Kelailija

Huh, suhteessa on päästy siihen vaiheeseen että sen kesto lasketaan jo päivissä, ei tunneissa :).

Puhutaan hirrrveesti, kolmansilla treffeillä existä ja luurangoista kaapissa. Ne oli vakavat treffit. Fakta on se, että Kelailija on eronnut kuukausi sitten. KUUKAUSI sitten, joo mä tiedän. Toi on ISO asia millä on ihan helvetisti vaikutusta kaikkeen. Kertoi paljon exästään ja eron syistä, mä kuuntelin. Sanoin että mulla olisi paljonkin sanottavaa ja mielipiteitä, mutta ei ole mun asia puuttua ja kertoa mielipiteitäni. Oli samaa mieltä. Toivottavasti saan pidettyä turpani kiinni jatkossakin. Sillä on kaksi pientä lasta jotka on joka toinen viikko sen luona. Kelailija on mua 5 vuotta nuorempi, ei siinä mitään kun en mäkään ihan ikäiseni ole.

Exänsä tietää musta, oli stalkannut facesta ja kysynyt Kelailijalta että kuka toi on. Selkeetä mustasukkaisuutta exän puolelta "Ai, ihan omakotitalossa asuu ja kaikkee". Onneks mulla on facessa paras kuva mitä musta on koskaan  otettu. Joo, mä tiedän, huono itseluottamus tämmösissä asioissa.

Mua huolettaa se, että en halua olla laastari sille. Olen sanonut sen suoraan, kertonut omasta laastaristani (Tyypistä) ja siitä miten se muhun vaikutti. Pitkä ja hyvä keskustelu syntyi aiheesta. Olen kertonut että mä pelkään ihan helvetisti sitä että satutan itseni. En mä tajua mistä se pelko nyt on tullut.

Kelailija kelailee ihan hirveesti, puhuu ihan hirveesti, asiaa ja asian vierestä, nippelitiedon mestari. Ääni on matala, hellä, pehmeä, rauhoittava. Kainalossa on hyvä kuunnella tarinoita ihan mistä tahansa ja olla silitettävänä. Katsoo pitkään syvälle silmiin ja sanoo "voi että mä tykkään susta". Phuuuuh, siinä kyllä heikommalla polvet notkahtaa ja pahasti. Kolmansilla treffeillä pohtii että mikä sana tulee tykkäämisen jälkeen. Mä sanoin että älä nyt helvetissä kolmansilla treffeillä tommosia kelaile, että sitä sanaa ei kyllä nyt tarvii kelailla! Hui helvetti! Se osaa puhua tunteistaan jopa paremmin kuin mä. Okei, mä osaan kyllä paremmin kirjottaa mun tunteista, osaan mä auttavasti puhuakin.

Kiinnittää huomiota mun sisustukseen, tai no, sen puutteeseen. Huumorilla "nipotti" että oonko ajatellut että vessassa vois olla vaikka vessapaperiteline ja käsipyyhekoukut. Vastasin että olen oikein onnellinen siitä että mulla on nykyään sisävessa ja kerroin vähän remppatarinoita. Osui semiarkaan paikkaan ja tuli huomaamaan sen myöhemmin, eikä varmaan enää uskalla kommentoida mun talon puutteita. No, mähän hain sitten eilen kotimatkalla koukut ja sen telineen (imukuppiversiot, ei jaksanut isompaan operaatioon ruveta) ja väänsin ne seinään. Ruuvasin myös repsottavan vetimen kiinni. Ei tartte mulle ruveta nipottamaan! Olishan se ne mulle laittanut kun on kätevä käsistään ihan työnsä puolestakin, mutta tyylilleni uskollisena sisuunnuin kohtalaisen kovasti ja hoidin itse homman. Äijä oli hieman yllättynyt seuraavana päivänä, hih :). Oppiipahan vähän että millainen olen ja millaista huumoria mulle kannattaa heittää :).

Viestejä lentelee päivän mittaan kymmeniä, välillä niin imelää siirappia että jos en olis itse osallisena niin laatta lentäis :D

Mä oon vähän paljon lääpälläni, tuntuu välillä aika kivalta, tosin huomasin olevani myös mustasukkainen, mikä ei ole kivaa kyllä... Kai se sit tarkottaa sitä että olen ihan menetetty tapaus.

Musta tuntuu että mä olen parisuhteessa, se suoraan sanottuna ahdistaa vähän.

Nyt tulee pakollinen 10 päivän tauko näkemisessä, tekee varmaan hyvää katsoa vähän etäämmältä asiaa.  WhatsApp on loistava keksintö, tosin mun kännykän näppäimistä lähtee värit... A, s, e, t, i o, ei ole heijastuksia vaan värit on tosiaan lähteneet. Vuoden vanha puhelin...

Oih ja voih :)

Voi jestas mikä mies! Selkeästi tippaleipäaivoinen, en tiennyt että niitä löytyy miehissäkin :). Osaa puhua, osaa saada naisen tuntemaan että häntä halutaan, enkä tarkoita nyt seksuaalisesti edes. Osaa sanoa että leijuu pilvissä mun takia eikä pysty keskittymään, osaa myöntää myös että pelkää. Myöntää että hänelläkin posket kramppaavat urpon hymyn takia kun tekstaillaan. Ikävöi. Kolmen päivän tuntemisen jälkeen nämä fiilikset ja jutut mitä ollaan juteltu on aika outoja. Mutta ollaan molemmat samalla "tasolla" ihastumisen kanssa. Ehkä pitäisi jarrutella vähän, mutta ei tunnu siltä.

Töistä ei oikein tule mitään kun ajatus ei pysy kasassa, poltin näpit tänään ekaks takkaa sytyttäessä ja hetken päästä uunipellissä :). Eikä tuntunut edes missään :). Kuinka monta hymiötä on liikaa? :)

Voiko liian hyvä ollakseen totta joskus olla totta?

Että semmonen viikonloppu

Työkaveri sai houkuteltua mut eilen luokseen saunomaan ja sen jälkeen baariin. Mentiin karaokemestaan kun hän tykkää laulaa. Portsarina oli mies jonka kanssa olin ollut treffeillä puolisentoista vuotta sitten. Ei osoittanut tuntevansa mua mitenkään. Ehkä ei sitten tuntenut. No ei se mitän. Istuttiin pöytään ja työkaveri kävi valkkaamassa itselleen biisin. Viereisestä pöydästä tupsahti pää "Pahastutteko jos liitymme seuraan". Eihän me toki seurasta pahastuta. Miehet tulivat pöytään ja kovin mukavia olivat. Toinen vangitsi aika helpolla mun katseen ja juttua riitti. Aika riensi kuin siivillä. Valomerkki ja siirtyminen seuraavaan baariin. Siirtymisen aikana muut pistivät tupakaksi, mä en kun en polta. No, mä halusin päästä pussailemaan ja sanoin että mäkin haluan maistaa sitä tupakkaa ja moiskautin pitkän pusun tämän miehen huulille tupakoinnin lomassa :)

Tuli sitten pussailtua illan jatkuessa vähän enemmänkin. Seuraavan valomerkin jälkeen päätettiin että enää ei jatketa seuraavaan baariin vaan että nyt koti kutsuu. Taksijonoon siis, mies saattoi mut ja jonotti mun kanssa. Selväksi tein jo aiemmin että yksin menen kotiin ja piste. Yrittihän se vähän, sohvalla olis kuulemma nukkunut. No, kotiinsa meni kuitenkin. Numeron olin saanut kuitin taakse kirjoitettuna, jonnekin käsilaukun syövereihin sen tungin. Taksilla kotiin ja käsilaukun kumoaminen eteisen lattialle. Löytyihän se sieltä. Viestiä lähetin heti ja vastauksen sain heti :). Hyvillä mielin nukkumaan.

Aamulla oli pienoinen krapula, hoidin sitä ihanalla ruisleivällä ja maksamakkaralla. Mun herkkua, mutta pierettää aivan jumalattomasti. Sillä ei voi siis herkutella kuin silloin kun on yksin ja voi vapaasti päästellä kaasuja. No, siinä lepäilin krapulaa pois ja tekstailin tämän miehen kanssa. Tulin sitten kutsuneeksi sen kylään kun sitä ei kuulemma haitannut tavata väsynyttä ja pienesti krapulaista naista. Mies tuli ja kömpi sohvannurkkaan peiton alle mun kanssa, mä vaaleenpunaisissa plyysiolohousuissani ja ilman meikkiä, tukan harjasin ja hampaat pesin mutta muuten ihan kotivermeissä. Ihan kiltisti oltiin ja juteltiin, tämä mies onkin harvinaisen kova juttelemaan. Ja kelailemaan! Välillä tuntui että ihan kuin juttelisi naisen kanssa kun niin samanlaisia kelailuja hänellä :). Sai mut nauramaan illan mittaan mooooonen monta kertaa. Jossain vaiheessa meni pussailuksi ja vähän pidemmällekin. Hellää, niiiiin hellää... Mii laik! Piti lähellä, katseli silmiin, höpötti, oli sopivasti hiljaa, silitti, rutisti, pussaili :).

Sitten se alkoi. Helvetinmoinen pieretys. Se ruisleipä perkele! Mahasta kuului möyr ja möyr, piti pinnistellä ihan tosissaan ettei päässyt ilmoille. Tuskallista! Kävin välillä vessassa, mutta eihän sitä nyt silloin tullut kun olisi ollut mahis, eiii. Vaan heti kun pääsin takas kainaloon niin jo olis perä halunnut laulaa. En todellakaan kehdannut jatkuvasti olla pomppimassa vessaan. Joten kärsin vain. Ja puristin perslihaksia suppuun. Pikkasen vei fiilistä muuten todella kivasta illasta toi pieretys :D. Niistä tuli kuuden tunnin treffit, aika riensi  tosi kovaa eteenpäin. Naurettiin, tutustuttiin, esittelin sohvansiirrosta syntyneitä mustelmia (niitä on muuten PALJON) ja kerroin kommelluksistani. Jossain vaiheessa aloin ajatella että lähtis nyt jo että saisin päästettyä nämä ilmat pihalle. Oli paikoitellen tosi tukala olo! Muuten en olis hänestä kyllä halunnut välttämättä (oih, tuli tekstari "Hyvää yötä! Ja kiitos kutsusta. Oli tosi kivaa :)") eroon ollenkaan niin pikaisesti, heh, pikaisesti, kuuden tunnin treffien jälkeen :D. No, lähtihän se sitten ja aaaaaah, päästelin menemään oikein huolella. Kyllä helpotti! Krapula ja ruisleipä=helvetti irti mahassa.

Mua vähän hymyilyttää :). Samalla vähän epäilyttääkin kun hänen eronsa on aika tuore ja ja pieniä lapsiakin. Mutta annan mahdollisuuden kyllä... Katsotaan... :)

Naisen raivo käytössä

Vähänpä tiesin kun naisen raivosta kirjoitin. No, mun kulmasohva exältä tuli tänään. Vosun siskon ja sen miehen kuljettamana. Kyllä olivat jotenkin kovin nuivia ja vittumaisen oloisia, ihan kuin mä olisin jotain pahaa heille tehnyt. No, kantoivat palaset sisään ja totesivat että eheii, ei mahdu olkkariin, ei sitten niin millään. "Voi voi kun sun tarvii noi karmitkn purkaa että mahtuu." Sohva oli kiilautuneena ulko-oven ja kylppärin oven väliin, jumissa.

Mä sitten kiitin vuolaasti avusta ja sanoin että kyllähän mä pärjään. Nieleskelin kyyneliä. Häipyivät. Itku tuli, samaan aikaan alkoi napsahtamaan päässä, hitaaasti mutta varmasti. Vittu, mähän saatana saan ton tonne olkkariin, saan vaikka henki menis! Sitten alkoi helvetinmoinen vääntäminen. Edes takas, eri kulmissa, karmit naarmuilla. Asian kannalta kriittisimpiä ovia ei saanut pois saranoiltaan. Vitutti. Työnsin koko paskan kylppäriin ja mietin seuraavaa siirtoa

Huomatkaa  kyynel tossa reunassa.

Siellä se on, koko paska kylppärissä. Kylppärissä väänsin ja käänsin sitä sillä seurauksella että se iski mua jaloillaan päähän ja vajosin lattialle päätäni pidellen. Totesin ettei tule verta (mutta kuhmu tulee) ja itkin ja kirosin vähän. Rauhotuin ja vedin vähän henkeä. Ruuvasin pari jalkaa pois ja keksin uuden sotasuunnitelman. Ulko-ovi auki ja sitä kautta vauhtia. Sillä saan kääntymään. Ja niin sainkin. Eteisen oven sain nostettua saranoiltaan ja se helpotti hommaa niin että alkoi pelittämään. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan että perkele, mä onnistun! Kun sain sohvan asemoitua olkkarin oviaukkoa kohden niin loppu oli lasten leikkiä. Oviaukosta sujahti kuin leikiten, ruuvasin jalat takaisin, käänsin oikein päin ja työnsin seinää vasten. In your face sohva! Sitten pienemmän osan kimppuun, kevyt kuin mikäkin, varmaan vain muutama kymmenen kiloa. Se oli helppo homma. Ja sohva kasassa.

Aikaa meni puolisentoista tuntia, huomenna tunnen varmaan vasta että missä on pipi, päässä nyt ainakin, jalkapöydässäkin tuntuu oudolta, mutta ihan sama, mä olen voittaja. Mä olen niiiiiiiin voittaja!

Siinä se on, mun sohva <3. Kahden vuoden eron jälkeen. Kaksi vuotta kärsineempänä ja rähjäisempänä, ihan niinkuin minäkin. Mutta niin rakas ja mun perseelle sopiva <3. Nyt me kuherrellaan :)

Mä en vaan haluais selvitä aina yksin.

Edit: Auh, tää sohva tuo muistoja. Mä en olis tarvinnut niitä. En todellakaan. Tuntuu pahalta. 

Naisen raivo

Oon pohtinut näitä naisen raivon mahdollistamia voimia. "Vittu mä mitään apua tarvitse"-leimahdus päässä ja sitten tapahtuu.

Tässä muutama esimerkki esimerkki viime muutolta. Sohva otti pompun olkapäästä mutta siirtyi sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/05/muutto-lahestyy-taas.html

ja massiivipuinen kaappi siirtyi myös sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/12/nain-se-hoituu-asenteella.html

No, tällä kertaa leikin "heikkoa" naista ja siirsin Saunamiehen avustuksella vanhan sohvan piharakennukseen. Saunamies naureskeli mulle "et oo tätä yksin varmast sisään siirtänyt". Hah, todellakin olin! Se ei ole vissiin tutustunut ilmiöön nimeltä naisen raivo, joka antaa moninkertaiset voimat (tosin vammoja siinä saattaa tulla kyllä siirtäjälle ja siirrettävälle).

Sohvan siirron jälkeen Saunamies tuli seisoskelemaan mun eteiseen ja juttelemaan pariks minuutiks. Voi jestas sitä seksuaalista jännitettä ja silmäpeliä. Kukaan ei koskenut kehenkään. Saunamies lähti, mä jäin kiemurtelemaan himoissani. End of story. Tai jotain sinne päin. 

Treffeillä

No niin, kahdet treffit takana. Eilen kävin abc:n kahviossa juomassa parin tunnin kahvit (se maksoi). Ihan jees, juttua riitti, mutta ei kyllä säkenöinyt missään. Vähän ahdisti jälkeenpäin kun se oli aika innokas. Voin mennä toisenkin kerran sen kanssa treffeille, pitää antaa vähän aikaa.

Treffit nro 2 oli sitten tänään. Pizzalla käytiin. Odotin äijää pizzerian edessä. Tuli, käveltiin ovelle, hän hieman edellä. Pysähdyttiin ovelle muutamaksi sekunniksi (tuntuu muuten ihan helvetin pitkältä ajalta). Odotin että häiskä olisi avannut oven kun edeltä meni. No juu ei. Ei siinä mitään, osaanhan mäkin sen oven avata, tasa-arvoa. Mä sitten avasin ja häiskä meni edeltä. Nauratti. Istuttiin pöytään, häiskä sanoi että tuolta tiskiltä pitää vissiin tilata. Taas muutamia piiiitkiä sekuntteja kun ajattelin että jos se menis vaikka edeltä. No paskat. Mä menin, tilasin omani ja maksoin, osasi se sitten tulla perästä ja tilata ja maksaa omansa. Juttua ei tullut kuin väkisin, oli aika tuskaista. Onneks ne pizzat sitten tuli niin sai siihen sitten keskityttyä. Veteli pizzansa ennätysajassa ja kysy että lähdettäiskö kävelemään ja katsomaan sitä palanutta koulua? No joo. Mentiin sit. Tarvoin loskassa varpaat märkinä, juttua ei kävellenkään tullut. Koulu savusi ja käännyttiin takas. Kysyi että mentäiskö juomaan yhdet? Sanoin että mä en juo kun olen autolla (hänkin kyllä oli), mutta voin tulla seuraksi. No ei sitten menty. Kysyi että missä mun auto on ja saattoi mut autolle. Diipadaapa ja morjens. Alusta loppuun kaikkine kävelyineen tasan tunti. Tehokasta.

Että semmosta. Hohhoijaa.

Kevättä rinnassa

Voi ei, kevät tulee ja levottomat ajatukset sen myötä. Olen ollut tuhma töissä yhdelle toisellekin työkaverille, lähestulkoon vahingossa. Nettitreffiprofiilikin on taas auki ja kolme mielenkiintoista jannua kierrokessa. Yhden kanssa menen tänään vissiin kävelylle ja toisen kanssa ens viikolla pizzalle. Tosin tuo pizzalle kutsunut soitti mulle eilen (ekaa kertaa) eikä ollut selvinpäin. Kuka soittaa ekaa kertaa naiselle kännissä? No, tuo ruskeasilmäinen söpöliini vissiin. Ääni ja kuva ei matchannut, mutta katsotaan nyt.

Tuon tämän iltaisen kanssa ajatukset osuu kyllä tosi hyvin yksiin. Kuvaa en ole nähnyt (kyllä, on sillä jonkin verran merkitystä) enkä tiedä näenkö ennen tapaamista.

Saunamiehen kanssa asia on päätelty. "Oli siun kanssa kyllä kiva naida" oli viimeisimpiä viestejä. Hienoa. Kerrankin se sai suustansa jotain ymmärrettävää  ulos ja sitten se oli tuommoinen lause. Että semmosta.

Pelaa tai tule pelatuksi.

edit. Plaah, tuo tämän iltainen deittiehdokas paljastuikin yhdeksi jonka kanssa olen joskus jutskaillutkin ja joka on "julkisen ammattinsa" myötä mielestään vähän korkeammalla tasolla kuin me tavalliset kuolevaiset. Jätinpä siis treffit väliin.