Miksi mä kirjoitan Tavallisesta Keski-ikäisestä Miehestä (Tkm) vaikka ei olla edes nähty? Siksi koska Tkm on vavahduttanut mun tunne-elämältään niin kovin vakaata maailmaa vaikkei tosiaan olla edes tavattu.
En tiedä miten näin kävi, enkä tiedä mitä tapahtuu kun tiistaina livenä tavataan. Mun luona. Ei julkisella paikalla.
Molemmat valuu tahoillaan siirappia ja oksentelee vaaleanpunaista hattaramössöä näppäimistölle. Kehtaan tämän kirjoittaa koska samoja asioita on kirjoitettu jo toisillemme ja todettu tilanteen olevan absurdi. Kivikasvoinen asiallinen mies kuulemma jopa hymyilee, mikä on lähes ennenkuulumatonta. Ei voi olla millään tavalla terveellistä!
Tuntuu hyvältä että hän on lukenut mun blogin. Tosin kävi ilmi, että olen kirjoittanut tänne myös partakarvastani ja muista kehon karvoista, joita en välttämättä olisi miehelle ennen ekoja treffejä kertonut (tai niinku ööö IKINÄ). Olen varmaan kirjoittanut myös paljon muitakin noloja asioita, joita en edes muista, mutta silti se vaan haaveilee mun ottamisesta syliin ja silittelemisestä.
Itse olen luonut päähäni mielikuvan peruskalliotyyppisestä miehestä, joka peruskalliomaisella tyyneydellä antaisi mun venkoilla sisäisten pikkupaniikkieni kanssa ja tilanteen niin vaatiessa ottaisi syliin, kietoisi kädet hellän jämäkästi ympärilleni ja sanoisi "nainen, rauhoitu" ja kaikki olisi taas hyvin. Ajatus siitä saa mut taas tuntemaan pehmeitä ja pörröisiä tunteita.
Yksi karu fakta on, että meidän edestakainen välimatka on 666 kilometriä (ah mikä ironia) ja mies aikoo sen ajaa mun takia. Naisen, josta hänellä ei ole kuin päässään luoma mielikuva. Ja ajatus siitä, että hän niin tekee, saa mut hymyilemään urposti, valumaan siirappia ja tuntemaan hölmöjä.
Kävi miten kävi, tämä on yksi hämmentävimmistä kokemuksista (mietin että voinko kirjoittaa "koko elämässäni", varmaan voisin, mutten uskalla) pitkään aikaan.
Niin pidän peukkuja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaKiitos! Niin mäkin. Tää on niin kauheen jännittävää ja pelottavaa ja ja ja... absurdia
PoistaIhanaa :) kunpa vielä fyysinen vetovoima löytyis, niin kaikki olis täydellistä!
VastaaPoistaEikä tuo vielä mitään, lähtee ne suomalaisnaiset Ranskaankin asti pelkän nettituttavuuden luo, ja lähtiessään ottaa avioeron...
Nii-i.. Sitten päästäis sen jälkeen pohtimaan näitä kaikenlaisia esteitä joita tää oikea elämä asettaa. Mutta hei, tosiaan, positiivista kun ollaan samassa maassa kuitenkin :D
PoistaTäälläkin peukut ja varpaat pystyssä! :)
VastaaPoistaJa koska itsekin elän vielä tuota vaaleanpunaista arkea, niin mä en vaan voi sille mitään, että niin näen teidät tapaamassa, ihastumassa, rakastumassa, muuttamassa yhteen, menossa naimisiin ja vaikka mitä! :D
Tää on niin helvetin pelottavaa että mä flippaan ennen tiistaita. Kyllä. Niin tulee tapahtumaan.
PoistaKaik pystys mikä ikinä toisille onnea toivoessa tuottaa! Koska kun te onnistutte niin mä voin odottaa sitä samaa ku "puoliskin löys netistä" -juttuu. Mun rinssil o navis päivittämättömät kartat (oon iha itte päätelly koska sinkkuaikaa on jo 6v mittaris) ja ei ilmeisesti o ihan heti mestoilla ... ja jos hän löytää sitten viimein mun luo ni saatan suudella sammakox (tähän asti on näin käynyt). Mä toivon et yhteisblogi (kaksi puolikasta = kokonainen) teidän matkasta seuraa <3
VastaaPoista+50v
Heh, yhteisblogi :D. No, katsotaan nyt ekaks toi tiistai että tuleeko jatkoa vai puhkeaako vaaleanpunainen kupla. Kiitos kaikista niistä mitkä on pystyssä :D
PoistaVoi kuule, anna mennä! Mulla kans ihan omituinen tilanne, mies, jonka kanssa seurustelin muutaman kuukauden alkuvuodesta, erottiin riitaisissa tunnelmissa erinäisistä syistä johtuen, oli eilen sattumalta ihmiselle, joka mut tuntee, kertonut ikävästään ja siitä, kun ei uskalla ottaa yhteyttä. Kuinka on luullut, että mä vihaan häntä. Ja en todellakaan vihaa. ja nyt me nähdään seittemän kuukauden jälkeen taas. Pelottaa, jännittää ja varmaan oksennan, niin suuri vaikutus sillä muhun on. Ja samalla mun on pakko kattoo tää kortti vielä, vaikka järki huutaa, että ei jumalauta. Että itketään sitten yhdessä, jos aihetta on, ja iloitaan, jos toisin käy. Mutta se on sitä helvetin kuuluisaa elämää! Mä oon ilonen sun puolesta! <3
VastaaPoistaKommentoi uskollinen lukija vuosien takaa, joka ei koskaan oo aikasemmin uskaltanu kommentoida. :)
Kiva kun nyt kommentoit! Annan mennä kun ei oo muutakaan mahdollisuutta. Tsemppiä myös sun tilanteeseen!
PoistaPics or it didn't happen! :D
VastaaPoistaToivottavasti, voi toivottavasti se kemia löytyy livenäkin ja siirappiset fiilikset vaan pursuaa toistenne läsnäollessa! :)
Oksentaa saatan kyllä jännityksestä, mut noinkohan vaaleanpunaista hattaramössöä :D. Yritän ottaa kuvia niin että koko treffit taltioituu myös blogiin, vai mitä Tavallinen Keski-ikäinen Mies :D
PoistaKyllä minä saattaisin tuota kuvaamista harkita toisenkin kerran. Ensitreffeiksi nämä ovat varmaankin erikoiset, kun tässä on ehditty puhua asioista ja niiden vierestä, mutta ei se estä minua kuvittelemasta minkälaisia kuvia blogissa olisi.
PoistaKuva 1: Auto saapumassa treffipaikalle
Kuva 2: Puolis ja TKM kättelevät hölmöt ilmeet naamoillaan
Kuva 3: TKM pitelee Puoliksen hiuksia tämän purkaessa jännitystään, oksennuksen muodossa, pönttöön
Kuva 4: Puolis ja TKM istuu sohvalla (n. 53 cm:n etäisyydellä toisistaan) kädet sylissä ja selkä jäykkänä
Ehkä näistä kuvitelmista saa kiinni ajatuksesta että tapaaminen jännittää hieman. Toisaalta tunnen itseni ja voin luvata Puolikselle että kättely jää väliin ja aloitetaan halauksella, loput tapahtumat jääkööt Puoliksen, tai kuvien kerrottavaksi tai ehkä jopa niiden annetaan painua kaikessa hiljaisuudessa historian hämäriin.
T: TKM (aka Katkis)
Huuuuuu.... Tuskin maltan odottaa.... JÄNNITTÄÄ.... Olisipa jo tiistai......
VastaaPoistaSe on kuulemma huomenna... Huhhuh ja apuaaaaah
PoistaIhanaa iltaa, raporttia sitten pikaisesti kiitos.
VastaaPoistaIhanaa vaaleanpunaista höttöä:)
VastaaPoista