Olen törmännyt ajatustapaan "etä-äiti on se huonompi vanhempi". Tuli puhetta etävanhemmuudestani erään keskustelukumppanin kanssa ja mies laukaisi "Jaa miten se sillai päin on mennyt? Yleensähän lapset jäävät äidilleen ja isä saa kärsijän roolin." ja "Yleensä vaan äiteet on parempia vanhempia...". Myönnän, meni tunteisiin ja provosoiduin huolella. Parempia vanhempia!
Lähivanhempi on siis tietyn ajattelutavan perusteella se parempi ja etä se huonompi vanhempi. Ilmeisesti siis se, jolle lapsia ei voi uskoa. Ja jos se etä sattuu olemaan vielä nainen, niin sen on oltava tosi huono ihminen. Ihan alinta paskaa. Lähi-isä taas onkin sitten arjen sankari. Jumalauta se sädekehä kiiltää ulkopuolisten silmissä. Äiti hylkäsi lapsensa, mutta onneksi niillä on noin hyvä isä. *taputapu*. Entäpä jos isäkin on yhtä kunnollinen vanhempi kuin äiti?
Mä koitin tehdä päätöksen ajatellen lasten, en omaa parastani. Lapset sai jäädä asumaan sinne turvalliseen "lintukotoon" isoon uuteen omakotitaloon lähelle koulua vanhojen kavereiden pariin. Siihen taloon johon mulla ei olisi ollut mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Olisiko mun pitänyt repiä lapset sinne kämäiseen kerrostalokaksioon, jotta olisin voinut säilyttää sen hyvän äidin statuksen muiden silmissä? Repiä väkisin toiselle puolelle Suomea? No ei, mutta tuon miehen mielestä kyllä. Mies ei ole mielipiteineen yksin, on niitä muitakin, olen kuullut. Siksipä tämän kirjoitinkin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa kiihkottomammin, mutta ei onnistunut. Kyllä on vielä kovin stereotyyppiset mielipiteet tästä asiasta monella.
Mä olen kärsinyt. Ja kärsin edelleen siitä että lapset ei asu mun luona enkä ole arkisessa elämässä mukana. Nytkin ajatus siitä saa mut itkemään. Itse olen tuntenut siitä huonommuutta ja ajatellut että se on vain mun omassa päässä, että ei muut niin ajattele. Nyt huomaan että näköjään ajatteleekin. Se tuntuu ihan helvetin pahalta. Pitäisi antaa muiden mielipiteiden mennä, mutta jokainen äiti tietänee miltä tuntuu se, kun äitiyttä arvostellaan. Tuo mies teki sen tietämättä faktoja, mikä oli kohtalaisen junttia ja keskustelu tyrehtyikin siihen.
Miksi se on niin hyväksyttyä että mies on etävanhempi, mutta nainen ei voi sitä hyväksytysti olla jos on täysijärkinen ja kunnollinen ihminen? Nyt on kuitenkin vuosi 2016! Meni tunteisiin. Mä kärsin tämän, jotta mun lapsilla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti