä enää sen aikaisia ajatuksiani.

Ilta oli semmonen "kädenlämpöinen". Ihan kiva, ei mitään valittamista varsinaisesti, mutta ei mitään suurta riemua ja jee-fiiliksiä. Nätti auringonlasku sentään. On alkanut tuntumaan siltä että hän on alkanut nyt tykästymään minuun. Sitä en kyllä halua. Enää.

Lähdin kotiin niin aikaisin kuin kehtasin. Olo on tyhjä ja alakuloinen. Äh. Erinin Sydäntä särkee-biisi iskee kyllä tällä hetkellä täysiä. Lyriikat löytyy täältä https://www.musixmatch.com/lyrics/Erin-2/Syd%C3%A4nt%C3%A4-s%C3%A4rkee 
Samaan aikaan sydäntä ajoittain särkee ja yritän elää ja nauttia. On haastava yhtälö.Ja joku päivä ajattelen tästä sydänsärystä samoin kuin Tyypistä, Kelailijasta ja Saunamiehestäkin.

Lenkkimies

Lenkkimies. Lenkkimies on AINA läsnä, änkeytyi mun fb-kaveriksi. On paikalla aamuin, on paikalla illoin, tarvitsee terapiaa multa, vitsailee, runoilee, on herkkä ja taiteellinen, maalasi ystävälleen (eli mulle) taulunkin. KOKO ajan sillä on asiaa. Mä en jaksa ihan aina olla kovin ystävällinen sille, mutta SILTI vaan juttua tulee.

Vasta sen jälkeen kun kerroin etten ole siitä romanttisessa mielessä kiinnostunut niin alkoi olla oma itsensä, rasittava ja exässään kiinni oleva, epävarma,  kipuileva melkein neitsyt. Hyvin feikkasi kokonaista sen muutaman viikon.

Ajelee sukulaisiinsa mun talon ohi ja havainnoi mun pihan tapahtumia. "Kenen vene siinä pihassa on?" Jos olis ajanut ohi muutamaa tuntia aikaisemmin niin olis varmaan tullut myös "Kuka sulla oli kylässä?". AHDISTAVAA!

Nyt on kuulemma tullut niin paljon lunta, että mä jään tänne vangiksi toukokuuhun asti kun en pääse ulos ovesta. Ennen aamukahvia jo tuommoista lässytystä kun en muistanut illalla piilottaa sitä fb:n pikaviestistä. Aha, vai jään mä heikko ja neuvoton nainen tänne vangiksi. Niin varmaan. Kielen päällä oli että ei kuule mitään hätää, tilaan tänne jonkun panon tekemään lumityöt ja panemaan mua sen jälkeen niin ei ole kuule mitään hätää tällä heikolla neidolla. Se olisi järkyttynyt herkkiä sydänjuuriaan myöten, joten säästin hänet tällä kertaa moiselta karkeudelta.

Tänään sillä on treffit, mä niiiiiin kovasti toivon parasta!

Miksi mä haluan pysyä sen kanssa "kavereina"? Jotenkin ajattelin niin, että jos tulis vaikka joku semmoinen voimanponnistus, mihin omat voimat ei riittäisi niin voisin pyytää apua, mutta enpä tiedä kannattaako. Mä tunnen itseni pahaksi ihmiseksi!

Ai niin, se yhteinen tuttu on Saunamies, ollaan siis molemmat tilitetty sen saunanlauteilla... Hyvä siis ettei musta ja lenkkimiehestä mitään tullutkaan :)

Naisen raivo

Oon pohtinut näitä naisen raivon mahdollistamia voimia. "Vittu mä mitään apua tarvitse"-leimahdus päässä ja sitten tapahtuu.

Tässä muutama esimerkki esimerkki viime muutolta. Sohva otti pompun olkapäästä mutta siirtyi sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/05/muutto-lahestyy-taas.html

ja massiivipuinen kaappi siirtyi myös sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/12/nain-se-hoituu-asenteella.html

No, tällä kertaa leikin "heikkoa" naista ja siirsin Saunamiehen avustuksella vanhan sohvan piharakennukseen. Saunamies naureskeli mulle "et oo tätä yksin varmast sisään siirtänyt". Hah, todellakin olin! Se ei ole vissiin tutustunut ilmiöön nimeltä naisen raivo, joka antaa moninkertaiset voimat (tosin vammoja siinä saattaa tulla kyllä siirtäjälle ja siirrettävälle).

Sohvan siirron jälkeen Saunamies tuli seisoskelemaan mun eteiseen ja juttelemaan pariks minuutiks. Voi jestas sitä seksuaalista jännitettä ja silmäpeliä. Kukaan ei koskenut kehenkään. Saunamies lähti, mä jäin kiemurtelemaan himoissani. End of story. Tai jotain sinne päin. 

Kevättä rinnassa

Voi ei, kevät tulee ja levottomat ajatukset sen myötä. Olen ollut tuhma töissä yhdelle toisellekin työkaverille, lähestulkoon vahingossa. Nettitreffiprofiilikin on taas auki ja kolme mielenkiintoista jannua kierrokessa. Yhden kanssa menen tänään vissiin kävelylle ja toisen kanssa ens viikolla pizzalle. Tosin tuo pizzalle kutsunut soitti mulle eilen (ekaa kertaa) eikä ollut selvinpäin. Kuka soittaa ekaa kertaa naiselle kännissä? No, tuo ruskeasilmäinen söpöliini vissiin. Ääni ja kuva ei matchannut, mutta katsotaan nyt.

Tuon tämän iltaisen kanssa ajatukset osuu kyllä tosi hyvin yksiin. Kuvaa en ole nähnyt (kyllä, on sillä jonkin verran merkitystä) enkä tiedä näenkö ennen tapaamista.

Saunamiehen kanssa asia on päätelty. "Oli siun kanssa kyllä kiva naida" oli viimeisimpiä viestejä. Hienoa. Kerrankin se sai suustansa jotain ymmärrettävää  ulos ja sitten se oli tuommoinen lause. Että semmosta.

Pelaa tai tule pelatuksi.

edit. Plaah, tuo tämän iltainen deittiehdokas paljastuikin yhdeksi jonka kanssa olen joskus jutskaillutkin ja joka on "julkisen ammattinsa" myötä mielestään vähän korkeammalla tasolla kuin me tavalliset kuolevaiset. Jätinpä siis treffit väliin. 

Mä olen niiiin vihainen

Saunamiehestä ei kuulunut viiteen päivään mitään. Pistin sitten eilen illalla "mitä kuuluu"-viestiä. Diipadaapaa sain takas enkä ees vastakysymystä että mitä mulle kuuluu. Sitten paloi pienesti käämit ja laitoin viestin että olen odotellut vastausta siihen sähköpostiin kun musta olis aika reilua saada siihen vastaus kun ei se mullekaan helppoa ollut. No, enpä ole saanut edes vastausta siihen tekstariin. Empatiakyvytön paskiainen mitä ilmeisimmin kyseessä. Pistää pään puskaan ja ignooraa kaiken, sillähän siitä selviää. Suunnittelin meneväni stalkkaamaan S-marketin kaljahyllylle ja potkaisevani sitä munille, siitäs sais sitten. Mutta en mä viitsi siihen aikaani silleen tuhlata vaikka hänen kaljavarastoja pitääkin varmaan parin päivän välein täydentää. Tarviinko mä puhumatonta, empatiakyvytöntä alkoholin liikakäyttäjäpaskiaista joka kaiken lisäksi tupakoi (hyi)? EN TARVITSE!

Vituttaa kun menin ihastumaan tommoseen idioottikusipäähän, oma vikanihan se tietysti oli, mutta vois silti sanoa suoraan jos ei kiinnosta. Eiköhän tää yhteydenpito ollut mun puolelta tässä. Mä ansaitsen parempaa. Todellakin.

Synttärit "vietetty"

Kerrankin päivä meni melkein niin kuin suunnittelin. Kävin töiden jälkeen kaupassa, törmäsin siellä Saunamieheen. "Moi, ai säkin kaupassa, joo, välillä  pitää käydä kun tulee nälkä, öh, eiköhän jatketa ostoksia, moi". Pasmat meni sen verran sekaisin että en osannut ostaa tarpeellisia herkkujakaan. Kotiin ja siivoamaan. Sen kun sain tehtyä niin etsin elokuvan ja sain sen jopa pyörimään! Hyvä minä! Elokuva oli pettymys, mutta tulipahan katsottua. Puhuin hetken synttärisankarin kanssa joka oli onnellinen siitä että vihdoin pääsi Facebookiin kun ikää tuli riittävästi. Hihhei :).

Päivä ei ollutkaan niin vaikea kuin pelkäsin. Opin käyttämään Elisa Viihdettäkin ja kaikkea!

Vaikea päivä tulossa

Tästä tulee vaikea päivä. Esikoinen täyttää 13 vuotta. Kolmelta pääsen töistä, eli aika hitsin pitkä ilta tiedossa. Koitan viettää sen selvinpäin, koska kaksi viikkoa sitten olleet kuopuksen synttärit eivät menneet sen paremmin vaikka selvinpäin en ollutkaan. Mitä tästä taas opimme, alkoholi ei auta pahaan oloon. On se vaan kumma kun sitä ei opi varmaan ikinä.

Jos koittaisi vaikka viettää illan telkkaria katsellen, joskus muistan että illat meni oikeinkin sutjakasti silleen. Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole telkkari juurikaan päällä ollut, en osaa sitä enää jotenkin katsella. Mutta jos yrittäisi oikein kovasti.

Mielessä kävi myös, että olisin kysynyt haluaisiko Saunamies ottaa mut sohvalleen kainaloon telkkaria katselemaan, mutta ihan kuolleena syntynyt ideahan se oli. En kysy, varsinkin kun olen tajunnut, että ei tällä taida vaan ole mitään tulevaisuutta.

Tänään tuntuu siltä että joku potkisi koko ajan mahaan ja ilmat olis pihalla. Silmätkin tuntuu kostuvan koko ajan.

Huh, raskas päivä

Huh, olipas raskas päivä. Mietin että kirjoitanko tästä päivästä vai en, mutta päätin kirjottaa, itselleni muistiin.

Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.

Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.

Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.

Vaikea monologi

Mä heräsin taas valvomaan yöllä ja kelaamaan Saunamiestä. Mun on pakko saada kerrottua sille että mä tykkään siitä. Jotenkin on vaan pakko tai mä halkeen tähän tunteeseen. Mä oon miettinyt että miten mä sen tekisin. Mä olisin niiiiin paljon parempi  kirjottamaan kuin puhumaan face to face. Kirjoittaminen olis raukkamaista enkä saisi vastausta heti. Voisko lähettää jonkun kaverin sanomaan? Face to face-tilanteen ajattelu saa mun mahan pyörimään ympäri ja sydämen räjähtämään ja polvet tutisemaan ja kainalot hikoomaan vaikka oon muuten ihan jäässä.

Laitoin sille äsken viestin että voinko tulla sen kanssa tupakalle pariks minuutiks, että olis vähän asiaa. Vastasi "Oho. Pitääks huolestua? Kotonahan mie". Vastasin että ei tarvitse huolestua ja että en ole raskaana :). Menen töiden jälkeen siis käymään. Luonnostelin monologia paperille, työt jäi nyt vähemmälle. Vertaistukea sain koko ajan, kiitos siitä vertaistukikaveri! Ehkä tarvitsen kriisiapuakin illalla.

Mua pelottaa ihan helvetisti! Mutta parempi kai tulla alasammutuks tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Kai.

No niin, nyt mä lähden... Kohta tulee jatkoa jos olen vielä hengissä sen jälkeen...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kotona, tärisen, itku tuli autossa kun jännitys purkautui. Saunamiehen pihassa oli vieras auto kun ajoin pihaan. Ajattelin että voi paska, onks sillä nyt vieraita sitten, joku nainen tietysti. Käänsin auton niin että mun on helppo lähteä eikä tarvitse peruutella ja vatkata paniikissa lähtiessä. Soitin että onko sillä vieraita? Ei ollut, joku vara-auto vain. Tuli sitten terassille, jossa mä nojailin aitaan ja panikoin. Sönkötin paniikissa jotain diipadaapaa ennen kuin aloitin töissä harjoittelemani monologin. Ei se mennyt ihan niinkuin piti ja sönkötin ja kiemurtelin, oli helvetin vaikeeta ja vakavaa. Sain kaiken ulos, myös SEN ISON ASIAN ja se on tosiaankin se vaikee juttu tässä yhtälössä mikä mietityttää häntä. Enkä ihmettele ollenkaan. Lopetin monologin jotenkin näin: "ei hitto, ei tästä tuu yhtään mitään" ja katsoin anovasti että auta! Sanoi että kyllähän sekin musta tykkää ja että toivoo myös että sitä isoa asiaa ei olisi. Ja että pitää makustella tätä koko asiaa ja että olin rohkea tyttö kun uskalsin tulla puhumaan. Sanoin että ehkä nyt ei tarvitse herätä yöllä tätä pohtimaan. Sain hymyn ja hymähdyksen :). Halinkin sain. Kerroin että tää oli mulle tosi vaikeeta, aivan varmasti huomasikin sen kyllä. Toivottavasti arvosti ettei nää paskat turhaan oo housussa :).

Kysyi että haluanko tulla sisään? Sanoin että en kun pitää lähteä kotiin lämmittämään.

Huh, nyt on kaikki ilmassa, vähän helpotti ehkä

In löööööv...

Kyl tää on taas tätä... Vuoristorataa parhaimmillaan.

Torstaina laitoin Saunamiehelle viestiä, tyyliin säästä. Vastaukseksi diipadaapaa samasta aiheesta. Perjantaina kysyin että lähtisikö syömään tai leffaan tai jotain. Töitä, diipadaapaa, kiireitä jne. Masennus. No, kävin sitten Ystävän kanssa siellä leffassa ja illalla ryystiin kuoharinjämiä omassa ylhäisessä seurassani kunnes kymmeneltä tuli viesti että ei tästä päivästä sit tullut mitään ja selostus ajankäytöstä (eli kai se sitten oli ajatellut että voisi mun kanssa jonnekin lähteä). Muutama diipadaapaviesti edes takas ja mä avasin pelin "mä tarttisin halin"-viestillä. No, diipadaapa loppui siihen ja kutsu tuli. Mietin että lähdenkö tarpomaan sen 3 kilometriä, mutta totesin että tilaan taksin niin saan sen halin nopeammin :). Saunottiin, halittiin, pussailtiin, voi luoja että oli taas kerran ihana ilta. Pääsin tutustumaan hänen yläkertaansakin josta löytyi edesmenneen vaimon kuva. Surullista :(. En tiedä asiasta enempää, kertoo varmaan sitten kun haluaa ja on valmis. Se kaikista vaikein asia on vielä selättämättä, iso mörkö mitä mä en uskalla ottaa puheeksi vielä. Ehkä joskus, pitää antaa aikaa vaan varmaan.

Kiireetön ihana aamu. Aamukahvillekin päästiin jossain vaiheessa. Mä sain tämmöisen kupin, sattumaa vai ei, mistä hitosta noista tietää. Todennäköisesti se oli vain ensimmäinen kuppi mikä sattui käteen.

Pelottaa että satutan itseni.

Synttäri-meltdown

Hyvää syntymäpäivää kuopus 11-v. *hakee vessapaperirullan kaveriksi ja ottaa kakkossiideristä kulauksen*

Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.

Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan.  Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.

Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.

Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.

Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.

Paska ilta.

Höh

Kyllä se nyt vaan siltä näyttää ettei siitä tullut mitään :(. No, tuleehan niitä miehiä taas kai. Ei voi sanoa muuta kuin että vituttaa. No tämä aiheutti sen, että puhelimen kyttäämisen sijaan oli keksittävä jotain muuta äksöniä ja olen saanut maalattua eteisen seinän loppuun, jatkettua keväällä aloitettua ontelokudevirkkuumattoa sun muuta pientä. Autokin tuli katsastettua ja läpi meni.

Työpaikan pelimieheltä kuulin, että viestiin vastauksen viive korreloi suoraan kiinnostuksen määrään. Niin, selvä peli siis.

Ei mulla sitten muuta. Jatkan maton virkkausta peukalo rakkulalla. 

Tunneöverit

Sillälailla. Puolinainen veti taas tunneöverit tyypilliseen tapaansa. Saunamies (keksittiin sille nimikin jo tuolla toisaalla) oli eilen siis jossain kaverinsa mökillä hommissa, aattelin että ei vaan huomannut mun viestiä, jonka lähetin neljän pintaan. No, sairas stalkkeri kun olen niin tein itselleni asiaa kauppaan ja kauppareitin sijoitin kulkemaan Saunamiehen talon ohi. Kotona oli ja mä masennuin. Siideriä ja suklaata ja suu lurpallaan kotiin. Ajattelin että pakko laittaa viesti, sillähän se sit selvii ja voi masentua.  "Mahdoitkohan saada mun viestin eilen" Sinne meni, mahassa paha fiilis, pelko perseessä. Aloin kirjoittaa tätä postausta ja pääsin neljännelle riville kun puhelin piippas! Sydän hyppäs kurkkuun, pelotti avata viesti. Ei kuulemma muistanut vastata! Joku kaveri tulossa kuulemma saunomaan tänään. Tähdensi että miespuolinen ja oikein hymiö perään. Mitä hittoa toi tarkennus nyt sit tarkoitti? Mä en kestä näitä fiiliksiä mitkä hyppii ja pomppii niin ettei mitään rajaa!  Mä hajoon, en hajoo, hajoon, en hajoo. AAAARGHHHHH!

http://www.youtube.com/watch?v=upgqzAH_Q6A

Edit: Totesinpa tuossa että aikamoista paskaa tuli kirjoitettua, poistin ja palautin postauksen todettuani että tää on MUN blogi ja jos mun näppis suoltaa paskaa niin sille ei vaan mahda mitään ja jos mä olen epävarma ja säälittävä haavoittuvainen hepuloija niin olen. PISTE. 

Edit2: oli pakko poistaa "en tykkää"-nappula ja korvata se vähän positiivisemmalla :)

Leijun, putoon, leijun, putoon

Eilenkin odotin että puhelin piippaisi, pallo oli hänellä, ollut jo monta päivää. Pääsin töistä, kotiin kyttäämään sitä prkleen puhelinta. No okei, osasin mä ehkä tehdä jotain muutakin.

Sitten se piippasi! Menin sekaisin. Viesti ei ollut suoranainen kutsu, oli kuitenkin rivien välistä luettavissa kutsu. Kysyin että onko tuo mahdollisesti kutsu, niin vastasi, että saattaisi vaikka ollakin. Tuli kiire, kiirekiirekiire! Sekoilin, potkaisin tuhkaämpärin pitkin eteisen lattiaa etsiessäni hädissäni autonavaimia, oho, ei ehtinyt kyllä siivoamaan. Kiirekiirekiire, pääsin perille ja ilta oli täydellinen. Voi luoja se oli täydellinen. Ajattelin että tämä tapaaminen selvittäisi vähän asioita, no ei se selvittänyt, eli ihan yhtä pihalla ja epävarmuudessa olen vieläkin. Tykkääkö se musta? Minkä verran? Mitä se haluaa? Tykkääkö se musta? Sanoinko tai teinkö jotain tyhmää? Milloin voi laittaa viestiä ja mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Ei saa mokata, mutta miten voi olla mokaamatta?

Uuuuh, mä en kestä! Apuaaa!

Mua viedään

Ei mulla muuta kuin tämä biisi. Voi voi, huonosti tulee käymään, mutta milläs sen estäis? Järki ei ole se keino ainakaan.

Plääh

En mä tiedä voinko mä jatkaa enää kirjoittamista kun on jo niin paljon asioita mistä en voi/halua kirjoittaa.

Tyypistä en ole kirjoittanut pitkään aikaan vaikka läsnä on ollutkin aina parin viikon takaiseen asti. Nyt ei ole enää läsnä kuin päivittäin mun ajatuksissa.

Pelkään tässä ihastuvani, mieheen jonka kanssa tuskin voi mitään tulla johtuen tapaamisolosuhteista. Kuitenkin kärsimättömiä perhosia mahassa, lässynlässybiisejä youtubessa ja kohta petyn taas. Aivan varmasti. Mutta silti en osaa läiskiä niitä perhosia paskaksi tälläkään kertaa suosiolla.

Pientä pintaremppaa olisi suunnitteilla. Veronpalautukset, jee. Tuli maksettua aika reippaalla kädellä ennakontäydennysmaksuja vuosi sitten. Kohta saa makkarin seinät uuden ilmeen, katsotaan riittääkö rahat muihin huoneisiin. Hymykuopparemppasähkömiestä odotellessa...

Ystävän ja mun suhde etääntyy. Ehkä hyvä niin, en jaksa olla kynnysmattona enää.

Väsyneet ja reppanat fiilikset.

Blogikin täytti 2-v enkä muistanut edes onnitella.