Istutin myös KOLME vuotta sitten duunipaikalta pelastetut perennat, jotka olivat talvehtineet mun luona kaksi talvea pahvilaatikoissa pihalla. Ja silti ovat elossa, uskomatonta. Nyt kun ne on maassa niin varmaan kuolevat silkasta järkytyksestä. Vieläkin riittää energiaa, joten taidanpa alkaa siivoamaan.
Ehkä mä tällä touhuamisella pakenen eilisen pienen hermoromahduksen aiheuttamaa morkkista. Kyllä mä välillä mietin että onkohan mulla ihan kaikki kunnossa pääkopassa. Kyllä sitä ihminen osaakin välillä vajota alas ja lapsen tasolle. Ei se mitään, eilinen oli ja meni ja häpeäkin haihtuu.
Kertomuksessa on aukkoja!
VastaaPoistaMutta onpa komea hortensia... tuollaisesta olen haaveillut, mutta epäillyt, saanko pidettyä hengissä. Ja että onko se liian komea meidän nuhruiselle pihalle.
Ei tää mun pihakaan mistään puutarhalehdestä repäisty ole, joten kyllä se sun pihaankin varmasti istuu :). Jotkut asiat on niin noloja, ettei niitä voi kokonaisena edes anonyyminä kirjoittaa :)
PoistaHaihtuu haihtuu...eikä ollu ees paha syy! Usko mua, oot sä hullumpaakin tehnyt :-D
VastaaPoistaMahdatko tietää, mitä perennoita ne on jotka on sinnitelleet? Hortensia on ihana!
Oonhan mä tehnyt kaikenlaista :D. En mä tiedä mitä ne perennat on, jotain toooosi kestäviä ainaskin :D
Poista