Lukijat

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Olen huumaantunut!

 Olen huumaantunut uudesta liikuntakyvystäni! Kävelylenkit ja metsäretket ovat palanneet ohjelmistooni ja saatan ääneenkin supattaa itsekseni lenkillä "tää on niin ihanaa!" ja "ai että tää tuntuu hyvältä!". Ihan täysin kivuton tuo leikattu jalka ei ole, vielä on jotain toipumistuntemuksia selkeästi, mutta pystyn jo luottamaan siihen, että se kuljettaa mua eteenpäin luotettavasti.  

Ennen leikkausta tilanne oli semmoinen, että mietin jaksanko/haluanko raahautua edes 150 metriä autolle, koska alamäki sattui ja autoon nouseminen sattui ja takas tullessa myös autosta nouseminen sattui ja ylämäki sattui. 

Leikkauksesta on nyt vajaa kolme kuukautta ja ennätys on ollut n. 20 000 askelta kansallispuistossa. Ensimmäinen pyörälenkki n. 2 kuukautta leikkauksesta oli sekin huumaava, hurmoksessa poljin varovasti ja ihmettelin että tältäkö se tuntuu kun ei tunnu yhtään miltään! Seuraavalla pyörälenkillä uskalsin jo polkea normaalisti, tai no, vedin täysiä ja raivolla, koska pystyin :D.  Seisten tosin en pysty polkemaan vielä. 

Eilen päätin että testataan rinkan kantamista ja pakkasin sinne uudet riippumattotarvikkeet ja paineltiin reittikuvauksen mukaan vaativalle reitille. Reitti oli meille uusi ja toden totta se oli vaativa. Kellon mukaan 180 metriä nousua ja heti perään laskua niin tuli kyllä selväksi miksi reittikuvauksessa oli tuo vaativuus. Jalka toimi hyvin, mutta lisäpaino kyllä tuntui. Alamäki oli haastavampi kuin ylämäki kun pää ei vielä luota sataprosenttisesti jalkaan alasmenossa. Rajoittava tekijä oli enemmänkin keuhkot kuin jalka. 

Liikkuminen on ihanaa!!! 

3 kommenttia:

  1. Wow, onneksi olkoon!! Seuraavaksi triathlon sit ;)

    VastaaPoista
  2. Oi se on varmaan upea tunne! Mieki selitän tuota samaa mettässä, mutta mukamas koirille :)

    VastaaPoista
  3. Niin hienoa! Osaa kummasti arvostaa kun on se kurjakin vaihtoehto koettuna. Ai sä supatat, mä vaan tiristelen kyyneleitä koska on niin ihanaa :)

    VastaaPoista