Ajelin töihin kun yhtäkkiä iski kauhea ahdistus. Rimakauhu varmaankin. Tuli tunne, että onko tämä nyt oikea ratkaisu? Olen alkanut kuuntelemaan Iskelmä-radiota kun sieltä tulee niin hyviä itkubiisejä, esim. Tuure Kilpeläisen Yksinäisyys, Samuli Edelmanin Ei mitään hätää jne. Tänä aamuna radio suolsi itkubiisejä oikein urakalla ja mähän tein työtä käskettyä ja vuodatin kyyneliä. Pomo tulee töihin yleensä yhdeksäksi ja mä olin kahdeksaan menossa. Ollaan kahdestaan ylitöissä. Tuli kiire kuivata naama ja asentaa naama pirteän ylityöläisen naamaksi kun pomo olikin yllättäen tullut jo aikaisemmin.
Tajuan ehkä järjellä, että tuo paniikki liittyy koko ajan lähenevään muuttopäivään ja pelkoon tulevasta. En ole vielä saanut kerrottua lapsillekaan ja se ahdistaa ihan helvetisti! Se olisi pakko hoitaa tämän viikonlopun aikana, mutta miten? En haluaisi itkeä lasten nähden, mutta pelkään että romahdan. Miestä en todennäköisesti halua ottaa mukaan siihen keskusteluun, koska silloin romahdus olisi taattu. Voi helvetti kun osaa olla vaikeaa! Toisaalta järki sanoo senkin, että lapset eivät mene rikki jos näkevät vanhempiensa näyttävän tunteita, mutta kun en ole siihen tottunut niin se tuntuu musta katastrofilta.
Vatsassa koko ajan semmoinen tunne että jännittäisi kamalasti, vähän kuin inssiajoon olisi menossa!
No nii, jos aloittaisi sitten sen työnteon ja jatkaisi myöhemmin...
Minulla on välillä myös näitä tuntemuksia. Välillä tuntuu, että teen ekämäni virheen, mutta sitten taas seuraavana päivänä olo on hyvä.
VastaaPoistaMeillä on pieniä lapsia vanhin vasta 2-vuotta ja toinen vasta 6kk, mutta olen yrittänyt isomalle jutella asiasta. Että kohta muutamme omaan kotiin ja isi muuttaa omaan kotiin. Isi tulee sitten katsomaan ja Erik saa mennä katsomaan isiä. Olen myös korostanut että tämä ei ole lasten syytä vaan ,että äiti ja isi vaan ei osaa olla riitelemättä jne. Itkenyt olen myös lasten edessä. Paljon voimia sinulle. Kyllä se siitä!
Lapsille kertominen on pelottavaa, mutta ne selviää siitä. Ja toisaalta, ehkä niiden kuuluukin nähdä, että asia tekee kipeää. Ymmärtää ne kuitenkin asioita ja täysin iloinen ero on varmasti hämmentävää kenelle tahansa..?
VastaaPoistaVarmasti mietit useinkin, onko ratkaisu oikea. Kaikki tuleva jännittää. Pärjäänkö taloudellisesti. Jaksanko lasten kanssa. Miten arki alkaa sujumaan? Olenko yksin? Mitä sitten? Mitä jos? Entä kun? Voi, miten TUTTUA!! Sisimmässäsi sen tiedät kuitenkin.
Kyselit vanhasta blogista. Poistin sen muutama kuukausi sitten. Oikeastaan harmittaa itseäkin... Olisi ollut hyvä palauttaa aina välillä mieleen, miten onneton liitossani olin.
Kiitos kommentistasi, jatketaan toistemme seurailua:)