Lukijat

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Olen kotona

Kuuntelen seinäkellon vaimeaa tikitystä ja katselen ruutuikkunoista varjojen pitenemistä pelloilla. Hiljainen hiekkatie rajaa pellot metsästä. Näkymä on kaunis. Olen uudessa kodissani, kodissa jossa on vielä muiden tavaroita eikä juuri lainkaan vielä omia. Yritän totutella. Mökki meni kaupaksi ensimmäisellä viikolla ja sen tyhjennys tapahtuu viikon päästä. Kerrostalokodillani ei ole ollut kysyntää, mutta siitä huolimatta onnistuin ostamaan puolet tästä ihanuudesta. Puolet narisevista lautalattioista, hirsisistä seinistä, vanhoista upeista omenapuista, marjapensaista, raparpereista ja ulkohuussista. Ehkä syksyn tullen löytyy jo sisältäkin jonkin sorttinen vessa. 

Näiden kiinteistökauppojen teko oli kilpajuoksua kuoleman kanssa, niin nopeasti kaikki eteni. Viimeiseen asti jännitettiin, että ehditäänkö tehdä kaupat vai ei. Matkalla kaupantekotilaisuuteen anopin puhelin soi, sydän hyppäsi kurkkuun ja ajattelin että nytkö se tapahtui. No, ei tapahtunut. Tuntui absurdilta järjestellä kauppoja, valtakirjoja, kaupanvahvistajia yms. kun ei voitu olla varmoja että ehditäänkö. Kiire, stressi, ahdistus ja suru vuorotteli. Kauppojen toteutuminen oli myös myyjäpuolen toive. Yksi asia vähemmän setvittävää poismenon jälkeen. Kaupat tuli tehtyä ja appi nukkui pois seuraavana päivänä, vain vajaan kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen. Anoppi ja appi ottivat mut sukuun vastaan niin uskomattoman lämpimästi. Kerrassaan ihania ihmisiä ovat. Tai anoppi on edelleen ja appi oli. Ei ihme, että miehestä tuli niin hyvä. 

Nyt meillä on käsissämme hyvin huollettu satavuotias talokaunotar, jonka tarinalle ja rakennusperinnölle yritämme antaa oman osuutemme. 

Olen nyt kotona. 




2 kommenttia: