Vuosi sitten oli pahat paikat. Asuin vielä "kotona" eikä lapset tienneet erosta mitään. Mä olin hajalla, mies ei. Vuokrakaksio oli hankittuna. Olo oli kamala ja huoli tulevaisuudesta ja lapsista suuri.
-suoritin 2 muuttoa
-selvisin ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa pari kuukautta.
-selvisin ilman suihkua ja lämmintä vettä 5 kuukautta
-selvisin hirveän monesta ''minä itte''-tilanteesta
-tapasin vähän liian monta miestä
-jäin riippuvuussuhteeseen näistä yhden kanssa
-selvisin 250 kilometrin työmatka-ajosta 3,5 kuukautta
-sain uuden työpaikan
-välit äitiin huononi olemattomiksi
-isän välittäminen on liikuttanut
-exän kuvioihin on tullut uusi nainen (on tämä semmoinen mikä kuuluu tälle listalle!)
-olen itkenyt järjettömän määrän kyyneliä ja niistänyt monta vessapaperirullallista
-olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä
Lapset ovat mielestäni selvinneet yllättävän hyvin *kopkop*. Mä olen selviämässä. Kovemmalle tämä on ottanut kuin aluperin ehkä ajattelinkaan. Ei ollut mikään piece of cake. No, olihan yhteisiä vuosiakin jo 13 takana. Suru, kateus ja katkeruus valtaa kyllä mielen vieläkin liian usein, mutta kyllä elämä voittaa vielä.
Tämä biisi on ollut mun joulukuun voimabiisi. Video ei kyllä oikein iske, mutta sanat iskee täysillä! "Kaiken keskellä, mä alan toipua" Kyllä. Pikkuhiljaa.
Olen seurannut blogiasi lähes alusta asti. Hurjaa, miten aika kuluu! Melkoinen vuosi takana päin, varsinkin sinulla!
VastaaPoistaTsemppiä Uuteen Vuoteen!!!