Kertomisen jälkeisestä päivästä selvitty, en ole itkenyt tuntikausiin, ehkä viiteen tuntiin! Nyt illalla juteltiin lasten kanssa mun uudesta asunnosta ja tämän talon mahdollisesta myynnistä ja sitä kautta muutosta. Kuopus jopohti, että miten aikoo tulla mun luokse, että ensin on viikonlopun ja sitten viikon mun luona ja viikon iskän luona, tai kaks viikkoo ja kaks viikkoo, nämä hänen pohdinnat on tapahtunut ihan ilman meidän vaikutusta. Kysyi että sopisko se mulle. Tokihan se sopii. Mutta sanoin kyllä että katsotaan sitten. Esikoinen harmitteli, että jos tämä talo myydään niin häntä harmittaa kun hän niin tykkää tästä talosta. Siinä kohtaa kyllä pyrki kyynel silmäkulmaan, mutta sain pidäteltyä. Pystyin siis puhumaan näistä ihan ilman itkuja, jesh! No, katsotaan mitä nukkumaanmeno tuo tullessaan. Toivottavasti ei pahoja itkuja kun mun silmät on vielä eilisestä aika hemmetin pahan näköiset ja huomenna pitää töihin suoriutua.
Pitää varmaan pikapuoliin varata lastenvalvojalta aika. Tuntuu vain niin kovin vaikealta sekin
Kuopus vaikutti olevan innoissaan mun kerrostaloasunnosta, kyseli, että onko siellä oma sauna, innostui saunavuorosta. Sitten pohti että pitää käydä kellarissa suihkussa, siinä kohtaa rupes muakin hieman huvittamaan ja kerroin että mun asunto on luksusmalli, jossa on ihan oma suihkukin :D. Naureskeltiin sille. Lapset ei ole asuneet koskaan kerrostalossa, joten ovat jotenkin innoissaan siitä. Hassua. Itse en kyllä ole ollenkaan niin innoissani. Lupasi tulla muuttoavuksikin, onkohan se viisasta? En tiedä.
Joo, ymmärrän, että tämä oli vasta ensimmäinen päivä ja tunteet varmasti muuttuvat, kaikilla meillä, mutta olen yllättynyt, että selvisin tästä päivästä, en ollut aamulla ollenkaan varma.
Kiitos teille kaikille kommentoijille ja lukijoille tuesta! Sitä todellakin tarvitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti