Vaatii tottumista että ei ole enää sitä ihmistä, jolle kertoa ne päivän pienet mitättömät kuulumiset. On vähän tyhjää. Hassua miten ero vaikuttaa vaikka eihän me fyysisesti edes paljoa yhdessä oltu, mutta se tunne, että joku joka välittää on whatsapin päässä on aika merkittävä. Ja nyt kun sitä ei ole niin on iso aukko täytettävänä. Mitähän siinä aukossa oli puoli vuotta sitten? Ehkä se pikkuhiljaa täyttyy.
Helmi pakotti mut keksimään itselleni pakollisen tekemisen viikon sisälle, mielellään sosiaalisen. Eihän siinä auttanut sitten muu kuin lähteä keksimään, joten maanantaina yritämme muutaman työkaverin kanssa kokeilla SUP-joogaa tai ainakin suppailua.
Onneks on sentään kesä.
Hyvä neuvo Helmiltä :) Tälleen huonon tasapainon omaavana kauhistuin ajatusta joogasta suppilaudalla...mutta just viimeisimmässä joogalehdessä sivuttiin sitäkin. Että kaipa jotkut pysyy siinä laudalla. Mulle on tarpeeksi haasteellista joogata solidilla alustalla...
VastaaPoistaYritän saada tytöt tänään kokeilemaan suppailua mun kanssa niin saa vähän tuntumaa siihen touhuun. Vähän jännittää :D. Google kertoi joidenkin seisovan jopa päällään sup-laudalla! Huhhuh. Mun pää ja niska ei kyllä kestäis edes kropan painoa :D
PoistaKun joogassa tuli ensimmäistä kertaa niskaseisonta-asento, arvelin ettei ikimaailmassa onnistu multa. Mutta onnistui, ja sain varpaatkin koskettamaan lattiaa! Sit ku hirveen ilosena kotona kerroin onnistumisestani, niin muu perhe kokeili kans - miestä myöten kaikki sai heittämällä POLVET lattiaan siihen pään viereen... onnistumisen ilo hieman himmeni :)
PoistaPäälläseisonta tietysti on eri juttu, tai oikeammin se on käsilläseisonta, paino on kyynärpäillä tai jotain sen tapaista.
Hienoa, että pääsit harjoittelemaan! Viitaten uudempaan postaukseen. Oliko siellä minkäänlaista opastusta asiaan?
Oon mäkin vissiin joskus tuommoisen niskaseisonnan joogassa onnistunut tekemään, mutta siitä on jo jokunen vuosi. Ei oo tullut viime aikoina kokeiltua.
PoistaSuppailuun oli kuivan maan pikaopastus, sillä pääsi ihan hyvin alkuun :). Käytännössä sitten oppi paremmin että miten sitä hommaa suoritetaankaan. Iski kyllä pienoinen himo hommata oma lauta... Oon niin herkkä innostumaan asioista
Ei ollut aiemmin käynyt selville tuo piilottelukuvio - sehän on täysin perseestä. Jos on eronnut, on eronnut ja silloin voi olla mitä tahansa kuvioita eikä exän reaktioista väliä. Liian tuore ero ja olit laastari. Eipä tartte sitä enää sitten kokea. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Iso ruttuhali.
VastaaPoistaNiinhän mä olin. Taas. Mitenhän sitä oppis? Kai hakkaamalla tarpeeks päätä seinään
PoistaKurja juttu. Olen hengessä mukana.
VastaaPoistaLuin päiväkirjapostauksesi ja ajattelin, että kyllä me naiset osataan olla tyhmiä joskus! (Kuulun samaan kategoriaan.) Otetaan vastaan ne muruset mitä meille annetaan, otetaan vastuu tapaamisten järjestämisestä, roikutaan mukana, vaikka toisen TEOT eivät kerro siitä, että hän aidosti arvostaa, koko sydämestään. Mennään vaikka mutkalle, että saataisiin vähän hellyyttä ja huomiota.
Nyt saa tahti muuttua! Enää koskaan ei suostuta olemaan mitään "ihan sama oletko siinä vai et" -naisia, eihän vaan?
Toi oli hyvä termi toi "ihan sama oletko siinä vai et"-nainen. Semmoinen mä oon ollut ihan liian monta kertaa! Enää en! EN!
PoistaJust näin, anonyymi on kovin oikeassa. Kyllä sen toisen tekojen ja sanojen pitää osoittaa, että välittää. Molempien pitää antaa ja saada tasapainoisessa suhteessa (enkä nyt tarkoita vain seksiä).
Poista