Hyvän mielen kortit

Tänään oli postilaatikossa tilaamani Hyvän mielen kortit. Jeee! Monta kymmentä inspiroivaa korttia ajatuksia herättämään ja itseni kehittämisen tueksi.

Ohjeissa sanottiin että pitää randomisti nostaa yksi kortti ja niin tein. Sain alla olevan kortin. Haluamani asiat ovat minulle mahdollisia. Kyllä, niin ovat.

Yritin saada lapsiakin mukaan inspiroivaan itsensäkehittämiskeskusteluun, mutta hieman laihoin tuloksin. Kuopus pyöräytti silmiään ja sanoi "joo" kun kehotin sanomaan itselleen tuon lauseen :D. Esikoinen lähti vähän enemmän pohtimaan ja tuli siihen tulokseen, että nuo portaat ovat tuossa sitä varten, että niiden alle voi piiloutua jos elämä pelottaa. Näkökulma tuokin :).

Kirja (jonka tilasin siis PIKAtoimituksella viikko sitten) antaa vielä odottaa itseään. Nämä kortit tilasin maanantaina normaalilla toimituksella. Jepjep. Kirjan piti olla varastossa, mutta Booky ei tosin kertonut, että kenen varastossa. Kyselin kirjani perään keskiviikkona ja sain vastauksen että tavarantoimittajasta johtuvista syistä toimitus viivästyy. Eli eipä ollut heidän varastossaan. Ärsyttävää virheellistä markkinointia. Mutta en anna sen nyt kiristää päänuppia enempää. Plärään kortteja niin pitkään kunnes kirja tulee ja koitan eheytyä.

Yläkerran ikkunasta talvimaisema :). Kaunista

Tekopositiivisuus ei kanna pitkälle

Mulla olis hirvee tarve avautua käänteisvertaishenkilön ja mun suhteesta, mutta en mä oikein osaa! Mä yritän silti.

Perin hämmentävää on se, miten helppoa hänelle on puhua ihan mistä vaan. Kysyä kysymyksiä, joihin olisin halunnut vastauksen mieheltä, siis siltä joka minut jätti. Ei mulla sille ole enää soveltuvaa bloginimeä. Olkoon vain Mies.

Tunsin niin suurta tarvetta jakaa elämästäni enemmän (okei, ehkä vähempikin olisi riittänyt), että harkinnan jälkeen luotin blogini osoitteen hänelle. Ehkä mä olen mennyt sekaisin, ehkä en, mutta jotenkin mä vain vaistoan että voin luottaa enkä tule tuomituksi hölmöjen juttujeni takia. Tässä on kyllä jotain suurempaa, enkä tarkoita missään romanttisessa mielessä vaan molempien eheytymisen ja ymmärtämisen kannalta.

Leikittelin ajatuksella että Kvh (käänteisvertaishenkilö) ja Mies juttelisivat kokemuksestaan, heh, siinäpä olisikin varmasti mielenkiintoista keskustelua jos Mies edes osaisi keskustella.

Enää ei tekopositiivisuus oikein tunnu kantavan. Sen kirjan tilasin pikatoimituksella (1-2 pvää) perjantaina eikä se ole vielä edes lähtenyt varastolta. Haistakoot koko Booky.fi paska. Kokemukset puljusta luin tietty vasta myöhemmin.

Aika hauraalta tuntuu, ihan oon kuin just jäätyneen veden päällä, ei se kanna kuin muutaman askeleen ja sitten putoilen räpiköimään jääkylmään veteen. Pinnan alle.

Mua surettaa ja itkettää ja vituttaa ja mulla on yksinäinen olo ja kylmä!

Viikko mennyt

Mulla on näköjään tarve kirjottaa joka päivä. Asiaa ei kyllä välttämättä ole, mutta ei se mitään.

Mun enkelin lähettämä käänteisvertaishenkilökin uskoo enkeleihin. Uskomatonta mutta totta. Tämän tarkoitus vahvistuu.

Nyt on viikko mennyt. Raskas viikko, mutta oon koittanut keksiä tekemistä ja etsiä juttukavereita. Olen koittanut antaa itselleni luvan surra ja yrittää päästää tunteesta sitten irti. Sanoa itselleni että ei se haittaa jos on paha olla. Sanoa itselleni, että  kuuluu asiaan ja menee kyllä pois. Olen yrittänyt olla positiivinen siinä aina kuitenkaan onnistumatta. Käänteisvertaishenkilö on muutaman kerran mua muistuttanut kun olen lipsahtanut negatiivisuuden puolelle. Tosi mielenkiintoinen "suhde", hänestäkin. Mä olen tajunnut sen, että mun ei ehkä kuulukaan ymmärtää, että miksi mies teki mulle niin, vaan hyväksyä se, että en tiedä enkä ymmärrä. Olen koittanut olla ajattelematta häntä, koittanut painaa hyvät muistot jonnekin, mistä en niitä muista. Olispa edes niitä huonoja muistoja, joihin "nojata", mutta kun ei ole.

Tänäänkin mä olen ihana, kaunis, vahva, loistava persoona ja itselleni rakas <3 

Päivän pakkomielle

Facebookissa pyörii näitä ärsyttäviä klikinkalasteluotsikoita vähän väliä. No, mä menin ja klikkasin ja totesin että helvetin hyvä idea, tuommoisia läpinäkyviä seinälokerikkoja mä tarvitsen enemmän kuin mitään muuta just nyt!

http://arvostettu.com/han-kayttaa-kenkalokerikkoa-tavalla-jota-emme-ole-nahneet-ennen-luulen-etta-kaikki-hyotyisivat-tasta/

Tänään päätin että pistän elämäni järjestykseen ja aloitan sen pikkuhousu- ja sukkalaatikosta. Ostan noita lokerikkoja vaatekaapin oven sisäpuolelle ja laitan kalsarit ja sukat niihin!

Eihän se ollutkaan niin helppoa kuin luulin, semmoisia ei nimittäin löytynyt mistään. Tokmanni, Clas Ohlson, Anttila, K-rauta, Citymarket ja Prisma läpikäyty ja Prismasta sitten loppujenlopuksi ostin läpinäkymättömän Sini-tuotteen version. Pettynyt, ärsyyntynyt ja kiukkuinen.

Kotiin päästyäni jatkoin armotonta googletusta ja päädyin tilaamaan Ebayn kautta Hong Kongista semmosia. Koska mä päätin haluta semmosia niin kyllä mä perkele semmoisia saan! Niin!!!

Nyt mä odottelen sitten kuukauden niitä kiltisti. No, onpahan jotain mitä odotella :D

Käänteisvertaishenkilö

Keskusteluyhteys mun enkelin kanssa on selkeästi auki! Menin mainitsemaan enkelijutusta työkaverille, jolle kerron yleensä about kaikki. No, se katsoi pitkään ja pyöräytti silmiään ja sanoi että olen tullut hulluksi :D. Voi olla, mutta pääasia että itse en sitä huomaa.

Niin, siis mun toiseen enkelijuttuun. Selkeästi mulle "heitettiin" eteen semmoinen mies, joka on muutama viikko sitten tehnyt naiselle niin kuin mulle on just tehty. Samat syyt, tai siis ei osaa sanoa syytä. Tällä on selkeästi se tarkoitus että mä opin ymmärtämään jotain, ehkä autan häntä ymmärtämään itseään. Mitään suhdetta tästä ei todellakaan tule, ei edes laastaria, mutta varmaan mielenkiintoista dialogia :).

Tilasin sen kirjan tänään, pikatoimituksella :). Hyvä musta vielä tulee. Ei kun mä OLEN jo hyvä! Musta tulee vaan vieläkin parempi :)

Enkeli

Nyt alkoi tulemaan kuulkaas ASIAA!

Kävin eilen hakemassa toivoa selvänäkijän luona ja toivoa sieltä sainkin. Tarkimmat lukijat muistanevat että olen harrastanut sitä ennenkin. Skeptikkojen ei ole välttämätöntä kommentoida :).

No, joka tapauksessa selvänäkijä kehotti mua puhumaan mun äidillisen enkelin kanssa, se on oikein aikaansaava ja tomera. Mä en oikein tiennyt miten se tapahtuu, mutta yritin eilen illalla sitten jutskailla sen kanssa. Tänään se sitten selkeästi vastasi! Kuuntelin Suomipoppia ja sieltä tuli Maaretta Tukiaisen haastattelu http://www.radiosuomipop.fi/#!/post/56975b339967a703002442d7  joka kertoi onnellisuudesta. Se puhutteli mua todella ja mun on ehkä pakko tilata hänen kirjansa Hyvän mielen taidot. Mä tajusin (ehkä taas) että mun pitää olla itselleni myötätuntoisempi ja sallivampi, antaa itselleni anteeksi asioita, hyväksyä se, etten voi tietää kaikkea, päästää tunteista irti. Mun pitää puhua itselleni kauniimmin :). Harjottelin äsken autossa ja rupesi hymyilyttämään kun hoin ääneen itselleni:

Mä olet ihana
Mä olet kaunis
Mä olet hauska
Mä olet mukava
Mä olet hyvää seuraa
Mä rakastan minua!

Mä olen varma että tuo oli mun enkelin viesti mulle :). Okei, mä tiedän että saattaa kuulostaa vähän hullulta, mutta mua ei haittaa yhtään, koska mä sallin itselleni mun oman enkelin joka neuvoo mua matkan varrella :). Ihanaa! Ja onko se nyt niin justiinsa mistä sen lohdun saa?

Ja ei, en ole kännissä. Kävin tänään lekurissa toista vuotta jatkuneen iho-ongelman kanssa ja sain isotretinoiinikuurin, eli meikäläinen ei sitten saa juurikaan viinistä nyt jokuseen kuukauteen nautiskella. Lääkäri puhkaisi yhden paiseen mun koivesta ja voi jestas että meinasi itku päästä, niin kovasti se sattui! Mutta jospa tuo troppi nyt auttaisi. Aikalailla kaikkea muuta on kokeiltu. Tää iho-ongelma puhkesi muutama viikko sen jälkeen kun Kelailija jätti mut. Mene ja tiedä... Mutta mä hyväksyn mun rupisen kroppani koska se on mun kanssa elänyt jo 37 vuotta ja palvellut hyvin ja mä toivon että mä saan rakastaa sitä vielä pitkään :)

Ei mitään oikeeta asiaa

Mun tekee mieli kirjoittaa, mutta en tiedä mitä. Voi paska. Kirjoitetaanpa sitten ihan mitä sattuu.

Menin sitten tilaamaan tiistaina ilmalämpöpumpun. Viime viikolla mä sen miehen tilasin katselmukselle, eli silloin kun olin vielä parisuhteessa. Osittainen syy ilmalämpöpumpun tilaamiselle oli se, että kun olen muutamiakin päiviä poissa kotoa (miehen luona) niin lämpö ehtii laskemaan tosi alas kun kukaan ei lämmitä. Joo, no, se tilannehan on jo muuttunut. Sitä ongelmaa ei ole enää.

Anyway, ilppimies tuli ja esitteli lippulaivansa ja kertoi mihin se tulisi ja milloin. Mä en jaksanut juurikaan kysellä enkä kyseenalaistaa, totesin vain että okei, yks tommonen hopean värinen sitten. Ensi viikolla se sitten tulee. Pari tonnia, kiitos ja moi. Ne oli nopeat kaupat ne. Taisi setä vähän yllättyä kun yritti vielä kauppojen jälkeenkin kertoa että miten hyvä heidän firmansa on. Meinasin sanoa että joo joo, uskotaan, mees ny ni pääsen itkemään, mutta en mä sanonut.

Huomenna on jo perjantai, hiton pitkä viikonloppu edessä. Olisinpa mä niin reipas että saisin edes tehtyä paljon kirjanpitoa. Olis oikeestaan melkein pakko olla.

Lueskelin Kelailijasta eron aikoja, mutta se oli vähän eri asia kuitenkin kun ei ollut niin selkeä ja suoraviivainen ero. Koitin löytää tietoa, että kauanko tää pahin kipu kestää, mutta ei se oikein selvinnyt. Niin, mä koitan tätäkin järjellä ratkaista, vaikkei tässä ole mitään järjellä ratkaistavaa.

Pikkuhiljaa ehkä siirryn kohta eron kiukkuosuuteen. Toivottavasti ainakin. "Ethän sä nyt jumalauta mulle tee noin!"

Äh, kyllä tää vaan perkele tekee kipeetä.