Raskasta lomaa

Voi luoja ota minut jo pois täältääääää! Terkkuja Lontoosta.

Olen jo niiiiiin väsynyt tuon nuoremman teinin kanssa reissaamiseen että huominen kotiinpaluu on kyllä tervetullut. Hän ei luonnollisestikaan ole halunnut viettää lainkaan aikaa mun ja isosiskonsa kanssa, vaan on käytännössä ollut vain hotellin yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa. Huomenna hänen pitää käydä kuvaamassa Big Ben someensa (eilenhän hän ei halunnut mukaan kun käytiin esikoisen kanssa Dungeonissa).

Tultiin tänne maanantaina ja ajattelin että lapsi olisi innoissaan kun hänen toiveensa mukaiseen paikkaan tultiin. Lempparikauppa ja kaikkee. Sinne se sitten ekana suuntasikin, yksin tietysti. Illalla taas nähtiin ja kysyin että mitäs ostit. Ei kuulemma mitään kun ei siellä mitään ollut. Siinä kohtaa saatoin hieman sisäisesti kiihtyä. Kolme vuotta se oli puhunut että pitää päästä Lontooseen ja Primarkiin ja nyt kun sen sitten järjestin niin EI MITÄÄN ostettavaa. On se onneksi jotain sen jälkeen sitten löytänyt siitä samaisesta kaupasta. Mutta voi jestas että toi 14-v on raskas ikä. Sama ikä taisi tuolla esikoisellakin olla rasittavin. Nyt pari vuotta myöhemmin ei ole mitään ongelmia sen kanssa. Onneksi.

Olen eksynyt itsekin sovituskoppeihin, jäänyt jumiin liian pieniin vaatteisiin, ihmetellyt hauikseni kasvua (alaspäin) ja muutenkin helvetin turvonnutta olemusta. Miettinyt myös, että mahtaako TKM olla sokea. Jos jotain hyvää niin on sentään tavannut mut karseimmillani, turvonneena sikana ja silti tykkää kai musta. Tai sitten on tosiaan vaan sokea. Tai sitten osaa arvostaa mun ihanaa sisintäni. Kunhan täältä uppopaistetun ruuan keskeltä pääsen kotiin niin sanon kuitenkin heiheit kaikelle huonolle ruualle. Taas kerran.

Ostan kauramaitohässäköitä, chian siemeniä ja alan elämään sammakonkudulla. Ai että.

Ihotautipolilla

Tänään oli kauan odotettu ihotautipolikäynti HS-tautini tiimoilta. Hidradenitis suppurativa. Hikirauhastulehdus, taiveakne, mitä noita lempinimiä sille nyt on.

Polikäyntipäivän kunniaksi heräsin aamulla ja totesin vatsani olevan kuivunutta verta rapiseva. Olin onnistunut vuodattamaan vereni niin ettei sänky kuitenkaan ollut sotkeutunut. Hieno homma hei. Uus juttu toi äkillinen ja ennakoimaton verenvuodatus.

Polikäynti oli tehokas, muutaman minuutin mittainen. Seuraavaksi ohjelmassa keuhkoröntgen (ettei oo tuberkuloosia), kasa labroja, b-lausunto niitten jälkeen ja kelalta lupa tai jotain. Kuulostaa aikaa vievältä prosessilta varsinkin kun jonkun labrakokeen valmistumisessakin menee jo kaksi viikkoa ja pääsen sinne vasta viikon päästä. Ja sitten Kela, ei voi olla nopea. Sitten saan biologisia piikkejä.

Biologisia piikkejä, jotka voivat aiheuttaa syöpää, sydämen vajaatoimintaa, infektioita ja hermostohäiriöitä. Luin opasvihkosia silmät suurina ja naama norsunveellä. Maidoton, sokeriton ja vehnätön ruokavalio on suositeltava. Kyllähän mä ton sokerittomuuden ja vehnättömän sulatan, mutta maidoton. Pikkuhiljaa alkoi uppoamaan tajuntaan että jäätelö on maidosta, rahka on maidosta, kahvimaito on maidosta, kaikki on oikeestaan maidosta.

Kyllähän google kertoo että ilman maitoakin elää, ja vielä ihan hyvinkin ja varmasti voi paljon paremminkin. Olen vain kaavoihini kangistunut, myönnän sen. Asenneongelma. Ehkä tää on vain "alkushokkia" ja sulatan asian pikkuhiljaa. Pakkohan mun on kai. Positiivista sentään, että viini on maidoton :)

En tiedä ottaako mua enemmän päähän noi syöpäjutut vai se, että mitä jos ne piikit ei autakaan. Se on sitten sen ajan murhe vissiin, turha kai etukäteen murehtia.

Viherpeukalo

Ostin tosiaan eilen itselleni sen ystävänpäiväkimpullisen tulppaaneja. Muistin että tulppaanit pitää laittaa vähään veteen ettei varret vain venähdä. Ihailin kimppuani sen illan. 

Tänään töistä tullessani ajattelin jatkaa ihailua. Joopajoo. Vesi ei ihan riittänyt enkä tajunnut lisätä aamulla. Kyllä mua sitten harmitti! Ne oli niin ihania! Meinasin tempaista ne jo roskiin, mutta sain idean rapsia kukat pois ja pistää ne uimaan. Sitä ennen hätäpäissäni olin lorotellut maljakkoon reippaasti vettä, ennen kuin olin tajunnut että se on turhaa. 

Tässä ne kukat uiskentelee kuin pienet sorsanpoikaset. Ei ollenkaan huonon näköistä näinkään. Jatkoin tulppaanieni ihailua tämänkin illan :).

Muutaman tunnin päästä silmiin sattui se tulppaanikimppu, josta kukat oli jo uimassa. Joo, nousihan ne varret tanakasti vaikka kovin lötköjä olivat olleet. Repesin totaalisesti. Minä ja mun viherpeukalo. Mun elämäni on kauheaa draamaa välillä.

Ystävänpäivä 2017

Hyvää Ystävänpäivää rakkaat! Olette tärkeitä, iloissa ja suruissa.

Tänään on ystävänpäivä. Yksi työkaveri sai töihin ruusuja. Kai mä kateellinen olin. Ja ärsyyntynyt siitä, että pitää leveillä töissä. Ostin omat tarjoustulppaanini S-marketista kotimatkalla. Enhän mä mitään odottanut, mutta kuitenkin.

Perusvire on alakuloinen, voi johtua viikon piinanneesta flunssastakin, tai sitten siitä, että sain tänään excelin, jossa oli lueteltu kevään menot tunnin tarkkuudella. Miten siihenkin exceliin naisen sovittaa? Kovin huonosti. Varsinkin kun ne vapaahetket mitattiin minuuteissa. Oon mäkin itseni tilanteeseen taas järjestänyt.

Postilaatikossa oli kuitenkin ystävänpäiväpaketti ihanalta ystävältä <3. Kiitos! Piristi muuten aika ankeaa päivää.

Laahustetaan kohti kevättä kuitenkin. Hitaasti, mutta varmasti. Ihanaa, ankea ja pimeä talvi alkaa taittua.

Ensi viikolla talviloma ja lasten kanssa Lontoo. Taas.

Halailua

Tuossa jokin aika sitten olin sisäisesti hieman huolestunut että miten minun ja TKM:n tapaamiset onnistuu kun näytti niin vaikealta saada mitään järjestymään. Tälle viikolle järjestyi kuitenkin kahden yön treffit mun luonan, joten tunnen vähän hölmöyttä sisäisestä kitinästäni (jota en toki kohdehenkilölle paljastanut)

Treffit menivät pääosin samalla kaavalla kuin aiemmatkin, tosin hän teki etätöitä ja mä töitä työpaikallani yhden päivän. Eli jätin miehen ihan ypöyksin mun luo ja olin huolissani että pärjääkö se siellä edes :D. Pärjäsihän se, oli lämmittänyt ja hakenut puitakin. Enhän mä juuri mitään saanut aikaiseksi itse töissä, mutta oli semmoinen päivä, että pakko oli olla fyysisesti läsnä.

Yksi ilta, päivä ja kaksi yötä meni salamannopeasti eikä läheisyyttä saanut tankattua läheskään riittävästi vaikka yritettiinkin kovasti. On ollut ihanaa törmätä ihmiseen joka jakaa saman halimistarpeen mun kanssa.

Mulla on hyvä ja lämmin fiilis ja just nyt on semmonen tunne että kaikki kyllä järjestyy :).

Mielenkiinnolla odotan että miten asiat järjestyy ja milloin. Siihen asti vaaditaan vähän kärsivällisyyttä

Opettelen kirjoittamaan

Olette varmaan huomanneet että en ole osannut kirjoittaa "normaalisti", koska mies on saattanut lukea. Puhuttiin asiasta ja sovittiin että mies lopettaa lukemisen, mutta varaa option muuttaa mielensä, mutta keskustelee asiasta ensin mun kanssa ennen kuin lukee. Tämä oli hänen ehdotuksensa, ei mun. Mä luulen että mieheltä tuommoinen saattaa onnistua, mutta naiselta ei varmasti onnistuisi.

Pienellä varauksella nyt siis kirjoittelen. On asioita joita en kuitenkaan voi kirjoittaa niin syvällisesti kuin haluaisin. Pelot esimerkkinä. Niistä en oikein ole osannut puhuakaan miehelle, eikä ehkä ole järkevääkään. Ne mun pelot kun on vähän hölmöjä ja osa onkin jo aktivoitunut, mutta mä koitan antaa niiden olla ja hyväksyä niiden olemassaolon.

Mä tykkään kyllä Tkm:stä kauheasti. Tässä kevään ja kesän aikana ehkä asioita muuttuu ja välimatka saattaa lyhentyäkin. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu välimatkan suhteen ja millaiseksi tämä suhde muodostuu. Mitään äkkinäistä tässä ei tule tapahtumaan.

Tuntuu tosi hyvältä kun miestä kiinnostaa mun elämä ja haluaa tietää musta koko ajan lisää vaikka tietääkin jo blogin takia ihan helvetisti. Liikaakin, on myöntänyt. Ei nämä edelliset ole kyselleet tuommoisia kuin Tkm. Voihan se tietty olla että en vain muista, mutta jotenkin tuntuu vaan erilaiselta silleen hyvällä tavalla.

Koitan opetella kirjoittamaan taas uudelleen. Katsotaan nyt mitä tästä tulee...

Söpöilyä

Treffiviikonloppu takana. Heti kättelyssä onnistuin saamaan miesparan niin sekaisin että ei muistanut mihin oli autonsa pysäköinyt, eikä sitäkään, että matkatavarat piti ottaa autosta hotelliin. Ihanan söpöä kun mies on sekaisin kuin seinäkello :D. Kyllä se siitä sitten vähän onneksi tasaantui.

Söpöilyä, pussailua, viiniä, hassuttelua, vähän lisää söpöilyä, pussailua ja silittelemistä. Siinä se vajaa vuorokausi vaan meni kuin hujahdus.

En mä osaa oikein tästä aiheesta kirjoittaa. Höh.

Ai että mä kyllä siitä miehestä tykkään :)