Lukijat

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Taas viikko vierähti

Taas yksi viikonloppu käyty läpi. Yksinäistä oli. Kudoin kuopukselle tennarivillasukkia ja odotin. Odotin ja odotin. Turhaan. En jaksanut edes lenkillä käydä. Jotenkin se päivä vaan meni eteenpäin ilman kauheita tuskia. K:n kanssa vaihdettiin muutama rivi tekstiä. Oli menossa kaverilleen kaljaa juomaan. Sitä ennen yritin kutsua mun luo grillaamaan. En onnistunut tällä kertaa.

Päätin eilen että mun on pakko nähdä se tänään, joten laitoin aamupäivällä viestin että minkä aterian haluaa mäkkäristä krapulaansa ja että mä haluan nähdä sen ennen kun lapsensa tulevat. Sain ateriatoiveen ja tiedon että aikaa on about tunti kun pitää mennä lapsen uimakoulua katsomaan. Jäi kutominen kesken puikon kun mä juoksin. Otin semmoisen ajolähdön ettei tosikaan! Aika naurettavaa. Onnistuin toimimaan jopa mäkkärin autokaistalla tällä kertaa oikein ja sain tilauksen toimitettua. K:n kanssa jutskailtiin niitä näitä, mitään ns. vakavia ei juteltu. Kiva oli nähdä kuitenkin ja todeta että mikään ei ollut muuttunut huonommaksi vaikka niin luulin. Oma pää tekee tepposia. Muutamaan otteeseen halattiin ja erotessa kevyt pusu.

Illalla mun piti mennä Ystävän kanssa leffaan. Sovittiin jo torstaina. No, tuntia ennen leffan alkamista kyselin tekstiviestitse että no, mennäänkös? Ei ollut lähdössä sitten kuitenkaan vaikka sovittiin. Ihan sama, kyllä mä osaan elokuvia katsella ihan keskenänikin. Ärsytti vaan kun oltiin sovittu.

Loppuilta meni sukkaa kutoessa ja pentujen kynsiä leikellessä, kiva päästä huomenna taas töihin!

13 kommenttia:

  1. Miks vielä jouduit kysymään ennen leffan alkua jos olitte asiasta sopineet? Ja miksi ihmiset tekee noin ylipäätään, tuota oon ihmetelly tässä viime vuosina? Miksi sovitusta ei voi pitää kiinni jos on sovittu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyin sen takia ettei tarvitse hänen sanoa etten muistuttanut. No, ei ollut häneltä ensimmäinen kerta, mutta kyllähän se ärsytti. Itse kyllä pidän mitä lupaankin.

      Poista
  2. No, nyt on taas duuniviikko ja "helpompaa". Ja koitetaan ajatella, että positiivista tuokin, että kaikki oli K:n kanssa "hyvin". Ei mikään pahempaan suuntaan tai muuta.... annetaan sille sitä aikaa...
    Tota leffakuvioo en ymmärrä kans. Kun sovitaan niin sovitaan. Höh!

    VastaaPoista
  3. Ota sukista sitten meillekin kuva! Tahtoo nähdä, millainen on "tennarivillasukka".

    VastaaPoista
  4. Öööö, toivottavasti et pahastu jos ehdotan että yritä (vaikka tiedän ettei se tosiaankaan ole helppoa) pitää pientä etäisyyttä siihen K:hon. Kerro että välität mutta että annat aikaa ja anna sen vähän huomata että sillä on ikävä sua. Kun vähän tulee semmonen olo että joudut "aneleen" sen huomiota tms. Äh, en mä oikeen osaa selittää mut tarkotan sitä ettei sun tarvis olla koko ajan se osapuoli joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista yms. Tämmösiä mietteita vaan heräsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mä sun pointin. Helpompi vaan sanoa kuin tehdä :(

      Poista
    2. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja jälkiviisaana sanoisin, että elämä on nyt heittänyt sulle hyvän tilaisuuden opetella kärsivällisyyttä. ;)
      Itse tajusin tuon liian myöhään. Mutta hengissä selvisin silti.

      Neuvoisin sua siis myös antamaan miehelle tilaa. oikein isolla T:llä. Kun hän saa, mitä tarvitsee, hän arvostaa sinua entistä enemmän ja mahdollinen rakkauskin sinua kohtaa syvenee.

      Poista
    3. Kiitos! Ajatukset vaan menee äärilaidasta toiseen niin pään kanssa on helvetin vaikeeta toisinaan. Mä yritän, mä yritän niin kovaa! Se vaan pelottaa että jos annan Tilaa isolla Teellä niin se unohtaa mut. Järkiminä sanoo että jos unohtaa niin meitä ei ole tarkoitettu, mutta tunneminä ei kuuntele. Huoh...

      Poista
    4. Joo, tiedän mitä käyt läpi. Helvetin rankkaa aikaa.
      Koita jaksaa ja keskity nyt kaikkeen muuhun kuin mieheen. Itseesi.
      Ei mies sinua unohda. Sun mieli vaan uskottelee sulle niin. Sano sun mielelles, et "jaahas, vai niin." Kyllä ne ajatukset pian harvenee ja muuttavat muotoaan.

      Poista
    5. Kiitos! Pitäis printata näitä viisauksia paperille ja levitellä ympäriinsä ettei unohtuisi. Eilen kävelin 10 kilsaa, tänään kävin Pumpissa ja vedin niin täysiä että pihisin vikojen toistojen kohdalla hiljaista"vittusaatanaa", hien valuessa silmiin. Kovasti mä yritän keksiä muuta ja olla ajattelematta. Mutta kovin heikosti onnistuu. Pitää koittaa tota pahojen ajatusten pois päästämistä tietoisesti. Ai niin, mähän kävin ihan kurssinkin vuosi sitten siitä. Mindfullnes on just tota että päästää ajatukset pois. Pitää treenata tietoisesti nyt sitä.

      Poista
    6. Mahtavaa! Sulla on kurssi käytynä, sittenhän sä osaat! :) :)

      Poista
    7. tarttis vissiin käydä joku tukiopetus :)

      Poista
  5. Mä olen susun kanssa vähän samaa mieltä. Mulla on oikeastaan tosi paha mieli sun takia kun tuntuu että sä joudut jotenkin "ryömimään" sen luokse ihan kuin sä olisit tehnyt jotain väärää. Ja kun sä et ole tehnyt! Sä olet rakastanut ja välittänyt siitä aidosti ja jos se ei sitä ymmärrä tai se on sille jotenkin liian aikaista tai mitä lie niin pitäköön tunkkinsa. Mä pelkään että satutat itseäsi tuossa vielä enemmän.

    Ja en mä ehkä muuten, mutta kun olen joskus ollut itse lähes vastaavanlaisessa tilanteessa.

    Muista! Sä et ole ansainnut puolella liekillä palavaa suhdetta. Sä olet täyden kympin suhteen arvoinen nainen.

    -p

    VastaaPoista