Lukijat

lauantai 26. marraskuuta 2016

"Rakkaus - siitä elämässä on kysymys!"

Törmäsin tuohon lauseeseen Jutta Gustafsbergin haastattelussa. Olen törmännyt siihen myös muualla, toistuvasti. Rakkaus, ilman sitä elämä ei vissiin ole mitään. Olemassaoloa vain. Kun ajattelee että omalla kohdalla sitä rakkautta ei tässä nyt ole niin noiden kirjoitusten valossa elämä on tyhjää ja puutteellista.

Sehän on jo huomattu että normaali yksikkö ainakin meidän yhteiskunnassamme on pari, ei yksilö.

Kadehdin tyytyväisiä sinkkuja. Toisaalta olen itsekin aika tyytyväinen näin, mutta en kuitenkaan ole. Kyllä mulle perustarpeita on läheisyys, yhteenkuuluvaisuuden tunne ja seksi. Ilman niitä on vähän puolinaista. Yksittäin noita perustarpeita on mahdollista hankkia, mutta pakettina onkin todella paljon  hankalampaa, varsinkin kun olen vihdoin onnistunut vahingossa kasvattamaan semmoisen kuoren, jonka läpi on lähes mahdotonta nähdä. Ensikosketus minuun tuntuu olevan kyynisyys, kylmyys ja kovuus. Enkä mä kaikkea edes itse tiedosta vaan yritän olla "normaali". Etsin, mutta en kuitenkaan etsi. Toivon löytäväni ja samalla pelkään sitä.

Kai elämässä on muustakin kysymys kuin rakkaudesta.

Googletin elämän tarkoitusta ja löysin tämän artikkelin http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mika-on-elaman-tarkoitus-seitseman-vastausta-kaikkein-suurimpaan-kysymykseen/

Claes Anderssonin sanoin:
”Elämämme tarkoitus on häviäminen. Kun olemme poissa meitä ei enää ole, ei edes poissaolona tai tyhjyytenä, eikä kenenkään muistissa.
Kaikki jonka aistimme, muistimme, varastoimme, kuvasimme, tunsimme, vihasimme ja rakastimme katoaa meidän mukanamme. Elämämme tehtävä on toteuttaa olemassaolomme tarkoitus, joka on katoaminen." 
Tuo jotenkin hivelee mun pimeyteen käpertynyttä marrasmasentunutta sisintä

3 kommenttia:

  1. No jopas on tyhmää, mutta sitähän voi odottaakin tuolta tyypiltä. Vähän sama kuin väittäisi että elämässä on kyse vain lastenteosta ja vanhemmuudesta.

    Mun mielestä elämän tarkoitus ei ole edes katoaminen. Elämällä ei ole tarkoitusta. Ihminen on vain omahyväinen ja mahtaileva eläin, joka kuvittelee olevansa jotain enemmän ja tarkoituksellisempaa kuin muut elävät organismit tällä planeetalla, jolle vahingossa on syntynyt elämää. Ei ole kuitenkaan edes virusta älykkäämpi, mitä tulee oman elinympäristönsä tuhoamiseen.

    VastaaPoista
  2. Ei se rakkaus ole niin yksiselitteistä, ei sitä tarvitse rajat kumppaniin. Sitä voi rakastaa itseään, lapsiaan, ystäviään, eläimiä jne. Kunhan rakastaa ja on rakastettu.

    HannaHoo

    VastaaPoista
  3. Lapset - onnekkaita he, joiden elämässä on omia lapsia. Saattaa pestä parisuhderakkauden.

    VastaaPoista