Mä olen niiiin vihainen

Saunamiehestä ei kuulunut viiteen päivään mitään. Pistin sitten eilen illalla "mitä kuuluu"-viestiä. Diipadaapaa sain takas enkä ees vastakysymystä että mitä mulle kuuluu. Sitten paloi pienesti käämit ja laitoin viestin että olen odotellut vastausta siihen sähköpostiin kun musta olis aika reilua saada siihen vastaus kun ei se mullekaan helppoa ollut. No, enpä ole saanut edes vastausta siihen tekstariin. Empatiakyvytön paskiainen mitä ilmeisimmin kyseessä. Pistää pään puskaan ja ignooraa kaiken, sillähän siitä selviää. Suunnittelin meneväni stalkkaamaan S-marketin kaljahyllylle ja potkaisevani sitä munille, siitäs sais sitten. Mutta en mä viitsi siihen aikaani silleen tuhlata vaikka hänen kaljavarastoja pitääkin varmaan parin päivän välein täydentää. Tarviinko mä puhumatonta, empatiakyvytöntä alkoholin liikakäyttäjäpaskiaista joka kaiken lisäksi tupakoi (hyi)? EN TARVITSE!

Vituttaa kun menin ihastumaan tommoseen idioottikusipäähän, oma vikanihan se tietysti oli, mutta vois silti sanoa suoraan jos ei kiinnosta. Eiköhän tää yhteydenpito ollut mun puolelta tässä. Mä ansaitsen parempaa. Todellakin.

Lauantaita

Heräsin puoli kahdeksalta ekan kerran. Olihan se odotettavissa kun kävin jo ennen yhtätoista nukkumaan. Pyörin lämpimässä sängyssä kahden peiton alla ja nukahtelin. Pyörin, torkuin, kelasin, näin työunia, torkuin, katselin kännykästä sähköpostia ja nukuin taas. Yhdeltätoista päätin heräillä. Oikea kyynerpää on melkoisen paljon kipeämpi kuin eilen. Se pöydänhakkaaminen ei ehkä ollut hyvä idea, eh. Keskiviikkona on lekuri, jospa se keksis jotain kuntouttavia toimenpiteitä sille (tai jos vaikka pääsisi sitä kautta työnantajan maksamaan hierontaan). Onneksi käsi on pysynyt kuitenkin suht toimintakykyisenä kuitenkin, mitä nyt tänään vaikuttaa siltä että max kuorma jonka voi kahvikupinnostoasennossa sillä nostaa on juurikin se kahvikupin paino ja sekin sattuu. Mattokin on edelleen kesken kun en uskalla sitä virkata loppuun.En halua sairauslomalle koska mulla on oikeasti töissä niin kivaa! Ihanaa nauttia työstään. Työsoppari on jatkumassa ilmeisesti nyt ainakin vuoden loppuun :).

Tälle päivälle olisi suunnitelmissa kiivetä katolle (onkohan peltikatto liukas talvella) ja tutkia vessan ilmanvaihtoputken tilanne. Ei mitään hajua (ehhehee) miten se tehdään, mutta kiipeänpä nyt kuitenkin, ihan vittuillakseni. Jos vaikka menis sitten leffaan katsomaan rakkauselokuvaa. Jos joutuu tekemään lumitöitä niin sitten en tiedä viitsinkö vaivautua.

Tekstareita en tänään odota, ihan oikeesti

Ai niin,  muistatteko sen key finderin minkä ostin? No se tilttasi ihan kokonaan eilen ja avainrinkulassa ollut pää alkoi piippaamaan. Piippasi ja piippasi eikä lopettanut vaikka teki mitä. Vein sen piharakennukseen ja siellä se kuuluu vieläkin piippaavan. Pitäis vissiin päästää se hengiltä vasaralla tai jotain.

Muoks: Sen verran inspiroiduin klapienhakureissulla, että kiipesin tikapuitten yläpäähän ja katsoin katolle. Olen ollut siinä käsityksessä (en nyt sit tiedä miks), että  vessan nurkasta lähtevä putki päättyisi katolle. No vitut se mihinkään katolle pääty. Villein veikkaus siis on, että se päättyy välikattoon. Ja jotenkin mulla olis semmonen fiilis että sen pitäisi päättyä katolle.

Paska haisee

Mulla on taas kiinteistönhuollollinen kriisi. Mun talossa haisee paska, eikä se johdu kissoista eikä minusta. Viemärihaju tulee jo ulkopuolella vastaan, eli haju ei ole pelkästään sisätiloissa. Oikeastaan ulkona haisee pahemmalle kuin sisällä. Pari kertaa olen laittanu viemärirakeita ja kastellut yhtä viemäriä mikä ei ole niin kovalla käytöllä. Ihan kuin viimeisimmän raekuurin jälkeen olisi helpottanut, mutta se varmaan johtui vain siitä kun olin sen yön tässä paskanhajussa nukkunut ja tottunut. Haju tuli oikeastaan sen jälkeen kun kovat pakkasetkin tuli. Mä niin inhoan tämmöisiä tilanteita joita en osaa ratkaista. Eikä typerä luonto anna periksi kysyä neuvoa, ainakaan vielä.

No ei siinä mitään, kotoisa hajuhan tämä. Kylään ei oikein viitsi ketään kutsua. Viikonloppu vailla suunnitelmia. Tulee pitkä viikonloppu. Jos aloittais sen vaikka elokuvalla ja jätskillä.

Edit: Hyvin meni leffailta. Puolessa välissä sain pienen hermoromahduksen kun yksi paskiainen ripuloi sohvan alle. Pieni juttu mutta suisti mut totaalisen raiteiltaan.  Huusin ja karjuin niin että kurkkuun sattui. Paiskasin keittiön oven kiinni mennessäni niin että ne meni jumiin ja jäin keittiöön nalkkiin. Lyyhistyin oven juureen ulvovaksi rauniokasaksi. Rauhotuin sen verran että rysäytin oven auki ja siivosin ne paskat ja huusin vähän lisää. Hakkasin nyrkeillä pöytää, itkin kun se sattui ja lyyhistyin taas lattialle ulvovaksi rauniokasaksi. Löysin kolmiolääkkeen, vedin sen ja jatkoin leffan katsomista nyyhkien. Selvinpäin.

Piristystä

Kotona haisi ihan paska kun oven avasin. Tajusin että nyt on tehtävä jotain. Luin pikaisesti Pohdiksen postauksen ja tajusin että viemärirakeitten lisäksi mä TARVITSEN myös kukkia. Joten kauppakeskukseen mars.

Löysin tarjouspyyhkeitä muutamilla euroilla ja nyt on pyyhevarastotkin kohdallaan, pitsipöksyvarastojakin lisäilin. Tämä kahvikuppi puhutteli mua. "Olet ihana", se sanoo. Voin käyttää tätä joskus aamukahviviestimukinakin ja katsoa toimiiko :)

Kukkiakin mun oli siis saatava, joten mun lempparikannuni sai ruusuja ja neilikoita :). Ihania!

Nyt mulla on kaikki mitä tarvitsen tänään, viemärirakeita viemäreissä ja ihanat kukat. Mitä muuta mä muka tarvitsen?

Synttärit "vietetty"

Kerrankin päivä meni melkein niin kuin suunnittelin. Kävin töiden jälkeen kaupassa, törmäsin siellä Saunamieheen. "Moi, ai säkin kaupassa, joo, välillä  pitää käydä kun tulee nälkä, öh, eiköhän jatketa ostoksia, moi". Pasmat meni sen verran sekaisin että en osannut ostaa tarpeellisia herkkujakaan. Kotiin ja siivoamaan. Sen kun sain tehtyä niin etsin elokuvan ja sain sen jopa pyörimään! Hyvä minä! Elokuva oli pettymys, mutta tulipahan katsottua. Puhuin hetken synttärisankarin kanssa joka oli onnellinen siitä että vihdoin pääsi Facebookiin kun ikää tuli riittävästi. Hihhei :).

Päivä ei ollutkaan niin vaikea kuin pelkäsin. Opin käyttämään Elisa Viihdettäkin ja kaikkea!

Vaikea päivä tulossa

Tästä tulee vaikea päivä. Esikoinen täyttää 13 vuotta. Kolmelta pääsen töistä, eli aika hitsin pitkä ilta tiedossa. Koitan viettää sen selvinpäin, koska kaksi viikkoa sitten olleet kuopuksen synttärit eivät menneet sen paremmin vaikka selvinpäin en ollutkaan. Mitä tästä taas opimme, alkoholi ei auta pahaan oloon. On se vaan kumma kun sitä ei opi varmaan ikinä.

Jos koittaisi vaikka viettää illan telkkaria katsellen, joskus muistan että illat meni oikeinkin sutjakasti silleen. Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole telkkari juurikaan päällä ollut, en osaa sitä enää jotenkin katsella. Mutta jos yrittäisi oikein kovasti.

Mielessä kävi myös, että olisin kysynyt haluaisiko Saunamies ottaa mut sohvalleen kainaloon telkkaria katselemaan, mutta ihan kuolleena syntynyt ideahan se oli. En kysy, varsinkin kun olen tajunnut, että ei tällä taida vaan ole mitään tulevaisuutta.

Tänään tuntuu siltä että joku potkisi koko ajan mahaan ja ilmat olis pihalla. Silmätkin tuntuu kostuvan koko ajan.

Huh, raskas päivä

Huh, olipas raskas päivä. Mietin että kirjoitanko tästä päivästä vai en, mutta päätin kirjottaa, itselleni muistiin.

Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.

Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.

Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.