Mä olen niin tolkuttoman väsynyt.

Paloi käämi

Tänään oli sisätautilekurin aika kilppariasioista. Olin kerännyt paperini kasaan ja valmistautunut hyvin. Kiitosta sain valmistautumisesta, mutta harmi vaan kun lääkäri ei ollut itse päivittänyt tietojaan ajan tasalle.

Mun molemmat arvot yksinään on viitteissä. t4v arvoa ei naisilla kuulemma hänen mielestään kannata seurata ollenkaan. Mulla tuo arvo on huono. Kuulemma vain tsh:lla on merkitystä ja pelkästään sitä katsoen mun arvonihan on tosi hyvä. Sanoin että no mistäs sitten johtuu että olo on tosi huono. Eipä siihen osannut sitten vastata. Mä tunnuin taas tietävän tilanteestani ja kilpparistani enemmän enkä saanut mitään lisäkokeita vaan kolmen kuukauden päästä uusintatestit. Sanoi että voisi hän määrätä tyroksiinia jos mä haluan mutta ei se kuulemma mitään auta ja että siitä lääkityksestä 50% on placebovaikutusta. Sydänoireisiin voisin ottaa mulle aiemmin määrättyä 10 mg Propralia, joka on niin pieni annos että sanoin että saan sillä sen placebovaikutuksen toki, mutta mielummin otan vaikka sitten d-vitamiinia että saan placebon lisäksi jotain hyötyäkin. Myönnän että saatoin hieman kimmastua kun turhautti niin paljon että meinasi itku päästä.

Makasin viime kesän sängyssä ja samoissa merkeissä menee näköjään tämäkin kesä. Kun pääsin vastaanotolta niin tuli itku, olin niin pettynyt ja turhautunut.

Huomenna menen akupunktioon, hörhömies varasi sen mulle. Joo... ruvettiin hänen kanssaan kavereiksi eikä se ahdista mua enää. En tiedä onko meidän kaveruus ihan samalla tasolla molempien mielessä mutta näillä mennään nyt. Kavereita ja mukavaa yhdessäoloa.

Paikat puuduksissa

Nyt kun olen kolme päivää maannut sängyssä ja katsonut netflixiä ja selannut somea niin mua on alkanut taas vaihteeksi ärsyttämään. Some, paikka jossa kiiltokuva ja pintaliito kukoistaa. Pusukuvat samoilta ihmisiltä täyttää seinän. Oih, raksu laittoi mulle suklaassa dipattuja mansikoita ja kuohuviiniä ja nyt me loikoillaan alasti divaanilla (ja siitä on kuva). Voishan sitä tietty poistuakin somesta jos se ärsyttää...

Kävin tänään hakemassa miesflunssaani (selkeä tapaus kun pitää itkeä keskellä yötä pipiä ja sitä kun kukaan ei hoida) antibiootit ja samalla jutskaamassa mun kilpparista. Eipä yllättänyt että tiesin kilppariasioista enemmän kuin työterveyslekuri. Se käski mun hommaamaan sisätautilääkärille ajan. Torstaina sitten sinne. Saas nähdä osuiko ykkösellä osaava tapaus vai täytyykö vielä vaihtaa. Yhtä ymmällään oli työterveyslääkäri mun tuloksista kuin mä itsekin.

Huomenna pääsee töihin, kivaa! Alkaa paikat jo puutua tästä makaamisesta.

Jusseja

Labratulokset ovat tulleet. Vaikka olenkin kokenut googlelääkäri niin olen ymmälläni. Kilpparissa se vika siis selkeästi on, mutta arvot ovat oudot. Sekä tsh ja t4v on alhaiset. Liikatoiminnassa tsh on alhainen ja t4v korkea ja vajaatoiminnassa toisinpäin. Mulla on nyt molemmat alakantissa ja se tuntuu. Lääkäri soittelee kai ens viikolla. Mä haluaisin pari vasta-ainekoetta lisää, toivottavasti lääkärikin. Ja toivottavasti lääkäri on semmoinen joka tajuaa kilppariasioiden päälle. Moni ei tajua.

Juhannus oli ja meni. Sisko tyttöystävänsä kanssa olivat mun luona ja iskä oli myös. Ihan kiva ilta, vaikka olenkin ihan tosi väsynyt siitä kilpparista johtuen.  Loppuillasta tunsin että nyt kyllä iski kurkkukipu ja nyt onkin sitten lämpöä, särkyä ja vetelyyttä. Kauhean itsesäälinen, yksinäinen ja kipeä olo. Olispa joku joka ottais kainaloon ja silittelis.

Onneksi on vasta lauantai jos ehtisi paranemaan maanantaiksi.

Rippijuhlat

Esikoiseni pääsi ripille. Minne se aika meni?

Aamu alkoi jo ennen kuutta, olihan meillä puolentoista tunnin matka juhliin ja kolme naista laittautumassa. kävin suihkussa, föönasin, suoristin, käänsin ja väänsin että sain tukan hyvin. Jokaisesta pään alueen ihohuokosesta puski hikipisara vaikka kuuma sisällä ei ollut enkä fyysisesti rehkinyt. Pisarat yhtyivät hikivanoiksi jotka valuivat pitkin naamaa ja päänahkaa. En tiedä mikä mua vaivaa, mutta ei tuo normaalia ole. Vastalaitettu tukka puoliksi hiestä märkänä autoon ja menoks. Onneksi en ihoni takia pysty edes meikkivoidetta käyttämään, ei siihen olis ollut mitään mahiksia tuommoisella hikoamisella.

Exän uusi aloitti juhlien järjestämisen jo 1,5 vuotta sitten. Mä olin vain vieraana ja hyvä niin, yhteistyöstä ei olisi mitään tullutkaan. Tai no, olihan meillä talvella yhteistyötä kun se nainen soitti mulle ja halusi mielipiteeni tarjoiluista. Hän ajatteli että pitäisikö vallan ruoka olla. Sanoin siihen mielipiteeni että mun suku tulee 10-60 kilometrin päästä eikä exän sukukaan pitkältä tule, joten ruoka ei liene välttämätön. Sanoin sitten että jospa kysyy päivänsankarin mielipidettä. Puhelu loppui siihen että hän oli edelleen ruuan kannalla. Mulle aivan sama. Ruokaa ei loppujenlopuksi ollut. Juhlatkin piti järjestää jossain muualla kuin kotona.

 Kirkkohommat meni yllättävän vähillä itkuilla ja siirryimme juhlatilaan. Siellä oli jo kymmenkunta vierasta odottamassa. En tuntenut tyyppejä. Rippilapsi oli varoittanut jo etukäteen että sinne tulee exän uuden sukulaisia. Kysyin että tunteeko hän niitä. Sanoi nähneensä kerran. No, todettiin että saapahan enemmän lahjoja. Oli kyllä jokseenkin hämmentävää että en tuntenut lapseni juhlien vieraista arviolta kuin puolet. Tunsin oloni niin ulkopuoliseksi. Exä oli ottanut parikymmentä elintasokiloa lisää, en muista milloin olen viimeksi nähnyt, ehkä pari vuotta sitten. Voi voi, alkaa olemaan terveydelle vaarallisen näköistä jo. Eipä se minulle kuulu, enpä mä itsekään kovin malliyksilö ole. Lapsi sai lahjoja ja näytti tyytyväiseltä.

Kotimatkalla päästin itkun tulemaan. Niin haikea olo. Mun pieni on jo niin iso. Se haluaa lähteä vaihto-oppilaaksi kahden vuoden päästä. Teen kaikkeni että se onnistuu, exä ei ole niin innoissaan asiasta, mutta toivottavasti heltyy. Mun lapsi. Mun pieni lapsi, joka on niin viisas, järkevä, eteenpäin pyrkivä, elämä edessä. Mä olen varma että hän osaa käyttää sen järkevästi.

Tää oli niin raskas päivä.

Ahdisti liikaa

En mä pystynyt Hörhömiehen kanssa jatkamaan. Ei olisi ollut reilua sitä kohtaan. Mua ahdisti ja hän ikävöi ja oli ihastunut. Puhe ei auttanut kuin hetkeksi. Lupasi antaa aikaa, mutta ei muistanut sitä enää seuraavana päivänä. Ja tämä toistui ja toistui. Olisihan ne perhoset jo tulleet jos olisivat tullakseen. Musta tuntuu kyllä pahalta hänen puolestaan, tiedän kyllä miltä tuntuu kun itse tykkää ja toinen ei. Kyllä ottaa päähän. Sekä omasta että hänen puolestaan. No, mutta tätähän tää on. Hän suuttui, mä suutuin, kaikki suuttui kun yritin nätisti "erota".

Ehkä tämän tarkoitus tosiaan oli osoittaa mulle miltä ahdistus tuntuu. Ympyrä sulkeutui. Se Mies Joka Mut Jätti ahdistui ja jätti, löysin käänteisvertaismiehen joka oli ahdistunut  ja jättänyt naisensa, nyt ahdistuin itse ja "jätin" miehen joka ehti jo kovin ihastua. Case closed, voisinko siirtyä siis eteenpäin? PLIIIIS! Ehkä tämä mun kyvyttömyys fyysisesti hengittää kunnolla johtuu ahdistuksesta?

Kroppa (tai pää)  siis reistailee. Ei jaksa, hiki valuu pienistäkin ponnisteluista, henkeä ahdistaa. Onko fyysistä vai psyykkistä, se on vielä epätietoisuudessa. Labrakokeita otettu 34, mukaan lukien kilppari. 30 koetta tulleet, kaikki about normaaleja, kilpparit ei vielä valmiit. Jos niissäkään ei oo vikaa niin olen mentaalicase kai sitten. Alkuviikolla selvinnee. Kaksi huonoa vaihtoehtoa. Voihan se olla että lääkäri keksii huonoja vaihtoehtoja lisääkin.

Mulla on kesäloma vasta elokuussa. Viikon niistä kolmesta vietän lasten kanssa. Eilen mun tajuntaani iskeytyi se, että viikon jälkeen on vielä KAKSI viikkoa lomaa. Olen joskus lomaillut kotona. Päivät valuu sormien välistä enkä saa tehtyä mitään. Se masentaa, passivoi ja ahdistaa. Tylsää. Jotain pitäisi keksiä siis. Ensimmäisenä hulluna ideana päähän pälkähti Yariksen nokan kääntö Jäämeren rannoille. Siinäpä olisi puolismainen reissu. Mutta katsotaan nyt mitä tässä keksii...

Annetaan ajan kulua

Saatoin olla hieman krapulapikaistuksissani lauantaina kun edellisen postauksen kirjoitin. Perjantai meni rattoisasti paikallisessa konsertissa, joten viikonloppu oli vähän väsynyt... ja näköjään hieman kiukkuinenkin.

En mä nyt näköjään vielä sitä hörhömiestä dumpannut, mutta varuillani olen kyllä aika paljon. Joku siinä vetää mua jostain syystä puoleensa. En tiedä mikä. En kyllä voi oikein sanoa kuitenkaan olevani ihastunutkaan, mutta jospa antaisi ajan nyt vain kiltisti kulua. 

Onneksi lapset tulevat tänään lomalle niin on muutakin tekemistä kuin pohtia.

Jos joku miettii että millaisella nettideittiprofiililla saa yhteydenottoja parhaiten niin tämä toimii uskomattoman hyvin. Säälittävää niin monelta kantilta katsottuna, myös omalta kantiltani koska minulla tuo profiili on stalkkaustarkoituksiin. Profiilissa ei ole siis mitään tekstiä tai muuta kuvausta. Ja kyllä toimii kuin häkä. Oikea profiili on kyllä piilotettuna.