Lukijat

torstai 31. heinäkuuta 2014

Huh, mikä myräkkä!

Tulihan se ukkonen. Mulla tietysti joka helvetin läpi tästä kämpästä avoinna, enkä tajunnut niitä sitten samantien sulkea. Tuloksena lainehtivat lattiat ja rikkinäinen ikkuna


Mä olin niin äimän käkenä etten oikein tajunnut toimia. Seisoin vain suu auki ja tuijotin ulos ja katsoin miten kaikki on ihan vaakasuorassa. Whatsupitin Kelailijalle saamatta kuitenkaan niin suurta myötätuntoa kuin olisin tarvinnut. No, olenhan mä ennenkin pärjännyt niin miksi en nytkin. Kai mä ton ikkunan irrotan huomenna ja lähden roudaamaan jonnekin ikkunalasikauppaan. En mä jaksa väkisin apua alkaa anelemaan jos sitä ei tajuta itse tarjota.

Kun myräkkä oli ohi niin olin kohtalaisen paniikissa, tai no, shokissa tai missä lie. Kuvittelin tarvitsevani rohkaisua ja vetäisin muutaman päivän avonaisena seisseen kuoharipullonjämän pahimpaan tutinaan ja tutkin tuhot ja aloin kuivailemaan paikkoja.



Mun lempparisyreeni oli ottanut osumaa, ei voi mitään. Onneksi kattopellit eivät päättäneet lähteä lentoon. Tsiisös, en muista koska olisin pelännyt niin paljon kuin pari tuntia sitten!

Akkulaturin käyttö naisille

No niin, ilmeisesti auton  akku teki tenän sitten tällä kertaa. Ei siinä mitään, mutta kun olis pitänyt lähteä Kelailijalle. No, onneksi ei ollut töihinlähtö.

Muistelin että sisko jätti mulle akkulaturin. Hienoa, mähän lataan sillä. Löysin sen laturin pitkällisten etsintöjen jälkeen, mutta mitä sitten? Konepelti auki ja öööö? Akku on tossa, mutta mitä sitten pitää tehdä. Kelailijalta kysyin, vastaus oli että plussa plussaan ja miinus miinukseen. Ai täh? Ärsytti niin kovin että en kysellyt lisätietoja vaai päätin googlettaa. "Akkulaturin käyttö naisille" ei tuottanut selväkielisiä ohjeita, joten päätin soittaa siskolle. Sisko sanoi myös että plussa plussaan ja miinus miinukseen, mutta häneltä pystyin kyllä kysymään tarkentavat kysymykset, jotka olivat

K: Mistä mä tiedän mikä on plussa ja mikä miinus kun ei tässä akussa näy? V: On siinä kyllä. Pyyhitään ne pölyt siitä akun päältä ja tadaa, sieltä ne merkinnät löytyy :)

K: Onks musta sitten miinus ja punainen plus? V: On

K: Pitääkö noi kiinnityshässäkät irrottaa akusta ja laittaa sitten noi nipistimet? V: En mä tiedä, kysy isiltä voiko ladata niitten päältä. Ota nyt ne irti varmuudeks. Kysyin isiltä ja kuulemma periaatteessa voi ladata niitten päältäkin. Vastausta seurasi kyllä vartin esitelmä, jonka sisältöä en muista, mutta lopputulema oli se, että parempi irrottaa ne hässäkät ja ladata suoraan niistä akun navoista.

K: Voinko mä saada sähköiskun jos mä mokaan jotain? V: et oikeestaan kun sun pitäis osua samaan aikaan plussaan ja miinukseen niin sitten ehkä.

Sain hommelit asennettua ja laturin kytkettyä ja keltainen latausvalo syttyi.

Virtuaalitukihenkilön kanssa jatkoin kiroilua autoasioista ja siitä kun en nyt päässytkään Kelailijalle kylään. Kelailija oli murheen murtama kun kuuli etten pääsekään. Ikävä oli kuulemma kova. Ja kissakin tarvitsisi pellettejä (mä olen ilmeisesti hänen pellettivarastonsa). Olin kohtalaisen ärsyyntyneessä tilassa ja leikilläni mietin että pitäiskö ihan vittuillakseen pakata pelletit ja fillaroida K:lle. No, lepyin sitten siinä kun K sanoi että ei niistä pelleteistä niin väliä, mutta kun on niin ikävä mua. Mä vastasin vaan että voi voi kun aina ei voi voittaa.

Otin fillarin alle, pelletit reppuun ja lähdin virtuaalihengenheimolaisen yllyttämänä (ihan kuin mä yllytystä tarvitsisin :D) polkemaan K:lle. 10 kilometrin matka taittui puhelimella chattaillessa Helmi Naisen kanssa. Matkan varrella näin Saunamiehen, se ei onneksi nähnyt mua vaikka neonvihreä urheilupaita päällä poljinkin. Puolessa välissä tapasin myös entisen työkaverin, joka piti mua hulluna kun poljin varvassandaaleissa. Moneen otteeseen tuli valitettua HN:lle, että mun alakerta ei tule koskaan enää olemaan entisellään tän pyöräilyn jälkeen. Eka kerta tänä kesänä kun pyöräilen pitempää matkaa. Eikä 10 kilsaa edes ole pitkä matka! Perseeseen sattui, jalkoihin sattui, alakertaan sattui, mutta pääsin perille!

K oli puhelimessa, joten ilmeestä vain näin että oli yllättynyt. Vielä yllättyneempi oli kun kaivoin säkillisen pellettejä repusta. Ai että mä oon kyllä hyvä göörlfrendi!

Kotiin tullessa tietysti satoi, kuinkas muutenkaan.

Ja aamulla auto höröhti käyntiin :).

Lupasin Helmelle Naiselle kirjoittaa yksityiskohtaiset ohjeet akkulaturin käytöstä, toivottavasti onnistuin :D

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Käräjäoikeudesta päivää!

Aamuherätys oli sykähdyttävä kun käräjäoikeudesta haastemies soitteli, että tiedoksiantoa taas pukkaisi. Muutaman kun olin jo hakenut niin tiesin että asia koski avioeroa aviomiehestä nro 1 http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/08/kai-se-sitten-sai-eron.html

Kaksi aikaisempaa olen ihan itse saanut hakea haastemiehen toimistosta, mutta nyt tarjottiin ihan kotiinkuljetusta! Aivan loistavaa palvelua! Teksti oli yhtä hauskaa kuin aina ennenkin, haastemiehen kanssa sitä naurettiinkin





Sairauskertomus. Joo, myönsin haastemiehelle, että mun oli pakko olla ollut sairas kun semmoisen mokan olin tehnyt, mutta onneksi paranin ajoissa.

Tässä muutama herkkupala tekstistä:

"avioliitto todella se on ohi täsmennettävä vaikea häiriintyneisyys takia vastaajan kanssa avioeroon päätös annosteluasennon kysyntä ja asia on"

Say what??? MINÄ en ole vaikeasti häiriintynyt, en varppina ole! Maksimissaan keskivaikeasti! Ja kysyntää on kyllä ollut ja annosteluasentojakin ihan riittävästi.

"asia avioliitto radikaalisti ravistaa aiheuttavan pohjainen avioero kyse" "Samaan aikaan yö aika sisällä osapuolet yksi yhdessä ei voittaa, vastaaja kantaja kanssa on haastatellut kuin raita myös oli menettänyt, näin todellinen alkaen yhdistys vastaajan epämääräisesti tietoinen, avioliitto liitto radikaalisti järkkyi, niin yksi avioliitto  ylläpitäminen kantajat ei voida odottaa."

No joo, järkkyihän se radikaalisti kun erosin täällä Suomessa jo 16 vuotta sitten. NYT aviomies nro 1 saa ilmeisesti eron jos mä en protestoi tota tiedoksiantoa 15 päivän sisällä :).

On se vaan hyvä olla suomalainen ja asua Suomessa! Eronkin saa tarvittaessa helposti!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Skippaa jos valitus ärsyttää

Joo ei sais valittaa kun on lämmin, mutta mä valitan. MULLA ON KUUMA, mun päätä särkee, vituttaa ja mä en kestä tätä keliä!

Tytöt lähti kotiin, kuopuksella oli sentään kivaa. Esikoisella tuskin ei. Pyysin silloin viime viikolla exää soittamaan esikoiselle, ei soittanut, ei halua olla yhteistyökykyinen, ei näköjään edes lasten parhaaksi. Kelailija oli ihana ja hommasi tytöille ne kesäkajarit mäkkäristä, ajattelevainen. Tosin sekin vituttaa. Lähinnä sen nukkuminen, herääminen ja mustasukkaisuus. Vitutan mä itseänikin, ei siinä mitään, että ihan tasoissa mennään K:n kanssa.

Meille syntyi pentuja eilen ja vituttaa sekin kun emo ei oikein tajua tuota äitiyshommaa. Yhdellä on haava päässä kun sitä piti ruveta roudaamaan muutama tunti synnytyksestä. Sit vasta vituttaakin jos (kirjoitin ensiksi kun) se kuolee. Nukkuakaan ei ole saanut kunnolla moneen yöhön. Eikä uni tule nyt päivälläkään.

Vituttaa kun on lomaa vaikka vois ihan hyvin mennä töihin. Mitä mä muka ens viikolla teen? Kiukuttelen keskenäni täällä kotona. Jei. No, tytöt tulee perjantaina niin saa edes viikonlopuksi tappelukavereita. Ai niin, keskiviikkona soittaa se lääkäri niistä mahatuloksista (ja kasvaimesta). Hui helvetti. Huomenna auto huoltoon. Laakeri paskana, monta sataa, kiitos ja näkemiin.

Hieman helpotti hetkeksi kun sulloin pakastimessa viilennetyn kaurasäkin K:n saunahattuun (miks helvetissä semmoinen on pitänyt tänne roudata, vitsillä ostettukin kuulemma kännissä). Lopputulos on tämmöine. Just ja just sain kaurasäkkini sullottua pipon sisään. Joo, olen hiiri. Saunahiiri. Vittuuntunut saunahiiri. 


Oi mikä onni onkaan että olen täällä yksin ettei muiden tarvitse kärsiä musta! Huh, onneksi on blogi, johon vuodattaa! Olen ruvennut merkkaamaan kalenteriin mahdollisia pms-jaksoja, kuukautisia kun mulla ei ole. Näyttää siltä että pms on kuitenkin koko ajan.

Kiitos ja anteeks!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kiitos!

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen esikoisen murkkuikää kommentoineille yhteisesti! Nyt on mennyt paremmin kun en ole koittanut pakottaa sitä minnekään ja olen antanut olla omissa oloissaan. Eilen tapahtui läpimurto. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Esikoinen: Mentäiskö mäkkäriin ku sielt sais semmosen kesäkajarin plusaterian kanssa?
P: Katotaan.
P: Jos mentäis eka rannalle ja sit mäkkäriin?
E: En mä tykkää uida
P: Uithan sä leirilläkin
E: No mut siel oli pakko
P: Vai niin (siirryin ripustamaan pyykkejä ulos ja ajattelin itsekseni että kun pääsen sisään niin kerron esikoiselle että on vapaa lähtemään isälleen jos ei täällä oloa kestä)
Sisään tultuani esikoinen tuli puheilleni
E: No mennään sit rannalle. Voinks mä uida sit t-paita päällä?
P: Voit
Mikä riemuvoitto! Me päästiin KAIKKI yhdessä rannalle! Mieletöntä!

Loppujenlopuksi esikoinen ei uinut kun totesi että on liian kylmää (joo, oli se vissiin alle 30-asteista vielä), mutta istui kiltisti tunnin ennen kuin alkoi mankumaan poislähtöä. No, lähdettiin sitten mäkkärin kautta kotiin. Ei saatu niitä kesäkajareita kun en mä sit tiedä että olisiko ne ateriat pitänyt ostaa sisältä ravintelista vai mikä meininki siinä on. No, pitää vissiin sit mennä uudestaan. Huoh. Mäkkärin autokaistalla ei mennyt niinkuin strömsössä :D. Oli mun elämäni toinen kerta autokaistalla. Tilaus onnistui täydellisesti ja tilausosastolta käskettiin ajaa ensimmäiselle luukulle. Tota, mun näkemys ensimmäisestä luukusta eroaa ilmeisesti valtaväestön näkemyksestä kun ajoin omasta mielestäni ensimmäiselle luukulle (ohitin toisella luukulla olleen auton ja koukkasin mielestäni ekalle luukulle)  ja lapset huusi takapenkiltä että "äiti! Ei sinne! Ei tää oo eka luukku!". No, sitten peruutin sitten sille muitten mielestä ensimmäiselle luukulle ja hihitin :D. Vähänks noloooo (ainakin lasten mielestä)

Kuopuksen kanssa ollaan käyty tällä viikolla Porvoossa, sata kertaa uimassa kaksistaan, Kelailijan ja sen lasten kanssa ja kolmistaan Kelailijan kanssa. Esikoista on kysytty joka kerta mukaan, mutta aina on tullut kohtelias "ei kiitos" vastaukseksi. Leivottiinkin  kuopuksen kanssa ja käytiin Kelailijalla iltakahvilla lämpimäisten kanssa. Litran taikina jalostettuna ja mokkapalat tuli tehtyä.






Tässä kuopuken mestariotos eiliseltä uimareissulta. Ilta-auringon kultaa. Kyllä oli kivaa! Leikittiin kaikki kuin lapset, kikatettiin ja hassuteltiin. Ratsastuskisaa lötköpötköillä  ja silleen :). Kelailija ja kuopus tulee ihanan hyvin toimeen. Kuopus kysyikin että eiks K:lla ole tällä viikolla yhtään vapaapäivää. Oli pettynyt kun kuuli että K:n loma on jo ohi ja töissä on käytävä.



Tällä viikolla päivystetäänkin kissan synnytystä, tai siis käteväähän on toki kun Esikoinen ei varmaankaan kotoa halua liikkua niin me muut voidaan sitten mennä miten halutaan ja E päivystää. Ainakin frisbeegolfia olisi suunnitelmissa tälle viikolle.

Kelailijan villasukatkin tuli valmiiksi, pakko oli tehdä että selviää talven täällä mun kanssa :). En ole koskaan saanut noin paljoa virheitä yksiin sukkiin. Kahteen kertaan sain purkaakin niitä kun tuli liian isoa ja rumaa. Nyt valmiina ei ole tullut kyllä kokeiltua. Ilmoitin K:lle että olen pahoillani jos joudutaan amputoimaan varpaita että ne mahtuu noihin sukkiin :). Vastasi että ei haittaa yhtään jos saa niin hienot sukat :). On se vaan ihana <3

torstai 17. heinäkuuta 2014

Mun sydän särkyy

Mun sydän särkyy esikoisen takia. Ikää nyt 13,5 eikä sitä saa huoneestaan ulos. Neljäs päivä kahdesta viikosta menossa. Istuu sisällä ja skypettää brittikaverinsa kanssa, englanniksi, siitä olen ylpeä kyllä. Itse en olis ton ikäisenä suutani eglanniksi avannut.

Uimaan ei halua lähteä kun ei kuulemma tykkää uimisesta. Missähän kohtaa sekin tapahtui?
Ehdotin kirjastoon menoa. Sanoi menevänsä mielummin yksin. Menikin kyllä. Shoppailusta ei tykkää, rahalla lahjominenkaan ei siis toimi kun ei tarvitse sitä rahaa mihinkään. Eilen ehdotin että lähdetään Porvooseen Vanhaan kaupunkiin tutustumaan. Ei tod kiinnosta. Lähdin sitten kuopuksen kanssa ja jätin esikoisen hankkimaan makuuhaavoja. Illalla käytiin kuopuksen kanssa Kelailijalla, eli sai olla rauhassa koko päivän. Illalla sanoin että tänään voitaisi tehdä sitten jotain yhdessä. "Ai miks muka" oli vastaus.
Pelataanko jotain? Ei ku mä skypetän. Jos mä kiellän netin ja puhelimen niin siitähän se riemu sitten repeää. Haluatko että menään vesipuistoon? En ku en tykkää uimisesta.

Olen yrittänyt kysellä että mitä haluaisi tehdä. Että kertoo vaan niin yritetään järjestää. Ei osaa sanoa mitä haluisi tehdä, ei vissiin mitään. Suuttuu vaan kun ahdistelen sitä. Haluaa vissiin että annan sen vain olla ja hapantua huoneessaan.

Keväällä bongasin viikon kestävän kerhon kylältä. Ilmoitin tytöt sinne. Jess, siellä tutustuvat paikallisiin nuoriin. Vähän ennen kuin kerhon olisi pitänyt alkaa tuli ilmoitus että ei sitä järjestetä kun ilmoittautuneita ei ollut kuin kolme. Eli yksi mun tyttöjen lisäksi. Se siitäkin sitten.

Pistänkö junarahan pöydälle ja sanon että on vapaa lähtemään jos ei kestä täällä enää? Pakotanko sen mukaan paskoihin juttuihin ja kärsitään sitten kaikki yhdessä? Luovutanko ja annan sen maata 2 viikkoa sängyssä ja "unohdan" sen olemassaolon ja hoidan makuuhaavat ennen kotiinpaluuta?

Olisko se erilainen jos ei oltais erottu?

Hyvää lomaa meille vaan.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Loma alkoi!

Hmmm... mitähän mulle on tapahtunut sitten viime kirjoittelun? Tiukkaakin tiukempi viimeinen työviikko ennen lomaa on suoritettu. Kelailijan kanssa rakennettu pihapöytä (tai siis K rakensi, mä seurasin toimitusta ihaillen riippumatosta). Piha tuli siivottua ja viimeiset klapit huhtikuussa tulleesta klapikuormasta siirtyi katokseen. Huhhuh, oli siinäkin ikuisuusprojekti!.

Kelailijan kanssa on tullut nahisteltua viime aikoina. Särmien hiomista ja tutustumista toiseen, ei mitään vakavampaa. Mä olen vahva enkä anna itseäni alentaa, mutta niin on Kelailijakin eikä halua alentua. Enkä mä sitä haluakaan. Vanhat käyttäytymismallit on vaan niin perkeleen tiukassa, tiedostan sen. 13 vuotta tossukan kanssa kun olen elänyt niin selkärangasta tulee asioita. Vaikka nimenomaan en samanlaista meininkiä halua. No, tiedostan ja koitan parantaa.

Lauantaina oli kesäbileet. Äitikin kävi ensimmäistä kertaa täällä. Haki veljen lapset. Kertoi innoissaan että minne kaikkialle ovat niiden kanssa menossa. Korkeasaari, Linnanmäki yms. Mielessä kävi että niin, koskas mun lasten kanssa menet, mutta nielin sen ja kommentoin vaan että Puuhamaa olisi kyllä varmaan kivempi reilu 3-vuotiaalle kuin Linnanmäki. Lähempänäkin. No, samapa tuo mulle minne menevät.

Mutsin vielä meillä ollessa alkoi väkeä saapua, iskä kurvasi pihaan. Voi vee, ajattelin. Iskä ja äiti ovat eronneet melkein parikymmentä vuotta sitten jo, eivät tule toimeen. Mutsi sitten liukeni pikaisesti veljen lasten kanssa paikalta ja bileet saatiin käynnistettyä ilman draamaa. K tapasi iskän ja veljen ja oli ihan fiiliksissä niistä :). Kehui maasta taivaisiin ja tuli todella hyvin toimeen. Tosi hyvä juttu :). Mun suku onkin ihan jees, jos ei äitiä ja äidin puolen sukua ota lukuun.

Bileet pikakelauksena: Sulkista, krokettia, kuoharia, savustusta ja grillausta, sisko näytti persettä, veli veti överikännit, K oli ihana, mölkkyä, veljen blondi tyttöystävä lohkaisi tosissaan mölkyn tiimellyksessä "nolla on kuitenkin parempi kuin ei mitään", liekö Nykäselle sukua.Kivat bileet oli :)

Tänään sitten ensimmäinen lomapäivä. Hiki valuu ja tukala olo. Matalapaine.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Viikko lomaan

Enää viikko lomaan! Kolme viikkoa lomaa! Viimeksi lomaa on ollut kaksi vuotta sitten, joten tulee kyllä tarpeeseen. Mitään suunnitelmia ei ole eikä juuri rahaa minkään ison toteuttamiseenkaan. Jos olisi vaikka satamatta niin voitaisi tyttöjen kanssa retkeillä, käydä rannalla ja kaikkea pientä kivaa. Relata vaan :).

Kasvainjutun pistin nyt taustalle, ei sitä auta etukäteen murehtia. Kai. Meillä odotellaan taas pentusia, loman aikana pitäisi syntyä, jännää.

Loman aloittajaisiksi pidän "perinteiset" (toinen kerta) kesäbileet, jossa Kelailija pääsee tutustumaan mun loppuunkin sukuun, eli iskään ja veljen perheeseen. Niistä bileistä tulee hauskat. Viimeksi bileet oli vähän haastavat, alkoivat näin http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/07/tuparit-ja-siivous.html  ja jatkuivat näin http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/07/olipahan-paiva.html Nuo liljat ei muuten sitten tänä vuonna enää nousseetkaan, paska!

Kelailijan syysylläri etenee, on saanut töistä vapaata, joten voin varata lennot :). Kelailijan veljen kanssa olin jo yhteydessä ja ihan messissä on, tulee Prahaan ja "törmätään" vahingossa jossain ravintolassa. Mahtaa K:n ilme olla näkemisen arvoinen jos se vaan onnistuu :D

Ensi viikolla on kesän ainoa lapsivapaa viikko Kelailijan kanssa. Pitää koittaa ottaa kaikki irti siitä :). Harmi kun työt häiritsee sitä kaiken irti ottamista. Bileitä varten pitää raksata vielä pöytä ja kaikkea. Toivottavasti ens viikolla olisi suosiolliset kelit!