Haaste Oudolta

Outo tyyppi heitti näköjään haasteella. Koska se on lyhyt ja helppo niin ehkä kykenen. Katsotaan...

" Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin myös pelkästään valokuvin"

1. Mikä on sisustustyylisi
Huutonet, osituksessa arvotut ylimääräiset jämät. 140 senttiseen sänkyyn käy hyvin 160 senttinen petari.

2. MIhin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi. 
Hmm... makuuhuoneeseen, koska vietän täällä eniten aikaa. Täällä on jopa verhot. Täällä ei ole tappajakissoja (joskus palaa niihin käämit) ja täällä saa olla rauhassa.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omatuntoa
Lapsiin. Kerran tuli huono omatunto kun ostin itselleni 0,5 litran limupullon joka maksoi melkein yhtä paljon kuin iso pullo. Koin sillä hetkellä että olin ansainnut sen ja että mulla oli varaa.

4. Mihin käytät paljon rahaa
Asumiseen. Sähköön erityisesti tällä hetkellä. Odottelen lähemmäs neljänsadan sähkölaskua ensi kuussa, huhhuh.

Tässä kohtaa piti käydä katsomassa Kikiltä nro 5 kysymys koska Outo oli jättänyt siihen vastaamatta.

5. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni

Tää on vaikee. Huonoin onni? Olla välitilassa koko elämänsä? Ei, se on tasan oma valinta. Nyt mä keksin. Kuolla ennen kuin ehtii rakastaa. Tosin mistä sitä tietää mitä tuolla toisella puolella on.

6. Mistä onnesta unelmoit
No rakkaudesta tietenkin. Siitä että saisi rakastaa ja tulisi itse rakastetuksi. Ei kai siihen onneen sen enempää tarvita. Niin ja siitä että saisin konepellin kiinni ettei se olisi jatkuvasti tuulilukossa kun mua hävettää ajaa silleen.

7. Missä asiassa olet tunnollisin
Hmm... tunnollisin? Mä olen aika suurpiirteinen ihminen, mutta jos lupaan jotain niin sen pidän. Jos sovin tapaamiseen niin olen ajoissa enkä peru sitä puolta tuntia aikaisemmin.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi
Mä olen vähän pitkävihaista sorttia enkä helposti unohda jos mua loukataan. Tietty jos on oikein hyvät perustelut niin palvomalla maata mun alla on hyvät tsäännssit saada anteeksi ainakin pintapuolisesti.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus
Ihana säkenöivä äly ja naisen logiikka.

10. Mikä on miehen paras ominaisuus
Kielitaito ja se, että ne putsaa yleensä viemärin hajulukot. Siitä on niin kauan kun olen päässyt tutustumaan miesten ominaisuuksiin niin mulla ei tule nyt mieleen muita ominaisuuksia. Voin täydentää tätä joskus jos pääsen vielä kontaktiin miehen ominaisuuksien kanssa. Mun pitäisi koskea siihen hajulukkoon, hyi.

Ketään en haasta, ottakoon haasteen vastaan jokainen blogillinen lukija niin halutessaan.

Hyökkäys

Heräsin tänään puoli kuusi ja lähdin ajelemaan kissanpentuja uusiin koteihinsa. Nukuin vähän ja huonosti johtuen eilisestä. Sain äitini miehen siskolta uhkauksen ja katkeraa tylytystä. Hänellä oli KOLME vuotta sitten sijoituksessa kissa puoli vuotta mutta antoi sen mulle takaisin kun ei pystynyt pitämään. Kissaa jouduttiin käyttämään lääkärissä hänen mukaansa 300 euron edestä, johtuen siitä ettei hän pystynyt ilmeisesti pitämään kissaa erossa siivouskemikaaleista ja kissa oksenteli. No, long story short, hän ei maksanut kissasta koskaan mitään, mutta nuo eläinlääkärikulut jäivät ilmeisesti kytemään pinnan alle. Eilen alkoi sitten fb:sta tulla tilitystä, kuin kirkkaalta taivaalta. Olen kauhea hyväksikäyttäjä ja eläinsuojelurikollinen kun pidän kissoja lukittujen ovien takana ja jopa ulkovajassa. Hän ei ole siis koskaan edes käynyt mun luona. Selitin ystävällisesti miksi kissat olivat kesällä ulkorakennuksen ASUINhuoneessa ja että totta kai pojat ja tytöt pidetään erillään ja omissa tiloissaan. Oli ilmeisesti kännissä eikä järkipuhe tehonnut. Hän lähettää kuulemma eläinsuojelutarkastajat mun ja Ystävän taloille niin loppuu tämä bisnes. Tuli paha mieli ja järkytyin. En sen takia että pelkäisin mitään tarkastusta vaan sen takia kun ei kukaan ole mun kimppuun koskaan tolleen hyökännyt. Mun talokin on kuulemma niin kamala että ihan oksettaa. No mutta se siitä.

Tänään lähdin siin ajelemaan ja 9 tuntia meni ajellessa, mutta nyt on kisut viety uusiin koteihinsa. Huomenna vien vielä yhden uuteen kotiin  niin viikonloppu alkaakin olemaan sitten siinä. Tämä loppuilta menee puhelinta kytätessä. Jos vaikka tulisi viestiä. Huoh...

Kova ja ylpeä

Jouduin miettimään että mimmosta kuvaa annan ulospäin versus mimmoinen mä oikeasti olen ja useammasta lähteestä olen saanut järkyttävää tietoa. Mä annan itsestäni semmoisen vaikutelman että olen kova ja ylpeä ja että mulla on kilpi minkä takana mä piileskelen. Voi helvetti! Mitä  mun pitäis tehdä muuttaakseni itteeni enemmän semmoseksi ulospäin kuin mitä mä olen sisältä päin? Oonko mä aina näyttäytynyt semmoisena ulkomaailmalle vai onko se tullut vasta nyt eron jälkeen?

Mä olen vieraassa seurassa ujo, ehkä se luo sen ylpeän vaikutelman?

Eilinen jatkui niin, että lähetin saunamiehelle tekstarin että voisinko mä kirjottaa sähköpostilla ne jutut mitä en änkytykseltäni saanut sanottua. Sain luvan ja vuodatin mietteeni sähköpostiin. Sain vastauksen että pää on hänellä ihan tyhjä ja että onko ok jos vastaa myöhemmin. Eli tässä taas odotellaan... Eilen en usko olleeni kova ja ylpeä Saunamiehen terassilla hytistessäni ja kiemurrellessani.

Kova ja ylpeä, ei hitto, en ole!

Vaikea monologi

Mä heräsin taas valvomaan yöllä ja kelaamaan Saunamiestä. Mun on pakko saada kerrottua sille että mä tykkään siitä. Jotenkin on vaan pakko tai mä halkeen tähän tunteeseen. Mä oon miettinyt että miten mä sen tekisin. Mä olisin niiiiin paljon parempi  kirjottamaan kuin puhumaan face to face. Kirjoittaminen olis raukkamaista enkä saisi vastausta heti. Voisko lähettää jonkun kaverin sanomaan? Face to face-tilanteen ajattelu saa mun mahan pyörimään ympäri ja sydämen räjähtämään ja polvet tutisemaan ja kainalot hikoomaan vaikka oon muuten ihan jäässä.

Laitoin sille äsken viestin että voinko tulla sen kanssa tupakalle pariks minuutiks, että olis vähän asiaa. Vastasi "Oho. Pitääks huolestua? Kotonahan mie". Vastasin että ei tarvitse huolestua ja että en ole raskaana :). Menen töiden jälkeen siis käymään. Luonnostelin monologia paperille, työt jäi nyt vähemmälle. Vertaistukea sain koko ajan, kiitos siitä vertaistukikaveri! Ehkä tarvitsen kriisiapuakin illalla.

Mua pelottaa ihan helvetisti! Mutta parempi kai tulla alasammutuks tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Kai.

No niin, nyt mä lähden... Kohta tulee jatkoa jos olen vielä hengissä sen jälkeen...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kotona, tärisen, itku tuli autossa kun jännitys purkautui. Saunamiehen pihassa oli vieras auto kun ajoin pihaan. Ajattelin että voi paska, onks sillä nyt vieraita sitten, joku nainen tietysti. Käänsin auton niin että mun on helppo lähteä eikä tarvitse peruutella ja vatkata paniikissa lähtiessä. Soitin että onko sillä vieraita? Ei ollut, joku vara-auto vain. Tuli sitten terassille, jossa mä nojailin aitaan ja panikoin. Sönkötin paniikissa jotain diipadaapaa ennen kuin aloitin töissä harjoittelemani monologin. Ei se mennyt ihan niinkuin piti ja sönkötin ja kiemurtelin, oli helvetin vaikeeta ja vakavaa. Sain kaiken ulos, myös SEN ISON ASIAN ja se on tosiaankin se vaikee juttu tässä yhtälössä mikä mietityttää häntä. Enkä ihmettele ollenkaan. Lopetin monologin jotenkin näin: "ei hitto, ei tästä tuu yhtään mitään" ja katsoin anovasti että auta! Sanoi että kyllähän sekin musta tykkää ja että toivoo myös että sitä isoa asiaa ei olisi. Ja että pitää makustella tätä koko asiaa ja että olin rohkea tyttö kun uskalsin tulla puhumaan. Sanoin että ehkä nyt ei tarvitse herätä yöllä tätä pohtimaan. Sain hymyn ja hymähdyksen :). Halinkin sain. Kerroin että tää oli mulle tosi vaikeeta, aivan varmasti huomasikin sen kyllä. Toivottavasti arvosti ettei nää paskat turhaan oo housussa :).

Kysyi että haluanko tulla sisään? Sanoin että en kun pitää lähteä kotiin lämmittämään.

Huh, nyt on kaikki ilmassa, vähän helpotti ehkä

In löööööv...

Kyl tää on taas tätä... Vuoristorataa parhaimmillaan.

Torstaina laitoin Saunamiehelle viestiä, tyyliin säästä. Vastaukseksi diipadaapaa samasta aiheesta. Perjantaina kysyin että lähtisikö syömään tai leffaan tai jotain. Töitä, diipadaapaa, kiireitä jne. Masennus. No, kävin sitten Ystävän kanssa siellä leffassa ja illalla ryystiin kuoharinjämiä omassa ylhäisessä seurassani kunnes kymmeneltä tuli viesti että ei tästä päivästä sit tullut mitään ja selostus ajankäytöstä (eli kai se sitten oli ajatellut että voisi mun kanssa jonnekin lähteä). Muutama diipadaapaviesti edes takas ja mä avasin pelin "mä tarttisin halin"-viestillä. No, diipadaapa loppui siihen ja kutsu tuli. Mietin että lähdenkö tarpomaan sen 3 kilometriä, mutta totesin että tilaan taksin niin saan sen halin nopeammin :). Saunottiin, halittiin, pussailtiin, voi luoja että oli taas kerran ihana ilta. Pääsin tutustumaan hänen yläkertaansakin josta löytyi edesmenneen vaimon kuva. Surullista :(. En tiedä asiasta enempää, kertoo varmaan sitten kun haluaa ja on valmis. Se kaikista vaikein asia on vielä selättämättä, iso mörkö mitä mä en uskalla ottaa puheeksi vielä. Ehkä joskus, pitää antaa aikaa vaan varmaan.

Kiireetön ihana aamu. Aamukahvillekin päästiin jossain vaiheessa. Mä sain tämmöisen kupin, sattumaa vai ei, mistä hitosta noista tietää. Todennäköisesti se oli vain ensimmäinen kuppi mikä sattui käteen.

Pelottaa että satutan itseni.

Jumppaamassa

Työkaveri pakotti jumppaan, rasvanpolttojumppaan. Hmm... kolmeen vuoteen en ole ryhmäliikuntatunnilla käynyt. No nyt kävin. Mie aattelin et mie romaahan. Mutta en mä sitten romahtanut. Lainasin orkidealtani kaksi hiusnipsua (joo-o, sillä oli semmoisia että pysyi tukivarressa kiinni) kun en siedä sitä että tukka hilluu naamalla jumpatessa miten sattuu.

Veren maku keuhkoissa on kai ihan normaalia. Ei tietenkään menty millekään aloittelijoiden tunnille kun ei semmoista ollut  siihen aikaan. Edistyneitten tunnille siis. Askelkuviot oli haastavia, hiljaisia "voi v***u" jupinoita kuului mun paikalta aina kun missasin jonkun askeleen. Yllättävän hyvin se meni kuitenkin. En turhaan ole siis kahtakymmentä vuotta jumpissa käynyt on off.

Lupasin ostaa 10 kerran kortin että se voi raahata mut vielä kymmenen kertaa sinne. Onneksi ei ollut mikään lihaskuntotunti, hokasin just että ei mun käsi semmoista kestä, nytkin kolottaa taas. Perkele.

Näin tänään.

Synttäri-meltdown

Hyvää syntymäpäivää kuopus 11-v. *hakee vessapaperirullan kaveriksi ja ottaa kakkossiideristä kulauksen*

Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.

Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan.  Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.

Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.

Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.

Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.

Paska ilta.