Hengittelen

Lauantain treffien jälkeen ajattelin että mies tulee maanantaina ja lähtee tiistaina samoihin aikoihin kuin mä lähden töihin. Sunnuntaina mies alkoikin puhumaan että hän voisi laittaa mulle sitten tiistaina ruokaa. Mähän vedin itseni samantien siilimäiseen paniikkipuolustukseen, koska olin luonut päässäni skenaarion joka ei ollutkaan oikea. Kuvittelin että miehellä olisi ollut vain muutama päivä vapaata, mutta olikin koko viikko. Onneksi mies tajusi pienen paniikkini ja ymmärsi sen.

Jännitin puoliksi leikilläni tiistaina että onko kämppä tyhjennetty kun tulen kotiin. No ei ollut vaan ruoka oli mua siellä odottamassa.

Meillä on tosi luontevaa ja helppoa olla yhdessä. Mies tykkää silitellä ja pussailla ja mä tykkään sitä vastaanottaa. Hiljaisuuskin on helppoa.

Huomaan miten tunnepuolella mulla hakkaa rajoitinta vastaan. Tietyt asiat saa aikaan vaistomaisen siilipuolustuksen (kiitos jollekin kommentoineelle tuosta sanasta, sopii mun suuhun hyvin :) ). Esimerkkinä tänään kysyi että voisiko hän viedä mut risteilylle Tukholmaan kuukauden päästä. Siilipuolustus, ajatus meni jotenkin näin "Omgomg, sos sos. Tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia, se pelottaa mua". Sitten mä ajattelin että jos mä nyt vaan jatkan hengittämistä niin kaikki on ihan ok. Se on kuukauden päästä ja se on vain risteily eikä esim. meidän häät, rauhotu nainen. 

Mä pystyn kirjoittamaan miehelle näistä mun ajatuksista ja se ymmärtää että mä oon vähän keskeneräisempi kuin hän. Mun tarvii vaan tottua tähän uuteen ja ihmeelliseen tilanteeseen, jossa musta tykätään samalla tavalla kuin miten mä olen tykännyt edellisissä suhteissa miehistäni. Tykkään tuostakin miehestä kovin ja nyt kun on lähtenyt niin on kieltämättä ikävä ja haluaisin nukkua vieressä ja nyhjätä kyljessä.

Omituinen juttu tapahtui eilen illalla. Olin nukahtanut miehen syliin pää hänen olkapäällään niin että kasvot oli vastakkain. Mun tarvii AINA kääntyä pois päin nukkumiskaverista että saan unta. Mutta nyt mä olin ihan vaan pokkana siihen nukahtanut. Oli kuulemma joutunut väkivalloin kampeamaan kättään mun alta pois vaikka oon kyllä aika herkkäuninen. Nyt olen nukkunut kuin tukki kolme yötä.

Tuntuu tosi hyvältä, mutta vähän pelottavalta. Mutta mä hengittelen ja tää jatkuu vaikka mua pelottaakin vähän. Tuntuu kuitenkin hyvältä ja ihanan teiniltä kun se sanoo että se on mun ja mä sen. (Vaikka eihän kukaan toista silleen omista.)

Tästä on hyvä jatkaa :)

Pitkät toiset treffit

Olen edelleen toisilla treffeillä. Tai oikeastaan nyt töissä. Mies on vielä tämän päivän mun luona ja treffit päättyy huomenna aamulla.

Maanantaina käytiin tanssimassa salsaa, aikamoista heittäytymistä mieheltä, pisteet kotiin. Salsaaminen onnistui yllättävän hyvin vaikkei ollut sitä kokeillut koskaan ennen.

Eilen mies laittoi mulle ruokaa kun olin töissä, eli ruoka oli valmiina kun tulin kotiin, oli aika mukavaa :). Saunomista, lasit viiniä ja ensitreffit alttarilla. Tosi mukava ilta.

Kaikki tuntuu niin luonnolliselta, osaan jopa nukkua hänen kanssaan (toisin kuin tkm:n kanssa).  Tämä osaa nukkua hiljaa :).

Päivä kerrallaan, ei oo kiire mihinkään. Ei ole kuulemma menossa mihinkään vaan hän on minun. (pieni hui).

Tuntuu ihan hyvältä :)

Ihastusta ilmassa

Kuopus kysyi aiemmin viikolla, että voisiko mennä lauantaina poikaystävänsä kanssa Linnanmäelle.  Näin tilaisuuteni tulleen, joten sanoin että toki, mutta mä tuun sit mukaan. Sovin treffit Mies nro neljän kanssa sille ajalle kun teinit hurvittelivat Lintsillä.

Tarkoituksena oli ajaa auto Linnanmäen parkkiin ja siitä jatkaa kävellen jonnekin. Parkki oli täynnä, enkä löytänyt kuin tunnin paikkoja, joten paniikissa laitoin paikalliselle ystävälle viestiä ja sain koordinaatit minne ajella. Odottelin miestä ratikkapysäkillä ja näinkin hänen harppovan pian mua kohti pitkin askelin. Ennen kuin ehdin edes miettiä mitään niin olin tiukassa halissa! Tuntui niin hyvältä! Seuraavaksi siirtymään autolla muutaman minuutin päähän ilmaisille parkkipaikoille, kahvilan ja kivan kallion läheisyyteen. Ostettiin kahvit ja käytiin puistonpenkille istumaan. Mies taisi jo siinä kohtaa vetää mut kainaloon ensimmäisen kerran. Ei siinä kauaakaan mennyt kun huulet löysi huulet. Mun leukavamma vaikutti vähemmän kuin luulin, mutta vaikutti kuitenkin. Kahvit juotuamme siirryimme läheiselle kalliolle. Mulla oli picnic-huopa mukana, jonka miehen yllätykseksi leväytin lämmikkeeksi alle.

Istuttiin, halailtiin, pussailtiin, juteltiin, oltiin hiljaa. Kaikki tuo tuntui niin luontevalta ja oikealta. Tosi hyvältä. Aikamme siinä istuskeltuamme käytiin ruokkimassa mies, mä imin smoothien. Päätettiin lähteä kävelemään käsikädessä Linnanmäkeä kohti toinen kahvi mielessä jos vaikka nuoriso olisikin valmis jossain vaiheessa lähtemään kotiin. Aikaa treffien alkamisesta oli mennyt jo kolmisen tuntia. Yhtäkkiä tajuan että vastaan tulee kuopus poikaystävänsä kanssa (jota en ollut vielä tavannut). Pienesti panikoiduin enkä ehtinyt ajatella järkevästi. Mies kysyi että irrotetaanko kädet, että on ihan ok jos niin haluan tehdä (tuntui ihan siltä että meidät yllätettiin housut kintuissa jostain paljon pahemmasta :D). Sanoin että joo, sori. Kohdattiin nuorten kanssa ja esiteltiin vieraat osapuolet toisilleen. Tilanne oli kohtalaisen hämmentynyt, mutta eniten ehkä mun ja tyttöni puolelta. Mies oli tilanteessa kuin kotonaan.

Löydettiin kahvia ja istuskeltiin tovi. Sanoin miehelle että ei hänen tarvitse mua viihdyttää niin kauaa että nuoret ovat valmiit ja saattelin miehen viiden tunnin treffien päätteeksi ratikkapysäkille. Treffit päättyivät kohtalaisen kiihkeään suudelmaan kadunkulmassa. Raitiovaunu tuli ja mies lähti. Käännyin ympäri ja ylitin tien ja kuopus poikaystävänsä kanssa oli taas siinä! Mietin että mitenhän paljon ehtivät nähdä... No, elämä on. Odottelin vielä muutaman tunnin huvittelijoita ennen kuin pääsin lähtemään kotimatkalle.

Ajatukset treffien jälkeen: Mies on ihana, tykkää musta ja mä siitä. Osaa ilmaista itseään äärimmäisen hyvin kirjallisesti, joten olin saanut täysin oikean kuvan hänestä niin yllätyksiä ei tullut ekoilla treffeillä. Mies on valmis sitoutumaan, ei pelkää mitään, on kokonaisin mies minkä olen ikinä tavannut ja itsensä kanssa niin sinut kuin olla voi. Ymmärtää mua uskomattoman hyvin. Ymmärtää ja hyväksyy, että mä en ole ihan samassa vaiheessa itseni kanssa kuin hän. On siis täydellinen mulle. On jotenkin ihan epätodellinen olo. Uskaltaako tätä uskoa todeksi? Pakko uskaltaa uskoa, koska jos ei usko niin mitään ei voi saadakaan. Seuraavat treffit on maanantaina niin kuin alkuperäinenkin suunnitelma oli :).

Vatsanpohjassa on aika paljon perhosia :)

Leuat todellakin loksahti

Joo kyllä se leuka vaan todellakin loksahti. Eikä pelkästään kuvainnollisesti. Heräsin eilen aamulla ja totesin että suu ei aukeakaan kuin  muutaman sentin. Ei ollut onneksi juurikaan kipeä, joten päivä meni suht normaalisti. Hieroin ja venyttelin suuta jos vaikka olisi auttanut. Saunassakin kävin lämmittelemässä. Googlettelin, leukanivelen välilevyn sijoiltaanmeno. Otin yöksi vielä relaksantin jos mä rentoutuisin ja palaset loksahtelis paikoilleen. Mun kotihoito oli täysin virheellinen, tajuan sen nyt jälkikäteen.

Heräsin tähän päivään ja totesin että tilanne on pahentunut. Korvan edestä poski pullottaa ja on kosketusarka. Suu aukesi just ja just buranan verran (hammaslääkärin mittauksessa 5 mm ilman kipua). Ei ollut muuta mahista kuin soittaa hammaslääkärille joka vahvisti mun googlediagnoosin. Sanoi että ei todellakaan itsestään parane ja että mitä nopeammin hoitoon sen parempi ennuste.

Hammaslääkäri totesi että on tulehdus ja että ei mene paikoilleen sen takia. Buranaa, kylmää, jumppaa ja kolmen viikon päästä kontrolli.

Tää kuuluu taas niihin juttuihin joita ei uskois todeksi ainakin ajoituksen puolesta. Ekaks puhun leuat loksauttavasta miehestä ja sit seuraavana päivänä oon leuat lukossa. Voi tsiisus mä sanon.

Eli onkohan mulla jotain yliluonnollisia kykyjä? Hmm...

Mies nro neljä

Mies numero neljä. Herramunjeesus! Joko se on täydellinen psykopaatti joka osaa peilata itsestään mun toiveitteni miehen mulle tai sitten se ON semmoinen. Ainut toistaiseksi löydetty vika on välimatka joka sekin on siedettävä. Mies nro neljä löytyi samaan tapaan kuin tkm, eli vahingossa. Tylsyyksissäni heittelin viestejä ympäri maailmaa ja nelosen söpö nassu ja kiva profiiliteksti kirvoitti multa "Ai että! Oispa meillä päin tuommoisia miehiä :)" avauslinen. 

Mun pitää siis tehdä miessiivous ensi viikkoa varten. Mä en oo tehnyt miessiivousta aikoihin! No, se menee joulusiivouksesta samalla vaikka en niitäkään harrasta.

Mies on antaja niin kuin minäkin (en tarkoita seksuaalisesti senkin pervot). Vaan haluaa myös itse tehdä naisen hyväksi asioita eikä vain olla se, jolle niitä tehdään. Mähän olen ollut vähän aina se ainoa joka on suhteeseen antanut. No, katsotaan kuinka hyvin tuo pitää paikkansa.

Miehellä ei ole tuhatta lasta, ei juuri tapahtunutta eroa, erosta lapsen äidistä on enemmän kuin mulla ja sen jälkeen on ollut pitempiäkin suhteita. Mies on kiinnostunut enemmän sisäisestä kauneudesta kuin ulkoisesta, huumori on yhtä huonoa kuin mun oma ja heittäytymiskykyä löytyy näköjään rutkasti. Että huhhuh sanon mä. Saa pitää peukkuja pystyssä että hattarapilvi ei petä alta!

Mut tunnistettiin treffipalstalla Puolikseksi. Se tuntui vähän jännältä. Hei vaan sinne tunnistaneille. Enää en siellä ole, joten turha muiden lähteä etsimään :). Päätimme mies nro nelosen kanssa sulkea profiilit ja katsoa mihin tämä vie. Että ou mai gaad! Eikä kumpikaan flipannut asiasta.

Tämä kohtaaminen tapahtui lauantaiyönä kun olin juuri kirjoittanut Syysblues-postauksen. Että kovin nopeasti voi fiilikset muuttua. Se tässä sinkkuelämässä onkin se sinkkuelämän suola, ikinä ei tiedä mikä viesti muuttaa elämää. Jotkut hetkeksi, jotkut pidemmäksi.

Eli mahtavaa viikkoa hei kaikille! Mä meinaan leijua nyt positiivisuudessa ja kuurata kämppää treffikuntoon (ei, ei tavata abc:llä) loppuviikon :)

Niin ja niille jotka luulee että mä löydän jatkuvasti sopivia ihmisiä niin tässä mun tilastot viimeisen 15 päivän ajalta. Olen todellakin yrittänyt.

Syysblues

Huhhuh miten ankea ja ahdistunut fiilis mulla jostain syystä on. En tiedä johtuuko se tulevasta pimeyden vuodenajasta, mies nro kolmosen feidaamisesta, peilikuvasta vai mistä, mutta kyllä on mieli maassa. Raskaalta tuntuu raahautua kevääseen.

Tälle illalle oli sovittu jääkausityökaverin kanssa saunominen yleisessä saunassa. Hyvä että oli sovittu, muuten olisin masentunut koko päivän kotona. Ihan kivaa oli, oli dj, sauna, järvi, ilotulitus yms. Suhde työkaveriin on siis onneksi näköjään kunnossa taas.

Mielialat vaihtelee kuin naisella konsanaan, eilen olin ihan hepulissa ja kikattelin asiasta kuin asiasta ja tänään masispäivä. Alkoholilla ei ole ollut osuutta tapahtumiin ja mielialoihin.

Kevättä kohti näillä fiiliksillä.

Neljänkympin kriisi

Kävin tänään terapiassa, eli kampaajalla. Vuodatin saman vuodatuksen kuin eilen puhelimessa kaverille. Se meni suurinpiirtein näin (paatoksella): Mä vihaan mun työtä, vihaan syksyä, vihaan ihmisiä, vihaan itteeni, vihaan miehiä. Oon ollut nyt muutaman päivän hyvinkin täynnä vihaa kaikkea kohtaan. Viha on ehkä turhan vahva sana, mutta oonhan mä vähän ylidramaattinen.

Jatkoin vuodatustani sillä miten en halua käydä missään, en tavata ketään, työmatkankin ajan pidempää reittiä ettei tarvitse tavata niin paljoa muita autoilijoita, koska mä vihaan niitäkin. Puhuttiin harrastuksista ja todettiin että muutamaan paikalliseen harrastukseen ei voida mennä, koska ei vaan kertakaikkiaan siedetä sitä ohjaajaa ja se alkaa sitten vituttamaan liikaa. Vaikea löytää semmoista harrastusta joka ei vituta.

Kampaajaterapeuttini ehdotti että mulla olis neljänkympin kriisi. Oon huomanut kyllä keski-ikäistyneeni, koska en kertakaikkiaan siedä enää juurikaan paskaa. Ehkä mulla onkin, ei haittaa koska kriisit kuuluu elämään ja niistä voi varmaan oppia jotain. Ehkä, toivottavasti.

Mies nro 4 ja 5 ei löydy millään. Löytyy vain sikoja, hulluja ja väärällä tavalla mulkkuja. Älköön kukaan mies nyt tästä provosoituko. Mä kyllä provosoiduin kun mies koki oikeudekseen kommentoida mun vartaloa. Ehkä oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi, ei mennyt maaliin asti. Tuota edelsi keskustelua siitä että antaisinko hänelle vähän piparia sun muuta, joten olin jo aika ärsyyntyneessä mielentilassa kun mun kroppaani kommentoitiin. Itselle ei tulisi mieleenkään kommentoida (edes positiivisesti) vieraan ihmisen kroppaa.

Hyväksyn kriisini ja koitan suhtautua siihen huumorilla :).

TKM oli mennyt Tinderiin. Tuntui pahalta. Halusin sen näköjään eilen hänelle kertoakin. Jouduin nyt estämään TKM:n etten ottaisi idioottimaisuuksissani yhteyttä kun seuraava masokismihetki tulee.