Vappuaatto, telkkarista valittavissa joko Mikko Alatalo tai Frederik. Pidätellyt kiukun kyyneleet pääsee välillä valahtamaan alaluomen yli. Kihisen pyhää raivoa, lasten toinen vanhempi on päättänyt, että he pitävät omat ylioppilasjuhlat ja jos mä haluan pitää juhlat oman sukuni kesken, niin se on mun asia. Tämä kaikki välitettiin tulevan ylioppilaan kautta. Mä olen niin helvetin kiukkuinen ja surullinen, että lapsi on pistetty jälleen kerran tiedonvälittäjäksi. Erosta asti sama kuvio on toistunut, lasten kautta tiedotetaan aikuisten asioita. Sain pidettyä kiukun itselläni niin kauan kun puhuin lapsen kanssa puhelimessa, mutta siitä lähtien olen ollut kyllä ihan räjähtämispisteessä. Ollaan mökillä Yksisarvisen ja jälkikasvunsa kanssa, joten en voi räjähtää, joten pakko räjähtää kirjoittamalla. Eipä ole pitkään aikaan tullut pakonomaista kirjoitustarvetta, mutta nyt tuli. Kyllä tää helpottaa.
Ollut haastava alkuvuosi. Työ imee musta hyvin mehut, en taida oikein osata hallita työtäni, työ enemmänkin hallitsee mua ainakin alkuvuodesta ja mä yritän pysyä jotenkin perässä. Alkuvuosi on ollut haastava myös fyysisesti, on ollut niskat lääkitystä vaativasti jumissa, olkapää kipeä, ranne kipeä ja molemmat jalat poissa pelistä vuorollansa. Etätyö aiheuttaa sen, että sinnittelee, pitää taukoja ja tekee töitä sitten käytännössä koko päivän jos ei pysty putkeen sitä työaikaa tekemään kun fysiikka pistää vastaan. Siihen lisäksi sitten opiskelu ja sivuduuni. Muutaman viikon päästä onkin sitten lonkkaleikkaus ja muutaman kuukauden sairausloma. Tulee tarpeeseen muutenkin kuin koiven takia. Ehkä saan sen jälkeen jalkani ja liikkumiskykyni takaisin.
Tammikuussa kun ortopedillä kävin, sain laihdutusmääräyksen. 9 kiloa pois ennen leikkausta. Ei oo sinänsä paljon, koska tässä kropassa kyllä ylimäärästä on, mutta oon yrittänyt jo viime kesästä laihistella, joten ns. helpot kilot oli jo pudotettu. Tähän mennessä pudotusta on kesästä asti karvan vaille 20 kiloa, mutta vielä puuttuu leikkausdeadlinesta 1,5 kiloa. Oli pakko ottaa kovat konstit käyttöön ja siirtyä nutrilett-pussiruokintaan ja sitä herkkua olenkin vetänyt nyt pari viikkoa. Kovin hitaasti putoaa. Vappu meneekin "herkku"suklaapirtelön voimin, koska aion todellakin päästä leikkaustavoitteeseen. Tänään sallin kyllä itselleni kaksi sokeritonta lonkeroa. Yksisarvinen ja lapsi herkuttelevat vappuherkuilla. Kyllä tiukassa pudotus on, vaikka syön käytännössä n. 600 kcal/päivässä ja lisänä on myös tammikuun lopusta alkaen ollut Ozempic-suolistohormoni, joka auttaa kylläisyydentunteen kanssa. Kiitos Kilokiukuttelijalle kun kirjoittelit Ozempic-kokemuksistasi! Varsin hyvä troppi, kroppa vaan on hankala ja yhteistyökyvytön.
No niin, nyt kun olen hakannut näppistä vartin verran niin vitutus on vähentynyt selkeästi, olen päässyt alkuperäisestä vitutuksesta muihin aiheisiin. On tää kyllä tehokas terapiamuoto tää kirjoittaminen.
Jos tätä vielä joku lukee niin hyvää vappua! Kyllä mä näköjään vielä kirjoittelen kun aikaa on ja tarpeeksi asiaa :D
