Aikamoinen aikamatka oli kun piti tietysti niitä postauksiakin lukea. Paljon hyviä muistoja ja myös huonoja. Tyyppi on näköjään tunnisteissa kovin hyvin edutettuna. Ihanaa kun mä olen päässyt siitä yli... Varokaa laastareita!
Tuli sitten talvi. Auramiestä ei ole näkynyt. Enkä mä tiedä mikä sen nimi on ja missä se asuu, koska asioidaan aina face to face ja ilman kuittia. Se vain ilmestyi ensimmäisenä talvena ovelle ja kysyi että jatketaanko aurausta niin kuin aina ennenkin. Sanoin että jatketaan. No, liekö sitten heittänyt lusikan nurkkaan tai jotain, mutta lumet on ja pysyy tuossa ajotiellä. Eilen lähdin kauppaan kakkonen silmään ja kaasua-tyylillä ja juuri ja juuri Yariksen maavara riitti. Alusta tuli pyyhittyä hyvin pölyistä. No, tänään päätin sitten ottaa lapion kauniiseen käteen ja vartin lapioituani totesin että tässähän menee koko päivä niin keksin kuningasidean. Jyräsin autolla edes takas tien sileäksi, aivan loistavaa ja hauskaa :D. Eikä mennyt montaa minuuttia! Kyllä "hätä" keinot keksii!
Ihana rauhallinen viikonloppu! Olen ollut ahkera :)
Aurattu :) |
Yaris on varsin monikäyttöinen peli :)
VastaaPoistaKyllä! Se on monitaitoisempi kuin uskoisikaan! :)
PoistaTuli mieleen mun enovainaa, joka ei saanu ruohonleikkuria käyntiin, niin ajeli traktorilla heinät lakoon...
PoistaIhan mun henkinen ihminen siis :D
PoistaNiiiiiiiiin ihanan naisellinen tapa hoitaa homma!!
VastaaPoistaJa noi sukka-tossu-töppöset on ihqut!
Pitää koittaa mennä sieltä mistä aita on matalin :D
PoistaYou go girl!
VastaaPoistaTosin tuo kikkakakkonen ei välttämättä tule onnistumaan jos ja kun lunta tulee sitten joskus kerralla paljon. Eli soittele ymprääinsä ja kysele kuka ajaa muiden tiet ja tilaa itelles.
Nimim. 30 cm paksua MÄRKÄÄ lunta lapioinut hehtaarin verran - never again!
Joo mä tiedän... Tarttis tosiaan löytää uus auramies...
Poista