Tää on niin mun elämää.
Oli -17 kun lähdin ajelemaan tuulilasin vaihtoon. Auto ei ollut piuhassa, mutta lähti kiltisti käyntiin. Ajoin tuulilasipajalle ja sain laina-auton alle. Lähdin köröttelemään töihin. kaivoin jossain vaiheessa puhelimen taskusta ja oho, kaksi puhelua lasiliikkeestä tullut. Soitin takaisin ja kaveri ilmoitti että rouvan auto ei nyt lähde tästä parkkipaikalta kyllä käyntiin. Vai niin, vai että ei lähde käyntiin. No niinpä tietysti, kuinkas muutenkaan. Kaveri sanoi työntävänsä sen halliin, sanoin että loistavaa jos saa sen työnnettyä ja vaihdettua lasin niin mä pohdiskelen jatkoa sitten myöhemmin kun tulen hakemaan auton.
Ajoin töihin ja tässä mä nyt kiroan ja juon kahvia. Töitäkin olis, on vaan nyt pikkaisen pää jumissa. Tässähän on nyt vaihtoehtoja suunnilleen about kaksi.
1. auto lähtee kiltisti käyntiin puolilta päivin kun sen haen ja ajan puoli viideltä katsastukseen ja auto lähtee kiltisti myös katsastusmiehen avaimenväännöllä käyntiin. (okei, tässä voi olla myös se mahis ettei se lähde katsastuksessa käyntiin, mutta mä en halua sitä vaihtoehtoa nyt tässä kohtaa miettiä)
2. auto ei lähde kiltisti käyntiin puolilta päivin ja tilaan hinausauton ja sijaisauton ja soitan katsastusasemalle että mitäs veetä nyt tehdään. Onko se ajokieltoa suoraan kun en ilmesty varatulle ajalleni vai pyydänkö hinuria ajamaan katsastuskonttorin kautta vai mitä perkelettä tässä nyt tehdään.
Jep, tää tietää hyvää loppupäivää ajatellen.
maanantai 4. tammikuuta 2016
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Aina kun mä rauhoitun alkaa tapahtumaan
Huomenna olisi sitten megapäivä. Mun auton katsastuksen viimeinen päivä. Kyllä. Auton olisi voinut katsastaa jo syyskuussa, mutta ei, ajattelin sitä kyllä aktiivisesti koko syksyn, mutta koska tuulilasi on aktiivisesti haljennut koko ajan enemmän ja enemmän ja mä olin hoitanut sitä passiivisesti koko syksyn niin valmista ei ollut tullut. Ensimmäisen kerran pyysin tarjouksia lokakuun alussa, ei vain johtanut toimenpiteisiin. Päätin että vaihdatan sen lähikorjaamollani veronpalautusten jälkeen. No, sain otettua yhteyttä korjaamoon joskus joulun aikoihin (hyvissä ajoin siis), mutta he vastasivat, että eivät tee tuulilasinvaihtoja. Siis OMG! Ja niin kuin minä olin niihin luottanut! Putosin aivan tyhjän päälle kun olin tehnyt täydellisen suunnitelman.
No, välipäivinä sitten otin yhteyttä lokakuussa tarjouksen antaneeseen tahoon ja anellen kysyin että mahtaakohan olla maanantaina aikoja ja saisiko sijaisautoa kun töitäkin pitäisi tehdä. Etelänaapurin herrasmies lupasi ja ajan tunnin huomenna aamusta sinne, toisen tunnin laina-autolla töihin, haen auton korjattuna ruokiksella ja ajan taas takaisin töihin ja illan viimeiselle katsastusajalle katsatukseen. Mikä hitto siinä on, että kaikki pitää jättää viimetippaan? Kyllä minua hieman nolottaa. Pitäkää huomenna peukkuja ettei muuta olisi kuin se tuulilasi ja pääsisin läpi!
Eilen palasin uudenvuodenvietosta miehen lämpimästä kodista omaan hyiseen igluuni. Tässä mä nyt olen muutaman päivän lämmitellyt torppaa ja tänään alkoi jo suorastaan vituttamaan että tarviiko mun aina palella. Aloin miettimään aktiivisesti ilmalämpöpumpun hankintaa. Pistin viestiä jo vuoden takaiselle deitille josko hän pystyisi antamaan mielipidettä asiasta, toivottavasti muistaa, että on vähän "velassa" mulle eroterapiasta. No, ei hän kyllä ainoa mun tsäänssi ole, voin toki ottaa tarjouksia ihan virallisestikin, ajattelin että häneltä saisin rehellisen mielipiteen kun on ammattilainen eikä kuitenkaan yrittäjä. Katsotaan nyt miten tämä etenee.
Eilen kun heitin vaatteet pois nukkumaan mennessä, huomasin että olen kyljistäni aivan pilkullinen. Mikähän mua nyt vaivaa? No, olkoot, eivät vaivaa eikä kutise, hieman esteettisesti arvelluttavan näköistä vaan.
Mikähän siinä on, että aina kun mulla on hetki aikaa rauhottua niin mulla alkaa päässä surisemaan. Milloin miesasiat, milloin talonparannussuunnitelmat? Miksei se vaan voisi olla välillä ihan hiljaa? Silleen blankkona kiltisti. Shhhh...?
No, välipäivinä sitten otin yhteyttä lokakuussa tarjouksen antaneeseen tahoon ja anellen kysyin että mahtaakohan olla maanantaina aikoja ja saisiko sijaisautoa kun töitäkin pitäisi tehdä. Etelänaapurin herrasmies lupasi ja ajan tunnin huomenna aamusta sinne, toisen tunnin laina-autolla töihin, haen auton korjattuna ruokiksella ja ajan taas takaisin töihin ja illan viimeiselle katsastusajalle katsatukseen. Mikä hitto siinä on, että kaikki pitää jättää viimetippaan? Kyllä minua hieman nolottaa. Pitäkää huomenna peukkuja ettei muuta olisi kuin se tuulilasi ja pääsisin läpi!
Eilen palasin uudenvuodenvietosta miehen lämpimästä kodista omaan hyiseen igluuni. Tässä mä nyt olen muutaman päivän lämmitellyt torppaa ja tänään alkoi jo suorastaan vituttamaan että tarviiko mun aina palella. Aloin miettimään aktiivisesti ilmalämpöpumpun hankintaa. Pistin viestiä jo vuoden takaiselle deitille josko hän pystyisi antamaan mielipidettä asiasta, toivottavasti muistaa, että on vähän "velassa" mulle eroterapiasta. No, ei hän kyllä ainoa mun tsäänssi ole, voin toki ottaa tarjouksia ihan virallisestikin, ajattelin että häneltä saisin rehellisen mielipiteen kun on ammattilainen eikä kuitenkaan yrittäjä. Katsotaan nyt miten tämä etenee.
Eilen kun heitin vaatteet pois nukkumaan mennessä, huomasin että olen kyljistäni aivan pilkullinen. Mikähän mua nyt vaivaa? No, olkoot, eivät vaivaa eikä kutise, hieman esteettisesti arvelluttavan näköistä vaan.
Mikähän siinä on, että aina kun mulla on hetki aikaa rauhottua niin mulla alkaa päässä surisemaan. Milloin miesasiat, milloin talonparannussuunnitelmat? Miksei se vaan voisi olla välillä ihan hiljaa? Silleen blankkona kiltisti. Shhhh...?
torstai 31. joulukuuta 2015
Vuoden pelottavin päivä
Eilen oli tämän vuoden pelottavin päivä. Olin aivan paniikissa ja suhteellisen varma että mies jättää mut. Oltiin keskusteltu pikaviestissä ja siellä oli tullut ilmi että mies ei tiedä mitä haluaa ja on saanut sen käsityksen että mä haluan uusperheen sen kanssa. Koitin saada sitä ymmärtämään, että näin on ihan hyvä ja että ihan turhaan angstaa tuommoisesta. Mä sitten siitä ahdistuneena halusin puhua naamakkain ja harvasanaisesti saatiin sovittua, että mies tulee mun luokse keskiviikkona niin jutellaan.
Koko päivä meni hirveän ahdistuksen kourissa, valmistauduin henkisesti eroamaan. Vatsassa oli musta möykky ja kyyneleet herkässä. Olin lukenut käymäämme keskustelua sata kertaa, koittanut tulkita sitä, koittanut olla tulkitsematta sitä, koittanut lukea ulkopuolisena, koittanut vaikka mitä tyyliä ja saanut saman verran eri tulkintoja keskustelusta.
No mies sitten saapui yökylärepun kanssa, halasi, pussasi ja parkkeerasi sohvalle ja sanoi että tulis lätkää. Mun naama venähti ja sanoin että eiks meidän pitänyt jutella? Mies katsoi anovasti johon vastasin että ai, onks se joku suomen peli? Olihan se. Sanoin pitkin hampain että okei, puhutaan sitten erätauolla. Kävi ilmi että mä olin lahjakkaasti ylireagoinut ja ylitulkinnut kirjoituksia ja rivien välejä. Keskustelu oli lyhyt ja tahmainen. Ei siitä miehestä kyllä helppoa ole vastauksia saada, mutta ei meillä mitään ongelmia näköjään ole. Ainoa ongelma on mun pää. Onneksi olen pitänyt suurimman osan ajatuksistani poissa hänen korvistaan, ei miehet kestäisi semmoista kun en itsekään kestä.
Luin eräästä blogista kimaltelevan eläinjoulukoristeen aiheuttamasta kohusta. Toinen bloggari oli kirjoittanut omaan blogiinsa postauksen, jossa oli maininnut ettei niin välitä kiiltokuva-asioista ja esimerkinomaisesti maininnut, että kimaltelevat eläinjoulukoristeet muunmuassa ei ole hänelle ollenkaan tärkeitä joulussaan vaan tärkeintä on se joulufiilis ja läheiset. Samaa olin itse ajatellut ja ärsyyntyneenä katsellut facebookin jouluidyllikuvia. Kimaltelevan eläinjoulukoristeen omistanut bloggari siitä veti herneet nenäänsä ja loukkaantui. Tässä nähtiin taas klassinen naisen väärinymmärrys. Yksi sanoo jotain ja toinen ymmärtää asian ihan toisin peilaten omiin näkökulmiinsa, arvoihinsa ja historiaansa. Jos mies olisi sanonut mulle, että hän ei voi ymmärtää ihmisiä joilla on kimalteleva karhukoriste joulukuusessaan niin olisin varmaan kääntänyt sen niin että ei voi olla ihmisen kanssa, joka tykkää kimaltelevista karhuista :D. Kärpäsistä härkäsiä tulee niiiiin helposti, varsinkin jos toinen osapuoli on nainen. Saati sitten jos molemmat osapuolet ovat naisia! Herran jestas sentään!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! <3 Olette ihania!
Koko päivä meni hirveän ahdistuksen kourissa, valmistauduin henkisesti eroamaan. Vatsassa oli musta möykky ja kyyneleet herkässä. Olin lukenut käymäämme keskustelua sata kertaa, koittanut tulkita sitä, koittanut olla tulkitsematta sitä, koittanut lukea ulkopuolisena, koittanut vaikka mitä tyyliä ja saanut saman verran eri tulkintoja keskustelusta.
No mies sitten saapui yökylärepun kanssa, halasi, pussasi ja parkkeerasi sohvalle ja sanoi että tulis lätkää. Mun naama venähti ja sanoin että eiks meidän pitänyt jutella? Mies katsoi anovasti johon vastasin että ai, onks se joku suomen peli? Olihan se. Sanoin pitkin hampain että okei, puhutaan sitten erätauolla. Kävi ilmi että mä olin lahjakkaasti ylireagoinut ja ylitulkinnut kirjoituksia ja rivien välejä. Keskustelu oli lyhyt ja tahmainen. Ei siitä miehestä kyllä helppoa ole vastauksia saada, mutta ei meillä mitään ongelmia näköjään ole. Ainoa ongelma on mun pää. Onneksi olen pitänyt suurimman osan ajatuksistani poissa hänen korvistaan, ei miehet kestäisi semmoista kun en itsekään kestä.
Luin eräästä blogista kimaltelevan eläinjoulukoristeen aiheuttamasta kohusta. Toinen bloggari oli kirjoittanut omaan blogiinsa postauksen, jossa oli maininnut ettei niin välitä kiiltokuva-asioista ja esimerkinomaisesti maininnut, että kimaltelevat eläinjoulukoristeet muunmuassa ei ole hänelle ollenkaan tärkeitä joulussaan vaan tärkeintä on se joulufiilis ja läheiset. Samaa olin itse ajatellut ja ärsyyntyneenä katsellut facebookin jouluidyllikuvia. Kimaltelevan eläinjoulukoristeen omistanut bloggari siitä veti herneet nenäänsä ja loukkaantui. Tässä nähtiin taas klassinen naisen väärinymmärrys. Yksi sanoo jotain ja toinen ymmärtää asian ihan toisin peilaten omiin näkökulmiinsa, arvoihinsa ja historiaansa. Jos mies olisi sanonut mulle, että hän ei voi ymmärtää ihmisiä joilla on kimalteleva karhukoriste joulukuusessaan niin olisin varmaan kääntänyt sen niin että ei voi olla ihmisen kanssa, joka tykkää kimaltelevista karhuista :D. Kärpäsistä härkäsiä tulee niiiiin helposti, varsinkin jos toinen osapuoli on nainen. Saati sitten jos molemmat osapuolet ovat naisia! Herran jestas sentään!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! <3 Olette ihania!
lauantai 26. joulukuuta 2015
Onnea 4-v Puolis!
Muusani Helmi inspiroi mut kirjoittamaan kun tajusin että tänään blogini täyttää 4 vuotta. NELJÄ! Huhhuh! Erosta on siis neljä vuotta. Tuntuu kuin siitä olisi mennyt vasta hetki, mutta kun alkaa oikein ajattelemaan niin näiden neljän vuoden aikana on tapahtunut ihan hirveästi!
Blogia aloitellessani en olisi koskaan osannut ajatellakaan mitä kaikkea tämä mulle toisi. Muutaman hyvän ystävän ihan oikeaan elämäänkin, paljon virtuaaliystäviä, hirmuisen määrän tsemppiä vaikeisiin tilanteisiin, yhden lehtijutun, jopa yhden ilmaisen treffipalvelun jäsenyyden :D. Joo, en mä päässyt tällä samalla tavalla rikastumaan kuin jotkut bloggarit :D. Ei tosin ollut tarkoituskaan :D.
Mitä kuluneet neljä vuotta on mulle tuonut. Ensimmäisen vuoden olin totaalihukassa ja laastaroin itseäni hirveällä vimmalla. Muutin hirveällä vimmalla tähän talooni ja selviydyin. Piti ihan hetki pohtia ankarasti että mitä toisena vuotena tapahtui. Ei tainnut tapahtua juurikaan mitään mainittavaa, tai siis dramaattista. Työpaikan vaihdos ja tietynlainen "seestyminen". Kolmas vuosi olikin Kelailija-vuosi. Suuri rakkaus ja suuri suru opetti ja sai pelkäämään ja varovaiseksi. Neljäs vuosi toi nykyisen miehen kuvioihin. Näiden neljän vuoden aikana olen tutustunut itseeni ja oppinut viihtymään itseni kanssa paremmin. Todennut että elämä kantaa ihan käytännössä. Aina mä olen siihen kyllä uskonutkin.
On olemassa tyttö ennen eroa ja on olemassa Puolis eron jälkeen. Kaksi totaalisen erilaista ihmistä. Tyttö paahtoi elämää eteenpäin hirveällä kiireellä. Kesämökki, uusi itse rakennutettu omakotitalo, tila-auto ja lapset oli jo ennen 30-v synttäreitä, kauhea kiire menestyä. Nyt mulla on vanha talo, pieni auto ja hymyilevä sielu. Eikä se hymyile vähiten siksi että olen tämän kaiken itse saanut aikaan. Olen oppinut aivan julmetusti kaikkea kun on ollut pakko. Olen myös onnellinen siitä että lapsilla menee hyvin. Pienet sisarukset varmaankin opettavat toivottavasti ehkäisyn tärkeydestä :D
Kirjoitan tätä hymy huulillani, melkein tulee onnellisuuden kyyneleet silmiin. Mun elämä on oikeastaan just nyt aika ihanaa! Mitähän kaikkea elämällä onkaan mulle vielä annettavaa! :)
Blogia aloitellessani en olisi koskaan osannut ajatellakaan mitä kaikkea tämä mulle toisi. Muutaman hyvän ystävän ihan oikeaan elämäänkin, paljon virtuaaliystäviä, hirmuisen määrän tsemppiä vaikeisiin tilanteisiin, yhden lehtijutun, jopa yhden ilmaisen treffipalvelun jäsenyyden :D. Joo, en mä päässyt tällä samalla tavalla rikastumaan kuin jotkut bloggarit :D. Ei tosin ollut tarkoituskaan :D.
Mitä kuluneet neljä vuotta on mulle tuonut. Ensimmäisen vuoden olin totaalihukassa ja laastaroin itseäni hirveällä vimmalla. Muutin hirveällä vimmalla tähän talooni ja selviydyin. Piti ihan hetki pohtia ankarasti että mitä toisena vuotena tapahtui. Ei tainnut tapahtua juurikaan mitään mainittavaa, tai siis dramaattista. Työpaikan vaihdos ja tietynlainen "seestyminen". Kolmas vuosi olikin Kelailija-vuosi. Suuri rakkaus ja suuri suru opetti ja sai pelkäämään ja varovaiseksi. Neljäs vuosi toi nykyisen miehen kuvioihin. Näiden neljän vuoden aikana olen tutustunut itseeni ja oppinut viihtymään itseni kanssa paremmin. Todennut että elämä kantaa ihan käytännössä. Aina mä olen siihen kyllä uskonutkin.
On olemassa tyttö ennen eroa ja on olemassa Puolis eron jälkeen. Kaksi totaalisen erilaista ihmistä. Tyttö paahtoi elämää eteenpäin hirveällä kiireellä. Kesämökki, uusi itse rakennutettu omakotitalo, tila-auto ja lapset oli jo ennen 30-v synttäreitä, kauhea kiire menestyä. Nyt mulla on vanha talo, pieni auto ja hymyilevä sielu. Eikä se hymyile vähiten siksi että olen tämän kaiken itse saanut aikaan. Olen oppinut aivan julmetusti kaikkea kun on ollut pakko. Olen myös onnellinen siitä että lapsilla menee hyvin. Pienet sisarukset varmaankin opettavat toivottavasti ehkäisyn tärkeydestä :D
Kirjoitan tätä hymy huulillani, melkein tulee onnellisuuden kyyneleet silmiin. Mun elämä on oikeastaan just nyt aika ihanaa! Mitähän kaikkea elämällä onkaan mulle vielä annettavaa! :)
Life is like a box of chocolates, you never know, what you're gonna get
torstai 24. joulukuuta 2015
Joulukoonti 2015
Aatonaatto, viihdyn töissä varmaan pitkään. Pitää arkistoida papereita sun muuta. Töiden jälkeen jumppaan. Sitten vois vaikka masentua loppuillan. Miehen kanssakaan ei mene ehkä niin kuin toivoisin, voi kyllä olla oman mielikuvituksen tuotostakin. Todennäköisesti onkin näin.
Työkaveri: Mites sun joulu? Säälivä katse kun kerroin että todennäköisesti aika kulkee eteenpäin samaa vauhtia kuin muulloinkin.
Toinen työ"kaveri": "Eihän täällä ole KETÄÄN! No, hyvää joulua kuitenkin."
Aatonaaton ilta: Mä taidan julkaista tämän vasta joulun jälkeen, etten pilaa kenenkään joulutunnelmaa. Jospa päivittelisin tänne vaan joulutunnelmia ja katsotaan miten epäjouluinen ja kriisinen tästä tulee.
Jumpan jälkeen kiirehdin alkoon kun luulin että se menee jo kuudelta kiinni. No, kasiin asti se olis ollut auki. Sain sieltä varalle joulukossupullon, ettei vaan pääse loppumaan humala kesken jos tulee tarve luopua selvästä päästä.
Vituttaa fb:n ja instagramin jouluidyllikisa. Jos pistäis kynttilän palamaan ja sen kossun sen viereen ja osallistuisi sillä kuvalla jouluidyllikisaan? Ehkä en kuitenkaan, herkuttelen vain ajatuksella ja laitan sen teille. Mä koitan pitää nämä tunteet kaikki itselläni.
En ihan onnistunut, vaan jaoin facebookissa epäjouluisen Antti Tuiskun "party"-biisin niin tarkka"korvaisemman" vaistot selkeästi heräsi, mutta ehkä sain harhautettua edes osittain? En tiedä. Ehkä se sai pienen vainun mun joulufiiliksestä. Mutta hyvä biisi se on kuitenkin :). Vetäisin melatoniinia 3 mg nassuun puol kympiltä, jospa uni armahtaisi.
Aatto: Heräämys kahdeksalta, tietty kun menin niin aikaisin nukkumaan. Mieheltä "Hyvää Joulua :)" Ei edes pusuhymiöitä, eikä kyselyä että miten mulla menee. Mihin sen empatiakyky on kadonnut? Keväällä sitä vielä oli runsain mitoin. Hiirten joulutervehdysrapina ilahdutti seinän sisällä, en ole yksin :). Tosin nyt jos napsahtaa ensimmäistä kertaa hiirenloukku niin kyllä minä joulumieleni siitä niin pahoitan.
Käväisin Prismassa ostamassa maaliteloja ajatuksena maalailla yläkerrassa, mutta kotimatkalla kun aurinko alkoi paistamaan niin päätinkin lähteä lenkille. Heitin 7 kilsan lenkin välillä pysähdellen ja ihmetellen luontoa ja höpötellen omia ajatuksiani. Kyllä niitä ajatuksia ehtikin siinä 1,5 tunnissa tulemaan! Totesin että mulla on varmaan ajatusadhd kun ajatukset poukkoilee järjettömyyksistä realismiin ja ties minne.
Törmäsin kantarelliin! Ja viherrykseen. Loppumatkasta lensi 4 joutsentakin kaakattaen ylitseni. Aikamoista joulutunnelmaa.
Tämä aatto on paljon helpompi kuin eilinen aatonaatto. Hyvä niin :). Katselen Risto Räppääjää ja juon kuohuviiniä, saunassakin tuli käytyä. Ihana tuo herra Lindbergin ja Rauha-tädin rakkaustarina :). Kohta jouluruuan rippeet. Ei tässä ole mitään hätää. Joulukossukin taitaa jäädä korkkaamatta kun ei tässä niin isoa angstia tullutkaan kuin pelkäsin. Ehkä se oli tuo luonto ja kävely, joka jeesasi. Ja hetki höpöttelyä miehen kanssa auttoi kanssa.
Nyt se on ohi :). Joulu siis. Fiilis nousi iltaa kohti, ihan hyvillä mielin painelen nyt nukkumaan. Aamun jälkeen ei ole edes itkettänyt ollenkaan. Pahoittelen jos tuli sekava postaus, kirjoittelin sitä muutaman päivän.
Hyvää joulua :)
Työkaveri: Mites sun joulu? Säälivä katse kun kerroin että todennäköisesti aika kulkee eteenpäin samaa vauhtia kuin muulloinkin.
Toinen työ"kaveri": "Eihän täällä ole KETÄÄN! No, hyvää joulua kuitenkin."
Aatonaaton ilta: Mä taidan julkaista tämän vasta joulun jälkeen, etten pilaa kenenkään joulutunnelmaa. Jospa päivittelisin tänne vaan joulutunnelmia ja katsotaan miten epäjouluinen ja kriisinen tästä tulee.
Jumpan jälkeen kiirehdin alkoon kun luulin että se menee jo kuudelta kiinni. No, kasiin asti se olis ollut auki. Sain sieltä varalle joulukossupullon, ettei vaan pääse loppumaan humala kesken jos tulee tarve luopua selvästä päästä.
Vituttaa fb:n ja instagramin jouluidyllikisa. Jos pistäis kynttilän palamaan ja sen kossun sen viereen ja osallistuisi sillä kuvalla jouluidyllikisaan? Ehkä en kuitenkaan, herkuttelen vain ajatuksella ja laitan sen teille. Mä koitan pitää nämä tunteet kaikki itselläni.
En ihan onnistunut, vaan jaoin facebookissa epäjouluisen Antti Tuiskun "party"-biisin niin tarkka"korvaisemman" vaistot selkeästi heräsi, mutta ehkä sain harhautettua edes osittain? En tiedä. Ehkä se sai pienen vainun mun joulufiiliksestä. Mutta hyvä biisi se on kuitenkin :). Vetäisin melatoniinia 3 mg nassuun puol kympiltä, jospa uni armahtaisi.
Aatto: Heräämys kahdeksalta, tietty kun menin niin aikaisin nukkumaan. Mieheltä "Hyvää Joulua :)" Ei edes pusuhymiöitä, eikä kyselyä että miten mulla menee. Mihin sen empatiakyky on kadonnut? Keväällä sitä vielä oli runsain mitoin. Hiirten joulutervehdysrapina ilahdutti seinän sisällä, en ole yksin :). Tosin nyt jos napsahtaa ensimmäistä kertaa hiirenloukku niin kyllä minä joulumieleni siitä niin pahoitan.
Käväisin Prismassa ostamassa maaliteloja ajatuksena maalailla yläkerrassa, mutta kotimatkalla kun aurinko alkoi paistamaan niin päätinkin lähteä lenkille. Heitin 7 kilsan lenkin välillä pysähdellen ja ihmetellen luontoa ja höpötellen omia ajatuksiani. Kyllä niitä ajatuksia ehtikin siinä 1,5 tunnissa tulemaan! Totesin että mulla on varmaan ajatusadhd kun ajatukset poukkoilee järjettömyyksistä realismiin ja ties minne.
Tämä aatto on paljon helpompi kuin eilinen aatonaatto. Hyvä niin :). Katselen Risto Räppääjää ja juon kuohuviiniä, saunassakin tuli käytyä. Ihana tuo herra Lindbergin ja Rauha-tädin rakkaustarina :). Kohta jouluruuan rippeet. Ei tässä ole mitään hätää. Joulukossukin taitaa jäädä korkkaamatta kun ei tässä niin isoa angstia tullutkaan kuin pelkäsin. Ehkä se oli tuo luonto ja kävely, joka jeesasi. Ja hetki höpöttelyä miehen kanssa auttoi kanssa.
Nyt se on ohi :). Joulu siis. Fiilis nousi iltaa kohti, ihan hyvillä mielin painelen nyt nukkumaan. Aamun jälkeen ei ole edes itkettänyt ollenkaan. Pahoittelen jos tuli sekava postaus, kirjoittelin sitä muutaman päivän.
Hyvää joulua :)
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Meidän joulu meni jo
Päätin perjantaina yhtäkkiä ja yllättäen, että meillä vietetäänkin joulua jo lauantaina. Lapset ovat siis exällä tänä vuonna, mutta tämän viikonlopun mun luona. Siispä joulu pystyyn. Koska mä olen aikuinen niin saan päättää koska meillä on joulu.
Perjantaina ruokaostokset, lauantaiaamuna joulusauna ja riisipuuro, sitten piparinvääntöä ja torttuja, ruokaa napaan ja lahjojen aukaisu. Ähky, sokerihumala ja lahjailo :). Siinä se sitten meni. Illalla leikittiin laiva on lastattua, suosittelen jos haluat tajuta oman järjenhitautesi suhteessa lapsiisi :D. Googlettaakin piti kun en tiennyt kaikkia sanoja mitä ehdotettiin, esim. "nonaani"= nestemäinen hiilivety, jonka molekyylissä 9 hiiltä ja 20 vetyä. Hauskaa oli, naurettiin ihan kippurassa kaikille itse keksityille sanoille ja niiden keksityille merkityksille :D.
Kiva päivä oli ja lapset olivat tyytyväisiä. Kohta kun pistän lapset junaan niin alkaa varmaan toden teolla hiipimään jouluahdistus päälle.
Viime viikolla saatiin iskän kanssa rempattua yläkerran toista huonetta, eli se odottelisi vielä maalausta, jospa siis sitä tekisin joulun aikaan vaikka. Mitään käyttöä sille huoneelle ei kyllä ole kun kuopusta ei huvita sinne muuttaa alakerrasta.
Mahanpohjassa ja silmäluomissa tuntuu kyllä selkeästi kasvava jouluangsti. Töitä saa onneksi tehdä aatonaattoon asti reippaasti.
No, kohta se on oikeastikin ohi.
Perjantaina ruokaostokset, lauantaiaamuna joulusauna ja riisipuuro, sitten piparinvääntöä ja torttuja, ruokaa napaan ja lahjojen aukaisu. Ähky, sokerihumala ja lahjailo :). Siinä se sitten meni. Illalla leikittiin laiva on lastattua, suosittelen jos haluat tajuta oman järjenhitautesi suhteessa lapsiisi :D. Googlettaakin piti kun en tiennyt kaikkia sanoja mitä ehdotettiin, esim. "nonaani"= nestemäinen hiilivety, jonka molekyylissä 9 hiiltä ja 20 vetyä. Hauskaa oli, naurettiin ihan kippurassa kaikille itse keksityille sanoille ja niiden keksityille merkityksille :D.
Kiva päivä oli ja lapset olivat tyytyväisiä. Kohta kun pistän lapset junaan niin alkaa varmaan toden teolla hiipimään jouluahdistus päälle.
Viime viikolla saatiin iskän kanssa rempattua yläkerran toista huonetta, eli se odottelisi vielä maalausta, jospa siis sitä tekisin joulun aikaan vaikka. Mitään käyttöä sille huoneelle ei kyllä ole kun kuopusta ei huvita sinne muuttaa alakerrasta.
Mahanpohjassa ja silmäluomissa tuntuu kyllä selkeästi kasvava jouluangsti. Töitä saa onneksi tehdä aatonaattoon asti reippaasti.
No, kohta se on oikeastikin ohi.
torstai 17. joulukuuta 2015
Prahan reissu heitetty
Prahan reissu miehen kanssa heitetty. Lennolla tietysti jännitin ja mies silitti kiltisti polvea rauhottaakseen. Pisteet kotiin. Viisi päivää, viisi kävelyn täyteistä päivää. Kilometrejä tuli päivässä yleensä reilu kymmenen vaikka osa matkoista taitettiiinkin julkisilla. Käytettyä tuli ratikkaa, metroa ja bussia. Ai niin, matkan alkajaisiksi tapasin miehen veljen pikaisesti. Kivaa, en ole enää niin näkymätön...
Lennolla tietysti jännitin ja mies silitti kiltisti polvea rauhottaakseen. Pisteet kotiin.
Ensimmäistä päivälippua ostaessamme jouduimme hyvin Puolismaiseen tilanteeseen. Selvitetty oli, että lippuja saa JOKAISESTA tupakkakapasta ja asemien automaateista. No, tupakkakauppa ei ole mik tahansa tupakkaa myyvä kauppa, joten sen löytäminen oli vaikeaa. Ja sitten kun löytyi niin oli kiinni. Metroasemalle siis. Automaattiin meillä ei ollut tarpeeksi kolikoita ja hetken automaatin ympäristössä palloiltuamme todettiin että jotain on keksittävä. Asemalla olevassa kioskissa luki selkeästi että he eivät vaihda rahaa, eikä he ole mikään infotiski. No, me sitten juonittiin hetki että millaisilla ostoksilla saamme rahat sopivan kokoisiksi että saadaan automaatista liput. Mies suoritti ostoksen ensin ja poistui takavasemmalle. Minä sitten seuraavaksi. Nainen epäilevästi kuunteli mun suklaapatukkatilauksen ja kysyi että tarvitaanko me liput? Mä en mukamas ollut ymmärtävinäni kysymystä kun ajattelin että ei suostu myymään niin isolla rahalla sitä patukkaa vaan änkytin että ei ole pienempää. Mummo toisti kysymyksen muutamaan kertaan ja jouduin sitten myöntämään juoneni. No, kas kummaa, kioskissa myytiin sitten kuitenkin MYÖS lippuja :D. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Eipä käynyt pienessä mielessäkään mennä kysymään lippuja kioskista, joka ilmoittaa selkeästi ettei sieltä tarvitse mitään rahanvaihtoa koittaa saati kysellä tyhmiä!
Toinen Puolismainen tilanne melkein sattui kännykkää räplätessä. Oltiin käyty juuri seksivälinemuseossa, josta tuliaisena lähetin kaverille kännykällä otetun kuvan jättimäisistä dildoista. Isoimmat ovat mun reiden paksuisia ja mulla ei todellakaan ole mikään kapoinen reisi.
Räpläsin kännykällä facebookia ja uutena ominaisuutena siellä on, että se näyttää joskus päivitystä helpottaakseen valmiiksi kameralla otettuja kuvia. Siitä vaan täps ja täps niin kuva päätyy päivitykseen. No arvaatte varmaan jo, että tuo kuva meinasi pamahtaa uutisvirtaani! Ei jäänyt enää kuin yhdestä napinpainalluksesta kiinni! Hitto kun peljästyin!
Nähtyä tällä kertaa tulivat:
Terezinin keskitysleiri
Ydinsotamuseokierros
Petrin torni (minieiffeltorni, 299 askelta huipulle)
Kampa-saari
Vituksen katedraali
Euroopan pisimmät rullaportaat Namesti Miru metroasemalla (sinne piti ajaa vartavasten niitä rullaportaita ajelemaan)
Tv-torni
Seksivälinemuseo (jossa nimme myös about 1930 luvulla filmattua pornoa! Herran jestas!)
Ohjattu kiertoajelukin ehdittiin vetää
Ensimmäinen mieskiukkukin tuli koettua, ei ole kovin rakentava kiukuttelija.
Lomailijana se on hieman eri kastia kuin minä, piti olla tarkkana että pysyi perässä. Pään kun käänsit hetkeksi ja katsoit eri suuntaan niin mies oli saattanut ehtiä jo muutamankymmenen metrin päähän vaikka juuri oli seissyt kiltisti vieressä. Päikkäreitä ei vedelty, eikä kakkuja syöty (niin kuin Helmen kanssa). Eksyttiinkin joka päivä ja monta kertaa, uskomattoman vaikea kaupunki tuo Praha. Hotellillein löydettiin lukemattomia eri lähestymiskulmia.
Tässä muutama turistikuva
Lennolla tietysti jännitin ja mies silitti kiltisti polvea rauhottaakseen. Pisteet kotiin.
Ensimmäistä päivälippua ostaessamme jouduimme hyvin Puolismaiseen tilanteeseen. Selvitetty oli, että lippuja saa JOKAISESTA tupakkakapasta ja asemien automaateista. No, tupakkakauppa ei ole mik tahansa tupakkaa myyvä kauppa, joten sen löytäminen oli vaikeaa. Ja sitten kun löytyi niin oli kiinni. Metroasemalle siis. Automaattiin meillä ei ollut tarpeeksi kolikoita ja hetken automaatin ympäristössä palloiltuamme todettiin että jotain on keksittävä. Asemalla olevassa kioskissa luki selkeästi että he eivät vaihda rahaa, eikä he ole mikään infotiski. No, me sitten juonittiin hetki että millaisilla ostoksilla saamme rahat sopivan kokoisiksi että saadaan automaatista liput. Mies suoritti ostoksen ensin ja poistui takavasemmalle. Minä sitten seuraavaksi. Nainen epäilevästi kuunteli mun suklaapatukkatilauksen ja kysyi että tarvitaanko me liput? Mä en mukamas ollut ymmärtävinäni kysymystä kun ajattelin että ei suostu myymään niin isolla rahalla sitä patukkaa vaan änkytin että ei ole pienempää. Mummo toisti kysymyksen muutamaan kertaan ja jouduin sitten myöntämään juoneni. No, kas kummaa, kioskissa myytiin sitten kuitenkin MYÖS lippuja :D. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Eipä käynyt pienessä mielessäkään mennä kysymään lippuja kioskista, joka ilmoittaa selkeästi ettei sieltä tarvitse mitään rahanvaihtoa koittaa saati kysellä tyhmiä!
Toinen Puolismainen tilanne melkein sattui kännykkää räplätessä. Oltiin käyty juuri seksivälinemuseossa, josta tuliaisena lähetin kaverille kännykällä otetun kuvan jättimäisistä dildoista. Isoimmat ovat mun reiden paksuisia ja mulla ei todellakaan ole mikään kapoinen reisi.
Räpläsin kännykällä facebookia ja uutena ominaisuutena siellä on, että se näyttää joskus päivitystä helpottaakseen valmiiksi kameralla otettuja kuvia. Siitä vaan täps ja täps niin kuva päätyy päivitykseen. No arvaatte varmaan jo, että tuo kuva meinasi pamahtaa uutisvirtaani! Ei jäänyt enää kuin yhdestä napinpainalluksesta kiinni! Hitto kun peljästyin!
Nähtyä tällä kertaa tulivat:
Terezinin keskitysleiri
Ydinsotamuseokierros
Petrin torni (minieiffeltorni, 299 askelta huipulle)
Kampa-saari
Vituksen katedraali
Euroopan pisimmät rullaportaat Namesti Miru metroasemalla (sinne piti ajaa vartavasten niitä rullaportaita ajelemaan)
Tv-torni
Seksivälinemuseo (jossa nimme myös about 1930 luvulla filmattua pornoa! Herran jestas!)
Ohjattu kiertoajelukin ehdittiin vetää
Ensimmäinen mieskiukkukin tuli koettua, ei ole kovin rakentava kiukuttelija.
Lomailijana se on hieman eri kastia kuin minä, piti olla tarkkana että pysyi perässä. Pään kun käänsit hetkeksi ja katsoit eri suuntaan niin mies oli saattanut ehtiä jo muutamankymmenen metrin päähän vaikka juuri oli seissyt kiltisti vieressä. Päikkäreitä ei vedelty, eikä kakkuja syöty (niin kuin Helmen kanssa). Eksyttiinkin joka päivä ja monta kertaa, uskomattoman vaikea kaupunki tuo Praha. Hotellillein löydettiin lukemattomia eri lähestymiskulmia.
Tässä muutama turistikuva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)