Hvarin linna

Ukkoskuuro ja sadetta aamupäivällä, mutta yhden aikaan uskaltauduin ulos. Lähdin selvittämään huomisia bussiaikatauluja. Turisti-info oli mennyt kahdeltatoista kätevästi kiinni eikä ole huomenna auki lainkaan. Bussiasemalle siis ihmettelemään. Siellä oli kroatian kielinen aikataulu, joka oli voimassa viime vuoden loppuun. Jee. Eihän siinä sit mitään.

Päätin lähteä kiipeämään Hvarin linnalle. Aurinko paistoi hetken verran ja hiki tuli siinä kiivetessä. Etuna tänä ajankohtana matkustaessa on se, että ihmisiä ei juurikaan ole missään ja sai rauhassa ihmetellä maailman kauneutta

 Löysin linnan ja palloilin edustalla ihaillen maisemia. Oli taas niin kaunista että kyllä nyt silmä kostui ja annoin sen kostua. Hetken päästä tajusin että linnaanhan pääsee sisään pientä pääsymaksua vastaan ja niin tein. Hieman enemmän uskallusta vaati linnan vankityrmään tutustuminen, pelotti perkeleesti sinne mennä, siellähän voi olla mörköjä. No, ei ollut.

Linnalta lähdin vaeltamaan toista kautta pois, olin suht varma minne tien pitäisi mennä kun olin sitä katsellut eilen veneestä. No, matka oli yllättäen pidempi kuin ajattelin, mutta sinnikkäästi vain lenkkaria toisen eteen. Vastaan tuli tunneli. Ihan helvetin pimeä tunneli. Takas päin olisi ollut kilometrien matka ylämäkeen, joten päätin että nyt on kyllä vaan uskallettava. Voin kertoa että pelkäsin ihan helvetisti. Mitä? No pimeää ja tosiaan niitä mörköjä, jos siellä olisikin ollut joku ja ottanut kädestä kiinni. Ai hitto että että mä tosiaan pelkäsin. Kiedoin kädet ympärilleni ettei ne vaan osuisi mihinkään, koska sitten oliskin ollut sydäri lähellä.  Voin kertoa että askeleeni oli ripeä, juosta en uskaltanut koska silloin olisin päästänyt paniikin valloilleen.

Tunnelin toiseen päähän kun pääsin niin otin tämän kuvan, tuommoista röpelöä seinät. Kissa oli vastassa tunnelin suulla ja sanoin sille että kiitos kun et tullut vastaan tunnelissa (meinaan koko ajan kirjoittaa luola, siltä se tuntui)

Tuli tänään siis tehtyä useampikin pelottava asia. Selvisin kun pakotin itseni. Olenko nyt rohkeampi? Ehkä, tai sitten en.

Harjottelin kamerallani panoraamakuvausta, ei se tässä blogikoossa taida miltään näyttää, mutta tulipahan leikittyä :).

Pääsin vihdoin hotellille ja jatkoin bussiasian selvittelyä. Ystävällinen setä seuraavalta majapaikaltani kyseli että milloin olisin mahdollisesti tulossa, jotta hän voi tulla vastaan satamaan! 24 euroa/ yö ja jäbä tulee mua vastaan! Vastasin että vielä on vähän hakusessa tuo bussihommeli että tulisin kyllä yhden lautalla jos vain pääsen Jelsaan ajoissa. Sain vastauksen että Hvarista lähtee bussi Jelsaan 9:45, eli sillä pääsen. Enpä ole yhtä hyvää palvelua kyllä ihan hetkeen saanut! Kyllä on hyvä fiilis :).

Jospa ottaisi palaneen (joo, pilvistä, en katsonut aiheelliseksi vedellä rasvaa) naamansa ja lähtisi iltaviinille kylille. Pitäisi vielä keksiä että miten saan tämän huoneeni maksettua kun omistajia en ole nähnyt sitten saapumiseni

Saaristoretki

Tänään heräsin lintujen raivokkaaseen karjuntaan ennen auringonnousua. Väkisin jatkoin unia ja heräsin kellon soittoon. Keitin kahvit jostain oudosta kahvista ja fiilispohjalta ostettua maitoa sekaan. Toivoin että purkissa oli maitoa eikä jotain muuta, kieli ei oikein ollut hallussa. Osuin onneksi oikeaan. Käsivaralla mittasin kahvit ja onneksi tuli juotavaa :).

Iholääkkeen aiheuttama ihottuma on poistunut kun olen saanut aurinkoa, aivan mahtavaa :).Kaksi päivää ja karmaisevan näköinen iho on kuin vauvan peppu. Tosin se alkuperäinen ongelma on edelleen voimassa, tuo ihottuma oli vain sivuvaikutus. 

Istun rantakalliolla ja juttelen ravun kanssa.  En tiedä elääkö se, mutta hyvä on kuuntelemaan. Yritin äsken löytää  vesitaksia  mennäkseni läheisille  saarille  mutta en löytänyt. Aiemmin yritin lähteä päiväretkelle  mutta ryhmän minimikoko ei täyttynyt eikä kelikään  kuulemma antanut  myöten. Nyt kelailen  että mitä teen ja puhun ravulle.   

Vähän myöhemmin samana päivänä:  vaelsin takaisin kaupunkiin ja jäin tutkimaan jonkun retkitarjoajan mainoskylttiä.  Sieltä tulikin  ystävällinen nainen  mua jututtamaan ja kerroin haluavani jonnekin retkelle NYT! Täti järkkäsi mulle  retken Pakleni -saariston lähimmälle saarelle, jolla ei kuulemma  ole palveluita  mutta jos mua ei pelota niin hyvä. Sanoin että ei pelota että antaa mennä vaan. Täti käski mut kauppaan ostamaan eväät ja sitten mentiin. 

Paattini  lähdön aika kun tuli niin kuskini kysyi että haittaako jos  pari muutakin tukee mukaan ja mennäänkin eri reittiä. No ei todellakaan haitannut! Sain paremman retken samaan hintaan eikä tarvinnut olla yksin kuljettajan kanssa.  Matkalla oli 2 mua nuorempaa tyttöä Alankomaista.  Ihan kiva kun ei tarvinnut olla yksin. Uskomattomia  maisemia jälleen kerran.  Melkein teki mieli taas tirauttaa  muutamat kyyneleet mutta en tirauttanut.  

Ajeltiin Palmizana-saarelle, jossa vietettiin reilu tunti aurinkoa ottaen ja maisemia katsellen. Kyllähän ne taas sykähdytti, ei voi muuta sanoa. Monien metrien kokoisia kaktuspuita, ihan huikeaa kasvillisuuttakin.

 

 

 Palmizanan jälkeen suuntasimme Jerolim-saarelle, jossa on nudistiranta. Harmiksemme saari oli vielä suljettu, eli emme nähneet alastomuutta. Vaelsimme hetken autiolla saarella, jotenkin karun aavemaista, mutta hienoa.

 Jerolimin satamassa Ricky-veneemme olikin jo valmiina teleporttaamaan meidät takaisin Hvariin. Kiva muutaman tunnin retki, just mitä tarvitsin. Olin vähällä jo iltapäivästä luovuttaa ja tulla hotellille mököttämään. Onneksi en niin tehnyt.

Illalla löysin vielä timanttipuun kauppareissulla :). Jäänyt ilmeisesti joku blingbling-asetus kameraan päälle. Kivoja kuvia tulee silläkin :D

Täällä jos ei sisäiset ruhjeet ja mustelmat parane niin ei sitten missään. Hyvä kun lähdin :). Hyvä minä! Ihan pientä kinaa vasta ollut itseni kanssa siitä että lähdenkö hotellille vai yritänkö keksiä tekemistä, mutta onneksi siitäkin kinasta selvittiin ehjin nahoin. Piti vähän potkia persuksille. 

Huomenna pitäisikin selvitellä, että miten pääsen seuraavaan paikkaan. Se onkin vähän konstikkaampi juttu...

Hvar

Yllättävän hyvin tuli nukuttua kovalla sängyllä (voi lonkkaparkoja) ja äänieristämättömässä huoneessa. Väsymys oli ilmeisestikin aikamoinen!

Heti aamusta lähdin satamaan ostamaan lippua Hvarin laivalle, join siinä aamukahvit samalla istuskellen rantakadulla. Pieni kyynel meinasi tirahtaa kun oli niin kaunista, eikä ketään kenen kanssa sitä jakaa. Keräsin itseni ja lähdin kävelemään ympäri kaupunkia. Löysinkin torin jota pitkin tallailin, ostin kesän ensimmäiset mansikat ja söin niitä puistossa. Poikkesin vaatekauppaan ja ostin kesätunikan, olin ylpeä itsestäni kun ei kaverin kanssa olisi tullut varmaankaan poikettua typötyhjään vaatekauppaan.

Multa kysyttiin tänään että onko täällä niinku oikeesti kivaa. Kaikkeahan voi esittää esim. Facebookissa, niinhän moni tuppaakin tekevän. Vastasin että kyllä mä luulen että mulla on oikeasti kivaa. Aika ajoin iskee haikeus siitä, ettei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä kaikki kauneus, mutta mä ajattelen että jaan sen nyt teidän kanssanne. Te tajuatte enemmän kuin moni mun oikean elämän ystävistä.

Takaisin asiaan. Eli seilasin Splitistä Hvarin saarelle katamaraanilla. Laivasta päästyäni käynnistin gps:n ja koitin saada selville, että missä olen ja minne olen menossa. Selvisihän se ja totesin että tällä kertaa on turha yrittää kävellen. Hetken taaperrettuani löysin taksin ja hurautin majapaikkaani. Hetken pihalla palloiltuani kiva kielitaidoton setä tuli mut noutamaan. Kyseessä ei ollut tälläkään kertaa hotelli vaan "apartamani", yksityisomisteinen muutamien huoneistojen kokoinen majoitus. Tällä kertaa olin investoinut vähän enemmän ja majoitun pehmeäsänkyisessä ja merinäköalalla olevassa huoneessa, lonkat kiittää ja sielu myös :)

Lähdin kävelemään hotelliltani keskustaan, parikymmentä minuuttia rantakatua pitkin. Pysähtelin vähän väliä kuvaamaan ja haukkomaan henkeäni kauniiden maisemien edessä. Aivan uskomattoman kaunista! En muista että olisin kauniimmassa paikassa koskaan ollut! Vesi on uskomattoman kirkasta ja maisemat uskomattoman kauniita

Pääsin testaamaan kamerani kuvauskykyä vedenpinnan alla kun löysin merisiilejä :). Haastavaa oli toikkaroida rantakalliolla ja kuvata käsi veden alla. Tätäkään en olisi tehnyt ehkä seurassa :D.

Muutama kuva tältä päivältä, olkaa hyvä :)