Passi

Lasten viimeinen lomapätkä mun luona alkoi. Muistutin että ottavat passit mukaan koska olemme menossa hotellilomalle Tallinnaan. Passit oli mukana ja illalla kuopus tuli passinsa kanssa "mp mun kuvasta" (mp=mielipide). Katsoin että passissa oli edelleen se söpö parivuotiaan kuva mikä aina ennenkin on ollut, kymmenen vuoden passi kun on. Katsoin voimassaoloaikaa. 3.8.2016. Sillä lailla. Reissu on vasta 7.8, joten passihan on auttamattomasti jo vanhentunut. Olin toimittanut exälle lupalapun passin tilaukseen jo kauan sitten, mutta ei vaan ole hoitanut. Passia ovat tarvinneet viimeksi heinäkuussa, eli kyllähän sitä on katseltu, mutta ei vaan hoidettu.

Miehen ehdotus meni niin, että yritetään ilman voimassaolevaa passia reissuun ja jos kuopus jää kiinni niin hän tulee hakemaan sen satamasta. Kommentoin vain "no siitähän tuleekin sitten kiva reissu kaikille". Exä on siis yhtä tyhmä kuin ennenkin. Olin jo unohtanut. Mitäpä jos tämä kiinni jääminen olisi tapahtunut Tallinnan päässä. Niinpä. Opetetaanko lapselle että ei säännöt ole tehty noudatettavaksi? Tai että kyllä säännöistä voi joustaa jos oma tilanne niin vaatii? Meillä ei lapset päässeet edes facebookiin ennen kuin täyttivät 13. Mä oon joissain asioissa vähän nipo.


Oli pistettävä aivot täysiteholle ja mietittävä että miten homma hoituisi, mulla kun ei ole mitään lupalappuja tietenkään exältä. Keksin suunnitelman. Valokuvaamoon heti ysiltä. Sieltä koodi joka lähetettiin exälle. Exä teki hakemuksen netissä sillä aikaa kun siirryimme poliisilaitokselle. Siellä annoin oman suostumukseni livenä ja saatiin passi tilattua. Homma meni täysin suunnitelman mukaan ja olin töissä jo 10:30. Express-passi on nyt tilattu ja se pitäisi noutaa Pasilan poliisitalolta. Kysyin virkailijalta että voiko lapsi noutaa sen itse vai pitääkö olla huoltaja mukana. Virkailija (mies, poika, varmaan joku kesäpoju) sanoi että Pasilassa on varmaan joku infotiski josta voi sitten kysyä.  Annoin exän tehtäväksi hoitaa tiedustelun, ei ole mitään kuulunut, osaakohan se edes puhelinnumeron etsiä. Kai sen pitää odottaa että rouva tulee kotiin ja kertoo mitä pitää tehdä. Mulla ei oikein olisi aikaa yhtä päivää käyttää Pasilaan ajeluun kun pitää tämä viikko vielä olla töissä.

Olipas raivostuttava ilta! En ole exän kanssa varmaan jutellutkaan moneen vuoteen yhtä paljon kuin eilen ja tänään. Eikä muuten haittaa yhtään! Seuraavan 5 vuoden passin kuopus saakin hommata jo itse :)

Case Hörhis - niiiiiin closed

En ole Hörhistä nähnyt viikkoihin, en oikeastaan sen jälkeen kun lääkitysjuttu tuli pinnalle. Kirjoiteltu ollaan kyllä välillä, tosin olin tajunnut sen, ettei se kirjoittelukaan enää onnistu kun mies on niin sekaisin. Kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin Hayabusansa. Vaikka provosoinnin jalon taidon tarvittaessa osaankin  niin sitä en ole käyttänyt. Eilen mies otti taas yhteyttä ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään kun niin kovin muutama päivä sitten kiihtyi ja hermostui tyhjästä. Hänellä kun ei ole kuulemma tunteiden käsittely todetusti ihan kondiksessa. Kysyin ihan asiallisesti että mitä muita diagnooseja hänellä on kun ei taida se adhd ihan kaikkea selittää (tässä kohtaa ei vielä provosoitunut vaan otti kysymyksen niin kuin olin sen tarkoittanutkin). Kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ja adhd. Vastakysymyksenä kysyi että mitäs diagnooseja mulla sitten on. Vastasin anemian. Ei taida kuulemma mullakaan kaikkea selittää (selkeää provosoitumista jo hänen puoleltaan havaittavissa)

Tajusin että keskustelutuokio olikin sitten hyvin pitkälti siinä. Sitten alkoi tulemaan "Vittu sä olet toivoton tapaus" ja "Sähän olet melkoinen vatipää jos tarkalleen mietitään", "Vittu siis sä olet niin vaikea etä kadun kun kirjoitin sulle", "Heippa eihän tollaista kestä vittu sikakaan vinkumatta". Mä en oikeastaan noiden purkausten välillä edes sanonut muuta kuin että niin, minähän se toivoton tapaus olenkin. Mutta tykitys kun alkoi niin se alkoi.

Noiden kauniiden eläimellisten heippojen jälkeen kirjoitin hänelle estäväni hänet kaikista medioista, jotta hänen olisi helpompaa pidättäytyä mulle kirjoittamisesta. Kerroin että olin koittanut ymmärtää, mutta että hän ei jätä mulle oikein vaihtoehtoja.

"Älä vitussa ota muhun enään yhteyttä. Pahin ongelma sä olet itsellesi. Älä ikinä ota yhteyttä mä pyydän".  Tässä kohtaa mun oli muistutettava että se on kyllä ollut viime aikoina hän joka on muhun yhteyttä ottanut enkä mä häneen.

Mulle oli ilmeisesti unohtanut mainita noista kahdesta muusta diagnoosista. Jos olisin ne tiennyt niin olisin juossut jo alussa kovaa karkuun. Mies toki sen tiesi ja siksi ei niistä kertonutkaan. Onneksi en ihastunut. Olisi käynyt niin huonosti, tiedä vaikka fyysisestikin. Onneksi meillä on sen verran välimatkaa ettei se ihan heti mun pihalle pölähdä. Ja onneksi se saa lääkkeensä parin viikon päästä. Pelottava ihminen tällä hetkellä.

Vaikka mä tiedän että tuo oli aika pahasti mieleltään sairaan ihmisen tekstiä niin kyllähän se vähän ilkeältä tuntui kun olin mielestäni ihan syytön näihin purkauksiin. Näin sain "miesvärisuoraani" myös mielenterveyshäiriöisen. Kerää koko sarja. Oisko seuraavaksi vaikka piilohomo tai naisenhakkaaja? Semmoisia mulla ei ole ollutkaan vielä.

Ei kiitos

Synttärit oli ja meni. Kiitos kaikille onnitteluista!

Teidän lisäksi mua muisti osa perheestä ja seuraavat tahot:

Seppo Tanhua Astro-palvelusta

Elisa
Club zizzi
Marlies Dekkers-rintaliivikauppa
Avon
Norwegian
Lovehoney-aikuisten lelukauppa
Prisma

Mullako muka ei olis ystäviä! 

Veljen alle kolmekymppinen tyttöystävä kauhisteli "ootko sä NIIIIIIN vanha!". Teki mieli sanoa sille vähän rumasti, mutta sain kuitenkin pidäteltyä. Ei 38 ole sitäpaitsi edes vanha. Paitsi henkisesti vajaiden mielestä. 

Yllärinä oli postilaatikkoon tupsahtanut Onnellisuuspäiväkirja johon pitäisi kirjailla joka päivä kolme onnellisuusasiaa. Tämän päivän onnenpisarat on vielä pohtimatta. Ehkä ne olisi tänään: työ, pizza, ystävän kanssa höpöttely :). 

Juha Tapio oli ihana niin kuin ajattelinkin. Vaikeaa oli välillä kun esitti eniten biisejä uusimmalta levyltä joka on mulle vielä vähän haastava ja alkoi tippa pyrkimään linssiin. Satoi koko konsertin ajan, mutta ei haitannut vaikkei sateenvarjoja ollutkaan mukana. Kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. 

Tänään joku reppana keväältä otti yhteyttä ja koitti lämmitellä mua uudelleen. Keväällä olisin halunnutkin treffeille hänen kanssaan, mutta silloin hän oli kiireinen. Hänen piti pestä pyykkiä ja harjoitella työhaastattelua varten. Kiire, eihän siinä mitään.  Hän yritti ihan tosissaan tänään vaikka saikin hieman kylmää kyytiä. Pointsit kyllä pojalle, tähdet ei nyt olleet vaan hänelle suotuisassa asennossa. Loppujen lopuksi reilun tunnin kypsyttelyn jälkeen miehelle meni jakeluun että nyt ei tainnut tälle illalle herua. Mä en vaan kertakaikkiaan tarvitse nyt mitään uusia miesvirityksiä. Mulle riittää nyt tuo Netflix ja sieltäkin mahdollisimman vähämiehinen sarja. En jaksanut enää vastata miehen vonkaamiseen kunnes mies vielä yritti: 

Olihan se toki imartelevaa että useiden kuukausien jälkeen vielä muisti. Mutta ei. EIEIEI. Se on kuitenkin MIES, joten ei kiitos :). 

Mä olen nyt ihan tyytyväinen näin. Netflix, Pokemon, työ, Spotify, muutama hyvä ystävä, te lukijat. Mulla on oikeastaan kaikki aika hyvin just nyt :)

Tänään ajattelin

Mä en viettänyt 18-vuotissynttäreitä kun oli niin kiire tehdä töitä ja elättää itseni (eikä mulla oikein edes ollut kavereita).

En viettänyt 20-vuotissynttäreitä kun ei mulla oikein edes ollut kavereita. 

En viettänyt 30-vuotissynttäreitä kun oli työuupumus ja perhe-elämä (eikä mulla oikein edes ollut kavereita).

Kahden vuoden päästä mulla on nelikymppiset. Nelikymppiset. 40 kesää ja 40 talvea. Ei perkele, en mä voi ruveta ajattelemaan sitä kun kriisihän siitä muuten tulee. Mutta päätin että nelikymppisiä juhlin. Pienellä porukalla, mutta nyt sitä porukkaa sentään on, jotka voin kuvitella kutsuvani. Muutama ystävä. Tähän ajatukseen ei edes sisälly mikään mies, olipas kiva tajuta se :).

Aamu alkoi hullulla snapchatvideo-onnittelulla joka sai mut repeämään, thänks senkin sekopää :D

Jostain syystä mulla on kovin herkkä olo tänään.

Illalla Ystävän kanssa Juha Tapiota kuuntelemaan ja meinasin kyllä itkeä sielläkin. Juha on ollut niin monessa tilanteessa mukana mun elämässä. Iloissa ja suruissa, eroissa ja rakastumisissa. Viimeisin levy on paha. Kuuntelin sitä viime kesänä ihan tosi paljon kun olin niiiiin rakastunut ja ne biisit on semmosia rakkauslauluja. Nyt kun niitä tulee radiosta niin kyllä on vaikeaa kun ne vie niin niihen rakastuneenaolotunnelmiin. Mutta siedätys onneks auttaa kun tykkään edelleen siitä levystä.

Tästä tulkoon kiva päivä

Hyvästi!

Hyvästi Yaris. Olit seuranani yli neljä vuotta. Hyvässä ja pahassa. Muutit mun tavaroita, olit mahduttanut sisääsi muun muassa 28 tuumaisen polkupyörän. 2 metrisen kaapin, sängynpäädyn jne jne. Yaris oli tilaihme. Välillä väsyen, kiukutellen ja sammuillen ajoimme yhdessä yli 100 000 kilometriä. Käytiin ojassa, "aurattiin" lumia mun pihalta, ajettiin kymmenille treffeille, opetit mulle akun vaihtoa, renkaiden vaihtoa, sulakehommia, polttimoiden vaihtoa. Nyt olet mennyt ja sinut on korvattu.

Kia, sinussa on neljä ovea ja kokonainen antenni. Tuoksut vielä uudelta, ratissasi on nappuloita enemmän kuin laki sallii. Sinussa on 6 vaihdetta, hämmentävää. Kaikki valot toimii. Mikään ei nitise.

Huomatkaa innovatiivinen nitinänpoistaja (taitettu leffalippu) Yariksen sisävalossa. Ei, en rikkonut sitä itse. Nyt mulla on ehjä sisävalo! Ja kaksi avainta! Kaukosäädöllä! Ai että mun nyt kelpaa

Nyt mulla on vähän lisää velkaa, mutta neljä vuotta vanha auto alla. Aion sillä ajella pitkään!

Kia on tehty oman näköiseksi. Lisää customointia on luvassa syksyllä, auto kun on tylsän harmaa. En saanut valita väriä.

Lasten huovuttama perhonen ja onnea tuova maneki neko löysivät paikkansa. Nyt se on jo vähän oman näköinen.

Sain ilouutisia lääkäriltäkin. Mulla on vain raudanpuuteanemia! Vaikka hemoglobiinini on 139 niin ferritiini, eli varastorauta-arvot on ihan minimissä. Ei kun rautaa poskeen siis. Ehkä se olo piristyy sillä.

Tänään oli hyvä päivä :)

Tunnelukot hälvenemässä

Labrat valmistuivat vihdoin. Missään ei kai vikaa, tai ainakin kaikki viitearvoissa. Lääkäri soittaa huomenna ja kertoo mun varmaan olevan luulosairas laiska paska. Siihen on varauduttava niin ei tuu sitten yllärinä. Hieno homma. Eihän siinä sit mitään. Niskasta vaan tiukemmin kiinni.

Teinpä aikani kuluksi tunnelukkotestin. Tulokset oli aika mielenkiintoisia, ei niinkään nämä tämänhetkiset tulokset vaan tulosten vertailu vuoden 2011 tuloksiin. 2011 en ollut vielä eronnut ja tunnelukkoja olikin paaaaaljon pahemmin kuin nyt. Silloin olinkin vielä niin pahasti hukassa itseni ja elämäni kanssa ettei ihmekään.

Eräs sanoi mun olevan masentunut. Tein masennustestin, en ole. Eräs jankkasi ja jankkasi mun olevan, meni hermot. En ala pakkomasentuneeksi.

Ehkä mä olen vain tullut vanhaksi. Ensi viikolla tulee taas yks vuosi lisää mittariin. Aion mennä niitä juhlimaan Juha Tapion kanssa Tykkimäkeen.

Tohtorilla käyty taaaaaaaaas

Alkuviikosta kävin paikallisella lekurilla pyytämässä lähetteen uusiin kilpparilabroihin ja sainkin sen mukisematta. Sain jopa t3v:n "kaupan päälle", sitä ei moni vapaaehtoisesti jostain syystä kirjoita. Yllätyksekseni labrat oli parantuneet hieman kuukauden takaisesta, mutta päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja mennä Helsinkiin Vilho Aholalle koska olo ei kertakaikkiaan ole hyvä.

Lapset jäivät Itikseen jahtaamaan Pokemoneja, mä ajoin Töölöön ja jahtasin myös Pokemoneja koska olin hyvin ajoissa. Ja voih mikä Poke-taivas se olikaan! :D. Lääkärini oli vähän sitä mieltä että oireeni ei välttämättä johdukaan kilpparista! Sain lisää labroja, mm. kortisoli ja ferritiini. Huomenna käyn  labrassa ja soittoaika on perjantaille. Jospa mä olen vain ylirasittunut ja aneeminen. Kunhan joku vika löytyisi mitä voisi hoitaa. Jos noistakaan labroista ei löydy mitään niin harkittavaksi tulee vuoden kestävä koelääkitys tyroksiinilla. Aina ne arvot ei kerro totuutta.

Hyvä että homma nytkähti taas vähän eteenpäin. Olipas raskas päivä