Tänään olis tuparit. Olen siivoillut, tänään oli sitten keittiön vuoro, katse kiinnittyi yhden kaapin alareunaan. Mitä VITTUA (anteeks), se on turvonnut. Katse kaapin yläreunaan, turvonnut. Kattoon, ettei vaan ois sieltäkin turvonnut. Lasin takana oleva tapetti kostunut. Itku pääsi. No, ei se mitään, jatketaan hommia, tuparit tulee, ei voi nyt hajota.
Äsken soitti Ystävä, emo vuotaa, pitää lähteä päivystykseen sen kanssa. Rupesin itkemään siinäkin kohtaa. Voisko vähän vielä koetella? Mun pitäis vetää nää tuparit niinku hajoamatta. Miten helvetissä mä sen teen? Voi vitunvitunvttu.
Nyt mä menen suihkuun, lopetan itkemisen ja lähden ostamaan viimeisiä tarvikkeita. Ei tässä oo muutakaan vaihtoehtoa .
Kaikki ketkä ajatteli että mä en pärjää tässä talossa yksin, olivat sittenkin oikeassa. En mä pärjää.
Pärjäät sä! Ei kukaan, etkä sä itsekään odota, että talo, oli se uus taikka vanha, olis sellanen, että sille ei tarttis jotain tehdä. Ja remppamiehet on sitä varten. Ei sun niitä tarviikaan tehdä. He, sä HUOMASIT turvotuksen. Mä en olis edes huomannu koko asiaa! Sä pärjäät. Lompakko ei kiitä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu... (ehkä meidän pitäis yhdessä akjaa harkita sitä maailman vanhinta ammattia sivubisneksenä ;) )
VastaaPoistaVoi itku, toivottavasti kisuasia kääntyy lääkärin toimesta parhain päin!!!
Pennut on mun käsiruokinnassa, kala savustumassa, perunat kiehumassa, kuohari lasissa, emo Hattulassa päivystyksessä, sataset viuhuu siellä varmaan kovaa vauhtia. KOlmas pentu jumissa, kuolleena, mätänä siellä jossain sisuksissa. Onneks mulla on toi Ystävä <3
VastaaPoistaVoi vittu tätä mun elämää
Pohdiskelijan kanssa samaa mieltä. Voimia kovasti!
VastaaPoistaJonakin päivänä - ihan vsrmsti - tämä kaikki elämän sun päälle heittämä vittuilu on ohi. Pakko sen on olla. Viimeisen pohjamuda jälkeen on vain tie ylöspäin.
VastaaPoistaKyllä sinä selviät, varmasti! Me kaikki uskomme sinuun!