Lukijat

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Viulunkielenä

Keskiviikko ja mulla on lasillinen viiniä vieressä. Mä tarviin rentoutta. Töissä kiristyin kuin viulunkieli. Uusi esimies on niin innokas ja energinen ja täynnä uudistushalua että mä en kestä. Tuntuu että kaikki keskeneräiset projektit käynnistyy NYT. Mutta kun mulla ei ole energiaa, ei aikaa, ei jaksamista, eikä motivaatiota. Tuntosarvet pitää olla koko ajan höröllään että tiedän mitä tapahtuu isommassa mittakaavassa, mun varpaille kun koitetaan talloa rankasti. Tulipalojen sammuttaminen on aika raskasta kun pitää samalla perehdyttää esimiestä ja pitää huolta siitä ettei eräs tunge mun reviirille. Rupesin töissä itkemään kun kuulin käytävältä että puhuivat mun lomapalkkavarauksesta ja siitä että mun pitäis selvittää että minkä takia lomapalkkavarauksen muutos eroaa viime vuoteen nähden. Pikkujuttu noin tekstin tasolla, käytännössä päivän duuni. Ainakin. Mulla ei jaksamisresurssit riitä.

Hörhis oli kuulemma käynyt hakemassa tänään reseptin toiseen lääkkeeseen. Yksityiseltä haki kun muuten käyttää kunnallista. Mainitsin että sähköisen reseptin aikakaudella sillä tuskin on mitään väliä hakeeko yksityiseltä vai kunnalliselta, että tuskin saa sen enempää lääkettä anyway. En siis ole ollenkaan varma että onko hakenut lääkettä mielikuvitusmaailmassa vai oikeassa. Mutta mitäpä se mulle kuuluukaan, kavereitahan tässä vaan ollaan.

Oon miettinyt että mitä kohtaa tuo nettideitttipalstalla hengaileminen mussa ruokkii. En mä sieltä usko löytäväni ketään, koska en todellakaan jaksa lähteä enää yksillekään ekoille treffeille. Tutkailin sieluani ja tajusin että mä olen yksinäinen. Onhan se nyt aika hiton säälittävää että täytän yksinäisyyttäni höpisemällä diipadaapaa random-miesten kanssa. Kai mä sen takia "roikun" hörhiksen kanssakin kun siinä on juttukumppani. Tai oli juttukumppani ennen kuin se alkoi puhumaan liian omituisia.

Mä en ole kunnossa ja se ottaa päähän kovaa.

Tekis mieli aloittaa alusta jossain muualla. Vaihtaa nimeä, elämää, paikkakuntaa. Mutta mitä se auttaisi, Ei mitään jos ongelma on mun sisällä. Tai kilpirauhasarvoissa.

Nyt mulla on semmoinen olo etten hallitse mun elämää.

4 kommenttia:

  1. Kai sä tiedät, että alkkohooli ei auta tilannetta. Yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, huikka murheeseen on huono lääke. Lisää vaan niitä murheita ja saattaa ajanoloon muuttua jopa murheista suurimmaksi.

      Poista
  2. Kyllä hallittet. Tiukka niska-perse ote - kyllä se siitä.
    -Tökkiouti

    VastaaPoista
  3. Kommentti tulee väärään kohtaan. Sentraalisessa (aivolisäkeperäisessä) vajiksessa tosiaan tarvitaan sisätautilääkäriä. (Sekä T4 -v että Tsh alhaalla.) Mulla on ihan "perusmalli" - Hashimoto - eikä sitä vaan saa hoidettua akupunktiolla jne. Olenpa siis loppuikäni tyroksiinikoukussa. No, olisi niitä pahempiakin kohtaloita.

    VastaaPoista