Hellepäivän tajunnanvirtaa

Mun tekee nyt mieli kirjoittaa. Mitään ei ole tapahtunut, mikä antaisi jutunjuurta, mutta silti kirjoituttaa. Kaikki juttukumppanit on elämän kourissa, Ystävä on kesäteatterissa, Fani on treffeillä. Oho, siinähän ne sit olikin.

Hymykuopparemppasähkömies kävi asentamassa tänään muutaman kattorasian. Otti rumat loisteputket pois eteisestä ja makkarista ja itse saan keksiä jotain tilalle, MUTTA katto on tyylikkäästi maalattu vain loisteputkivalaisimen ympäriltä, eli mun tarttis maalata se kokonaan uusiks. Aika kova homma kai. Seinätkin kaipaisi ehostusta, mutta en oikein tiedä miten ne ehostaisin. Makkareissa on pinkopahvi, toisessa makkarissa se on päällystetty tapetinkaltaisella ja toisessa maalattu jollain kiiltävällä maalilla. Ja tokihan molemmissa huoneissa on myös repeämiä pinkopahvissa. Niin ja tietysti homma pitäisi hoitua omin voimin ja helvetin halvalla. Heh, huomaatteko miten alkaa projektia pukkaamaan mun mielessä kun olen päässyt jotenkin rähmältäni edes polvilleni. No, suunnitella saa, toteutus on eri juttu... Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Pennuilla menee paremmin, jokainen on nostanut painoa vähän, ihanaa, ei voi muuta sanoa. Ystävällä on ollut raskasta ja mä en ole oikein voinut tehdä mitään. Eilen koitin piristää sitä kun joutui lopettamaan yhden kissoistaan. Grillattiin ja vissiin onnistuin siinä kun kiitteli illalla näin "oikeesti kun sie tulit ni sie sait miut taas nauramaan tälle kaikelle. sitä ennen rupesin olee jo aika romuna"
Kai mä siis joskus onnistun.

Pitäis varmaan pysähtyä. Kuunnella itseään ja ajatuksiaan. Mulla on ollut nyt tässä viime aikoina koko
ajan jostain syystä pieni paniikki päällä. Paniikki reissusta, paniikki millon mistäkin kissasta, paniikki
taloudellisesta tilanteesta,  paniikki keittiöremppakatastrofista. Mutta jos mä pysähdyn niin mitä sitten tapahtuu?
 Nytkin aloin kirjoittamaan kun en keksinyt muutakaan tekemistä. No, olishan mulla kissanäyttelykamppeiden
pakkaamista, joudun menemään yksin kun Ystävä hoitelee mun pentuja. Mä vien sitten Ystävän kissan sinne.
Että tervetuloa vaan bongailemaan mua, heh :D.

Fani on sanonut kauheasti kauniita sanoja siitä huolimatta vaikka olenkin tylyttänyt sitä. Mä olen ihana ja kaunis
ja seksikäs ja kaikkee. Tuntuuhan tommonen hyvältä, mutta mä en kyllä ole ansainnut tommosta.

No, nyt taisi tyrehtyä tajunnanvirta, jospa leikkaisi kissalta kynnet ja pakkais ne kamat. 

Katsokaa miten ihanan siilin löysin kottikärrystä