Lukijat

perjantai 29. elokuuta 2014

Raskasta on

Perjantai. K:lla on nyt se yksi tiukka paikka ja lähetin viestin että olen ajatellut sitä kovasti ja tsemppiä siihen koitokseen. Näin että kävi lukemassa sen, mutta ei ole nyt ainakaan tuntiin vastannut. Ei edes kiitosta. Voi kun pääsis toisen pään sisään. Olen miettinyt, että voisinko mä kysellä joltain että onko kaikki K:lla hyvin. Kaveri, veli, äiti? Parempi kai etten. Hitto mä olen siitä huolissani kun ei edes vastannut.

Olen miettinyt sitä meidän tulevaa kohtaamista. Kirje on valmis ja käsilaukussa, mutta pohdin että jos liittäisin siihen vielä tulostetun varausvahvistuksen josta on poistettu matkatiedot, eli näkisi että kyse on lentoyhtiöstä, eli matkasta. Ei tuo nyt meidän parisuhdetta varmaankaan ratkaise suuntaan eikä toiseen, mutta jos vaikka ymmärtäisi että miten iso juttu tuo Huikee idis olisi ja suostuisi lähtemään mukaan. Vaikka tuossa paljastaisinkin osan niin tärkeimmät jäisi kuitenkin salaisuudeksi vielä. Niin kuin huomaatte, mulla on edelleen toivoa asian suhteen. Ehkä turhaan, ken tietää.

Tuntuu että mun elämä on ihan pysähtynyt. Aika menee töissä, usein jään istumaan työkaverin seuraks työajan jälkeen (sillä semmoinen työ, ettei se niin häiritse) ja aikaa menee siinä hyvin. Kotiin kun pääsen niin lähden lenkille. Sitten voi katsella telkkaria ja koittaa nukkumista. Ja seuraavana päivänä alusta.

En tiedä kauanko vielä pitää odottaa ja jos sieltä ei kuulu mitään niin voinko mä "vaatia" tapaamista ja miten. Ja milloin. Vaikeaa. Kun tietäis edes että onko hakenut apua itselleen.

Tää oli mun neljässadas postaus. Olisi ollut kivaa että olis ollut jotain positiivista kirjoitettavaa.


16 kommenttia:

  1. Mutta toisaalta...et sä nyt jaksaisikaan muuta, kun tota. Ei sulla olis kivaa jossain jonka pitäis olla kivaa. Nyt on vaan Pakko käydä läpi tää, vaikka se onkin paskaa.
    Onneks viikonloppuna sulla on edes jotain muuta kun yksin kökkimistä.
    Ja virtuaalinaikkonen aina langan päässä ;)
    Sä jaksat. Ja selviit. Tuli mitä tuli.

    VastaaPoista
  2. Fakta on, että sä pärjäät kyllä. Raskasta on, tuntuu välillä, että menee ihan oikeesti kokonaan rikki, mutta et mene. Sä pysyt kasassa ja jossakin vaiheessa kipu hellittää.

    Mutta mutta.. vaatia et valitettavasti voi. Mitään oikeuksia ei ole, ei mitään vaatimusten asettamisoikeutta.
    Hän ei ole velvollinen edes vastaamaan viesteihin, vaikka se kohteliasta olisikin.

    Tunnistan tuon hennon tavan toivoa, että josehkäsittenkinkuitenkin.. mutta pitää silti muistaa, että tapahtui suhteessanne IHAN MITÄ TAHANSA nyt seuraavaksi, suhteen laatu on jo muuttunut, peruuttamattomasti. Parempaan tai huonompaan, on mahdoton sanoa. Mutta samat kaksi ihmistä te ette kumpikaan enää ole.

    Ja vaikka olen siis ehdottomasti sen kannalla, että tieto matkasta (tai siis sen hankinnasta hänelle) tulee iskeä naamaan, ei yhteinen makta ehkä ole mahdollista tai edes toimintakelvollinen idea.
    Kun kuten itse sanoit, ei se matka muuta mitään suhteen osalta - hänen kipupisteensä ovat ihan muualla.

    Jos hän päätyy siihen, että ei hakua jatkaa, ei ehkä kannata kiduttaa itteään murusilla, joita esim matkasta saisi..

    Hyvä jos saat päivät täytettyä "kaikella muulla" - pikkuhiljaa se alkaa helpottaa..
    Ja sä jaksat, sä selviät, sä pärjäät kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos pitkästä ja fiksusta kommentista. Mä en vaan voi mitenkään ymmärtää, että miten parissa päivässä voi suunta muuttua niin totaalisen toiseksi ilman että mitään dramaattista tapahtuu. No joo, se on selkeästi romahtanut jotenkin, eli on se melkoisen dramaattista, mutta ei se johdu MEISTÄ! No, ei tässä auta kuin kärsiä ja odottaa. VITTU!

      Toivo ja epätoivo vuorottelee.

      Poista
    3. Tuo oli se oleellisin oivallus ja lause: se EI johdu teistä.
      Ihan oikeasti tässä tapauksessa se It's not me it's you pätee. Kyse on vain ja ainoastaan hänestä ja hänen päänsä sisäisistä prosesseista. Ja kun kyse on oman mielen asioista, mitä tahansa voi tapahtua parinkin päivän sisällä.. Koska se viimeinen naula arkkuun voi olla jokin pieni sisäisen prosessin tulos, ei välttämättä edes ulkoinen signaali.

      Poista
  3. Paska tilanne mutta en pidä kovin hyvänä ideana sitä että K:lle menee tieto matkasta tässä vaiheessa. Loppupelissä se ei muuta mitään mutta saattaa aiheuttaa hetkellisen vääristymän (= K lähtee reissuun väärin perustein jota se ei välttämättä kerro).
    Tosin en ole mikään tietäjä ja toista on paha mennä neuvomaan joten se on parasta että teet oman pääsi mukaan koska sinähän se omaa elämääsi elät emmekä me. Tämä siis positiivisessa mielessä = älä kuuntele meidän horinoita päätösten suhteen.
    Jaksamista rakas Puolikas <3

    VastaaPoista
  4. Anna nyt sen miehen olla, se olis jo tullut, jos haluaisi.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut blogiasi jo kauan. Usein perjantaina illalla otan muutaman drinksun ja luen lempiblogieni kirjoitukset; laatuaikaa itseni kanssa.

    Nyt en melkein pariin kuukauteen ollut lukenut ja ei jumankauta, I FEEL YOU!!

    Minulle sanoi kesän alussa tapaamani mies (ollaan tunnettu jo pari vuotta ja viime kevät meni mun pohtiessa että haluanko hänen kanssaan enemmän.. ollut muhun ihastunut talvesta asti) viime viikolla, ja tuli ihan puskista, että nyt hän tarvitsee aikaa ainakin viikon tai kaksi. Hänen menneisyyden traumansa loivat ahdistuksen ja hänestä tuntuu että hänellä ei ole aikaa enää muille menoille. Tuli vain puskista kun vielä pari päivää ennen olin ihana ja minulle hymyiltiin ja hän on onnellinen, eikä riidelty, olo ja elo oli helppoa.. enkä minä ole kieltänyt mihinkään menemästä, päinvastoin olen sanonut että emme saa liikaa olla yhdessä.
    Ja en minä sille mitään voi, jos hänellä on tiukka aikataulu niin töiden kuin muiden menojen puolesta eikä saa omaa aikaa tarpeeksi. Avaisi suunsa, saatana "moi. mitä jos jätetään tä päivä väliin, mun on pakko saada olla yksin" "aa, okei, soitellaan huomenna. pus pus." Niin helppoa, kun sen osaa ;) :D
    Lopuksi sanoi, että anna ainakin viikonloppu olla rauhassa.

    Laitoin kyllä tekstarin tällä viikolla, että soita joku ilta, sillä minullakin on tässä aika paljon pelissä, joten haluan että kuuntelet myös minua. Soittihan se ja kiitti ensin että olen hänen antanut olla rauhassa.. ja keskusteltiin kauan asiasta ja kerroin näkemykseni. Ja nyt sitten katotaan ensi viikolla, että mikä on miehen mieli. Pakko sanoa, että omat tunteet ovat kyllä laimentuneet tällaisesta.

    kappas kappas, vuodatan anona elämääni netissä. tähänkö on nyt tultu..

    Enivei, tsemppiä sulle! :) asioilla on tapana järjestyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotoveri! Tsemppiä sullekin!!! Tulehan kertomaan miten kävi!

      Poista
  6. Joo, kerron kerron :D
    En tosin tiedä haluanko edes jatkaa vaikka hän haluaisi -.-

    VastaaPoista
  7. Mulla olis sulle tarina.. Tämä on sitten totista totta.. En ole mikään vihainen anonyymi, joka kettuilee vittuillakseen. Voisin käyttää oikeaa profiilianikin mutta jos tänne eksyy joku minulle tuttu ihminen niin hänen ei tarvitse tietää elämästäni kaikkea. :) Mutta kuitenkin..

    Olin itse ollut jo vuoden päivät (ainkain) sinkkuna ja tutustuin/ihastuin mieheen. Meillä synkkasi ja siitä alkoi sitten tiheämpi tapaileminen jne. Tämä mies olis eronnut edellisestä avovaimostaan vain kuukausi aiemmin... Asiat meni hyvin. Sain avaimen hänen asuntoonsa ja toisinpäin. Olimme toistemme luona milloin halusimme jne. Kunnes yhtäkkiä yhteydenpito vain lakkasi. Kolmeen viikkoon en kuullut mitään.. sain vain väkinäisiä vastauksia kunnes hän itse laittoi viestiä ja kertoi haluavansa tavata. Tapasimme ja kävimme kävelyllä kun herra pitkän tauon jälkeen pudotti pommin ja sanoi, että ei ole vielä valmis vakituiseen suhteeseen ja lallallaa. Sydänhän siinä särkyi.. Naamasta sen kuulemma näki, että kaikki ei ollut hyvin. Kaikki tuli niin äkkiä. Muistan vain, että keskustelun jälkeen annoin avaimen takaisin ja lähdin nopeasti paikalta pois, että pääsisin itkemään yksin ja potemaan surkeaa oloani. Olo olikin surkea.. monta viikkoa.

    Meni varmaan noin kuukausi kun sain lukea facebookista, että hän oli uudessa suhteessa ja muuttamassa tämän uuden vosun kanssa samaan asuntoon!! En ole niin tyhmä ettenkö tajuaisi, kun pommi tiputettiin niskaani, että tämä uusi vosu oli jo silloin kuvioissa kun herra tuli pistämään poikki entistä suhdetta.. siis minun ja hänen. Laitoin vihaisen viestin ja vannotin häntä vastaisuudessa olemaan rehellisempi ja ettei veisi suhdetta eteenpäin jos ei olisi varma tunteistaan.. ja varsinkaan olisi niin nössö, että vaihtaisi lennosta seurustelukumppania. Koskaan en vastausta saanut.. en anteeksipyyntöä, en mitään.

    Raivostuttaa pelkästään kirjoittaa tätä.. ja samaan aikaan tunnen suunnatonta surua. Petetty olo.. vittumaista mutta totta.

    Enkä sano, että tämä voisi olla mahdollista kohdallasi mutta seuraa tilannetta. Miksi noin yhtäkkiä? Miksi ei vastaa viesteihin? Jokin syyhän siihen on..

    - Nainen 30wee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin. ehdimme pitää yhtä yli kolme kuukautta ja ehdimme suunnitella sitä tätä ja tuota...

      Poista
    2. Voi ano, mä niin tiedän sun tuskan! Laitoin perjantaina illalla viestin missä kysyin että miten voi. Siihen vastasi että päivä päivältä paremmin. Joka päivä käyn katsomassa fb:ssä että ollaanko vielä parisuhteessa. Säälittävää...

      Toiseen naiseen en tässä tapauksessa usko, mutta mikäpä tässä maailmassa varmaa olisi. Tänään meinaan illalla ehdottaa tapaamista. Pakko.

      Poista
    3. Et ole säälittävä.. <3

      Tsemppiä!!
      - Nainen 30wee

      Poista
    4. Kiitos <3. Tsemppiä myös sulle!

      Poista