Lukijat

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Uupumusoireita osa miljoona

Tammikuun lopulla kävin lääkärissä uupumusoireiden takia. Sain Opamoxia nukkumisen avuksi. Viikon käytön jälkeen huomasin jo miten toleranssi oli kasvanut ja lopetin lääkkeen. Sairauslomasta ei ollut edes puhetta.

Nyt pyörittelen taas uupumusasiaa päässäni. Käynnissä on 3 vuorokauden sykevälivaihtelumittaus, jonka tulosten tultua pitää pohtia toimenpiteitä. Mittaus kertoo että palaudunko arjen rasituksista. Tuntuu että en palaudu. Milloinkohan viimeksi olisin nukkunut kunnon yön? On joko kuluneita lonkkia särkenyt tai stressiunet havahduttaneet tai muuten vaan pyörittänyt. Mittaus ei ole työterveyshuollon kanssa yhteistyössä tehty, eli on omalla vastuullani järjestää itselleni tulosten perusteella hoitoa.

Esimieheni irtisanoutui ja kun hän tuli juttelemaan jatkosta niin purskahdin itkuun. Tuntuu että esimiehen lähtö vie viimeisenkin toivonpisaran mennessään. Mulla oli hyvä esimies. Voi luoja että mua on hävettänyt esimiehen edessä itkeminen. Kai mä sopersin jotain että taidan olla vähän väsynyt tähän meininkiin. Niin oli pomokin ja siksi lähti. Vajaa pari vuotta sitten kun häntä rekrytoitiin niin cv kertoi sen, että ei jää katselemaan hankalia tilanteita. Ja niin kävikin. Rekry ei ollut mun päätös eikä siihen ollut kenelläkään mahdollisuutta vaikuttaa. Itsevaltias tj päättää kaikesta. Etenkin semmoisista asioista joista sillä ei ole hajuakaan. Mä en jaksa lähteä, joten on vain roikuttava mukana ja toivottava parasta.

Kuka tekee mun työt jos jään saikulle? Vesilasiin jää kuoppa jos työnnän sinne sormeni ja otan pois. Ei meidän organisaatiossa ole mun työn osaamista kuin yhdellä, enkä mä häntä halua myöskään uuvuttaa, koska mä taas olen ainoa, joka osaa tuurata häntä.

Olen muutaman kaverin tsempannut vastikään saikulle vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta itse olen niin jääräpääidiootti en koe olevani vielä niin loppu. Annan itselleni aikaa tulosten tuloon asti. Sit on toimittava jos faktatkin niin näyttää.

Remppa oli kyllä niin vikatikki tähän hetkeen.

7 kommenttia:

  1. Niinpä....Ihan kuin mä. Muille marmatan ja ite roikuin mukana ihan liian pitkään! Tiedän, ettei marmatus auta (vaikka sulle eilen vähän marmatinkin :-D) vaan ite pitää olla valmis. Mut pliis, älä päästä sitä liian pitkälle!
    Mieti, tuleeko tj sun haudalle suremaan? Ei tule, vaikka olisit kuinka venynyt ja paukkunut. Ikävä sanoa mutta et sä sit kumminkaan ole siellä korvaamaton. Se hoituu sun poissa ollessa, jollakin tavalla. Eikä sun oikeastaan tarvii ees tietää, miten.
    Sykevälimittaus herätti mut huomaamaan, että lapsilla ei oo kohta äitiä, jollen anna periksi. Ne on ne jotka mua/sua kaipaa, ei firma! Mun pisteet oli 18/100, joten syytä oikin havahtua.
    Sä et oo kone, rakas Puolis!!

    Oho, taisin just marmattaa :-D

    VastaaPoista
  2. NYT
    Otat sen osion JÄRKI kätessi ja tarkastelet ihan tosissasi, että haluatko tehdä itsellesi sen, mitä et kuitenkaan kenenkään ystäväsi haluaisi tekevän itselleen.
    Nainen, sinä löydät ihan takuulla työpaikan, jossa sun osaamista tarvitaan ja ehkä jopa myös arvostetaan niin paljon, ettei ihan kaikkea sälytetä sun niskoille.
    Tai sitten ainakin puhut itsellesi tietyn määrän etätyöpäiviä . Käsittääkseni se on alallasi hyvin mahdollista ja uskoisin sen jo helpottavan jonkin verran stressiä. Toi noin niinkun ensiapuna asiaan.

    VastaaPoista
  3. P.S. Olet jo nyt loppu, koska edes tänne moista kirjoittelet. Please, ÄLÄ odota liian pitkään. Sulla on jo huomenna, siis parin tunnin päästä mahdollisuus tehdä asialle jotain.
    Arvaa vain, miltä musta tuntuu, puuttua jäsenenä porukasta, missä ei yhdelläkään oikeastaan ollut varaa sairastaa. Niin vain on sekin asia hoidettu ja pomo sanoo, että mun paikkani on selustettu niin, että voin palata töihin koska haluan ja tehdä töitä ihan miten haluan. Hänelle on pääasia, että tervehdyn. OK, ei ehkä ihan täysin verrattavissa, mutta mä olen sellainen epämääräinen tekijä henkilöstösuunnittelussa, ettei mun varaan voi laskea yhtään mitään. Vielä pari kk sitten näytti, että palaan toukokuussa töihin. Yksi kuvaus ja se onkin sitten ehkä hyvässä lykyssä lokakuussa...

    VastaaPoista
  4. Komppaan muita, älä kaadu saappaat jalassa, vaan otat ne NYT pois ja hengität. Työpaikan vaihto ei ole helppoa, mutta aloita nyt vaikka sillä sairaslomalla. Tai etäpäivillä. Ota taukoa muodossa tai toisessa, sille näyttäisi nyt olevan ihan oikea tarve..

    VastaaPoista
  5. Tiedät ettet jaksa Mutta sinnittelet silti. Kenen takia? Miksi häpeät väsymyksen kyyneleitä? Ketä varten yrität (heikkenevällä kyvyllä) olla vahva?
    Väärä ylpeyskö johtaa nyt Puoliksen valintoja?
    Sulla on paljon ollut ja on lautasella. Onko sen myöntäminen itselle liikaa?
    Pystytkö rehellisesti katsomaan peiliin ja sanomaan että aina ei tartte jaksaa ja aikaa voimien keräämiseen saa ottaa?

    VastaaPoista
  6. Mulla tuo sykevälitesti (ortostaattinen koe) just narautti itselleni sen uupumuksen. Ihan niinku en olisi sitä muuten huomannut... sanoo hän, joka ei nukkunut kahteen kuukauteen edeltävästi, kuolema meinas tulla kun käveli portaat kakkoskerrokseen jne.

    Pääsin onneksi asian tolan vakasti ottaneen työterveyslääkärin luo ja lopulta oli pakko suostua saikulle. Se "tarpeeksi uupunut" päivä vaan tuli. Sitä ennen minunkun sormestani jäi kuoppa vesilasiin.

    Ja hei, edelleenkään - kaksi vuotta tapahtuneesta - en palaudu normaalisti rasituksesta. Ja edelleen olen samassa työssä, joka tän kaiken alkuun laittoi. Että en aio sanoa sulle mitään viisasta. Muita on niin paljon helpompi helliä, kuin itseä.

    Sitä ja paitsi, millä muulla sitä katraansa ruokkis? Lidlin roskiksetkin kun on lukittuja nykyään. Okei, huono. Mutta tässä tulee se hyvä; ymmärrän sinua. ♥

    VastaaPoista
  7. Hei!

    Mulla on ollut elämä viime kuukausien (lue mennen vuoden) aikana melko kaootista ja uupumusta, ihmeellisiä oireita. Viimeisimpänä tuli hikipuuskia. Menin lääkäriin muista syistä, heitin ilmoille josko olisi vaihdevuosi oiretta (mä 40-v.). Lääkäri ei oikein lämmennyt sille ajatukselle kun ikää näin "vähän". Suostui lopulta otattamaan arvon joiden lisäksi otatti kilpirauhas arvon ja sokerit, koska hänestä ne sopisi niihin paremmin tai sitten oireet johtuvat juuri diagnosoidusta masennuksesta. Eilen soitti tuloksista. Ja mitä ne oli tulokset. Kaikki arvot hyviä, paitsi fsh- arvo. Mulla on menopaussi. Lääkäri ei edelleenkään usko tulosta, joten joudun uudelleen mittauttamaan tuon arvon, meinasi, että siinä on tullut mittaus virhe. FSH arvoni oli 51. Nyt mennään verikokeille uudestaan, mutta vv:det selittää kaikki mun oireeni masennuksesta lähtien. Googlasin asiasta ja multa löytyy kaikki nuo oireet ahdistuksesta, masennuksesta, itkuisuudesta, unettomuuteen ja kuumiin aaltoihin.

    Mieti tällaista vaihtoehtoa.

    Joka tapauksessa, tsemppiä kovasti sulle elämän koukeroihin ja jaksamisia työrintamalle. Kuuntele sydäntäsi ja intuitiotasi ja toimi sen mukaan. Etsi vaikka uusi työpaikka ennen kuin irtisanoudut vanhasta. Miksi kiusata itseäsi siellä?

    <3

    VastaaPoista