Remppaa, miehiä ja sirpaleita

Viikossa keittiöstäni on tullut jo melkein keittiön näköinen. Remppamies on ollut ahkerana. Eilen lauantainakin tuli jo 9:45.

Miesvieras piti häätää siis kohtalaisen ajoissa kotimatkalle... Ehkä kerron siitä jossain vaiheessa kun oon prosessoinut asian. Tai sitten en. Katsotaan. Hieman morkkistaa.

Pitäisi kirjottaa Tyypistäkin, tapellaan siis hmm... vois sanoa että useemman kerran viikossa. Perjantaina oli semmoinen tappelu, että mäkin avauduin niin rehellisesti, kitkerästi ja haavoitettuna, että en olis uskonut, että siitä vielä puheväleihin tullaan, mutta voi helvetti että se on hyvä. Mä en tajua, miten se sen tekee, mutta niin me vaan taas ollaan puheväleissä. Ajattelin, että tän jälkeen ei tarvii enää olla yhteydessä:

"Kiitti kaikista niistä loukkauksista mitä sä mun suuntaan oot heitelly. Kiitti myös siitä, että sä opetit mulle et mitä kaikkee mun ei tarttis sietää ja millanen mä en halua olla. Mulla ei oo koskaan ollu tapana olla mikään kynnysmatto, mutta sun suhteen sitä olin. En ymmärrä miks ja sitä ihmettelen itekin. Joo, ehkä mä oon itsekeskeinen (haukkui siis mua itsekeskeiseksi aiemmin) jos se on sitä että mä yritin sua vuoden piristää ja tsempata sua milloin mitenkin saamatta kuitenkaan paljon paskaakaan arvostusta. Miltä susta tuntuis jos X alkais sulle tilittää miten ihania miehiä se on tavannu? Niin. Mietipä sitä. Mut joo, sä otat vaan järjen käteen ja jatkat elämää. On se niin helppoo teille miehille." 

Mutta ei, tuosta seurasi vain monen tunnin tappelu/tilitys/rautalanganvääntösessio, jossa pohdittiin mm. että miten mulla voi muka olla tunteita vaikka ei olla koskaan edes seurusteltu. Ja sitten jossain vaiheessa oltiin taas väleissä. Onpahan opettavainen suhde kertakaikkiaan. Kyllä mä tän vielä joskus hanskaan saan. Sitäpaitsi mä olen ollut Tyypille nyt joka asiasta niin rehellinen, että kyllä ihmettelen, miten se jaksaa kuunnella. Tai no, eihän se jaksakaan kun aina seuraavan riidan tullen heitetään kaikki mun naamalle. Mutta kumma silti, että esim. mun miesasiat kovasti kiinnostaa. Tosin niitä käytetään sitten aina mua vastaan.  

Tuo perjantainen tappelu aiheutti sen, että melkein teki mieli perua illanvietto sen yhden miehen kanssa. Kahden vaiheilla olin, mutta Ystävä sanoi, että en mä saa sitä perua. Hullu mies kun ajoi joku 600 kilometriä viettääkseen mun kanssa muutaman tunnin. Mä en millään voinut olla kovin hyvää seuraa. Tosin varoitin sitä jo aikaisemmin siitä, mutta silti se vaan tuli. 

Eilinen meni sitten Ystävän kanssa saunoessa ja grillaillessa, oli aika mukavaa. Yöllä kuulemma oli kauhea ukkosmyräkkä, mä en tosin kuullut mitään vaikka olen kohtalaisen herkkäuninen, mutta ilmeisesti kuohuviinit oli kohdallaan kun niin nukutti. 

Kotona odotti sitten kaunis lasitaideteos. Remppamies oli jättänyt keittiön ikkunan toisen ruudun nojalleen taloa vasten ja ilmeisesti melkoisen kovaa on tuullut, kun tämmöinen oli vastassa

Sirpaleet tuo onnea, niinhän sitä sanotaan. Sitä odotellessa sitten :). 
Keittiön ikkuna on menossa vaihtoon onneksi muutenkin niin ei edes harmita. On niin kauniisti hajonnut, että ei raaskisi millään siivota sitä pois. Feeniks-lintu, joka nousee tuhkasta...

Ihanaa olla yksin kotona eikä tarvitse väistellä remppamiehiä ja olla niinkuin ei olisikaan. Ensi keskiviikkona olis kuulemma hyvä jos en olisi kotona kun laittaa lattiamattoa. On kuulemma kettumainen laittaa kun kaapit on jo paikoillaan. Onneksi mä en ollut tuota kaappien tuloa aikatauluttanut...